keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saankohan haavoja?

Jos on kamalassa flunssassa ei ehkä kannata lukea kirjaa, jossa päähenkilö potee viidettä vuotta viruksen jälkeistä "tilaa". Toisaalta sitten taas kamalassa flunssassa moisen kirjan lukeminen tuo lukuelämykseen tiettyä autentisuutta. Sellaista pelkoa. Halua parantua. Kauhua, kiitollisuutta siitä, että tähän mennessä on pysynyt hennoilla tolpillaan.

Sain juuri luettua Maija Haaviston kirjoittaman Makuuhaavoja-romaanin. Ja nyt sitten tietysti pelkään kaikenmoista. Kuten sitä, että alan kärsiä päähenkilön, Kain, kärsimästä hyperaukustikoksesta. Että kuulisin liian paljon, että kaikki äänet särkisivät. Että tämä flunssa muuttaisi minut voimattomaksi, viideksi vuodeksi vuodepotilaaksi. Että että.


Kun aloin lukea Makuuhaavoja, pelästyin; neljäs romaanikäsikseni Tuulen tatuoima taivas käsittelee ääniä. Liikoja ääniä. Hulluksi tekeviä ääniä. Ajattelin tietenkin, että voi ei, nytkö tämä Maija ehti sitten ensin. Kirjailijan ikuinen pelko kenties; ehtiikö joku kirjoittaa juuri sen, mistä itse aikoo. 

Mutta onneksi Makuuhaavoja keskittyy ihan muuhun. Nimittäin Kain yksitoikkoiseen, suppeaan elämään sängyn omana. Kai kuvittelee, mitä naapureiden elämässä tapahtuu, mistä erityispointsit kirjailijalle; hän on osannut kirjoittaa uskottavasti kuvitellun elämän romaanin sisälle. Siis sellaisen, joka tapahtuu päähenkilön mielessä; Kai kuvittelee, miten muut hänen ympärillään telmivät. Tämä toimii. 

Ensin mietin, että ei toimi, että miten muka päähenkilö voi olla minäkertoja ja samalla kaikkitietävä, mutta alkuepäilyjen jälkeen nielin tämän; tietenkin päähenkilö voi olla kaikkitietävä. Hänhän makaa sängyssä. Hänhän kuulee kaiken. Ainoa tapa, millä hän pääsee ulos asunnostaan, on kuvittelun voima. Hän kuvittelee naapureidensa elämät. Mikäli jaksaa. Hän kun on liian voimaton makaamaankaan.

Äänet. Miten ne kaikuvat, miten särkevät joitakin meistä.
Haavisto kirjoittaa hyvin selkeää, nopeasti luettavaa tekstiä. Välillä ehkä alkoi kyllästyttää jatkuva pessimismi, se, että kaikkien kohtalot vaikuttavat jokseenkin tylyiltä tai että sivuhenkilöt näytetään kylminä, kuten päähenkilön ex-tyttöystävä, mutta toisaalta voiko muunkaanlaista näkökulmaa olla. Kailla kun ei ole muuta. Kailla ei ole mitään muuta kuin romaanin sympaattisin henkilöhahmo, Katri-sisko, ja kuolemaa tekevä äiti, joka on Kaille oikeastaan jo kuollut, mutta on hänellä sentään muistot. Ja myöhemmin tulee myös Sannu, naapurintyttö, joka kuitenkin lisää soppaan oman menneisyytensä verran surua. Hän edustaa lopulta, onneksi, toivoa.

Mikä yllätti minut, kaiken tämän pessimismin keskellä, oli se, että herkistyin loppumetreillä. Ihan jopa melkein tippa pyrähti linssiin. Loppu olisi voinut kuitenkin olla vielä vähän enemmän toiveikkaampi. Jotenkin Kai-paralle soisi sellaisen. Jotenkin odotinkin vähän enemmän actionia edes johonkin väliin - tosin voiko sitä actionia olla, kun päähenkilön tilanne on mikä on.

Huomaa myös, että kirjailija on tehnyt paljon taustatyötä: romaani on asiantunteva ja luotettava. Välillä tuntui kuitenkin, että ehkä vähän liikaa jopa; tuli sellainen paasauksen alainen tunne. Että nyt tässä syötetään minulle koko ajan tietoa. Faktoja vitamiineista lähtien mausteisiin, makuuhaavoihin, sairauksiin. Että vähempikin riittäisi, että voisi yrittää herätellä enemmän vaikkapa lukijan tunteita. Ehkäpä Haaviston tausta tietokirjailijana säteilee tähän romaanin tietoa välittävään säikeeseen.

Romaani on myös kantaa ottava. Se piikittää yhteiskuntaa, joka ei kanna huolta kaikista sairaista. Kuinka monta vuodepotilasta Suomessa (ja missä tahansa) mahtaakaan olla - sellaista, joka ei yhteiskunnan silmissä ole vakavasti sairas?


Maija Haavisto pitää blogia, missä hän kirjoittelee elämästään Hollannissa ja nostaa usein esille epäkohtia. Hän on myös vammaisten puolesta puhuja sekä mielestäni varsin tehokas ihmisoikeusaktivisti, jos nyt noin voi sanoa. Suosittelen Makuuhaavoja etenkin heille, joiden elämä tuntuu kurjalta. Heille, jotka kitisevät pikkuisista asioista, kuten tukkeisesta nenästä, kipeästä kurkusta. Eli siis sellaisille kuin minä tässä viime päivinä. En kuitenkaan, oikeasti, suosittele lukemaan tätä flunssaisena. Ettei vain tule ylimääräisiä pelkotiloja. Minulla on nyt sellaisia. Flunssa ei vain lähde, jään ehkä tänään kotiin, mikäli saan hankittua töihin sijaisen, mikäli pääkipu ei vain lähde.

Makuuhaavoja on lukenut Calendula sekä Sisältää yksinäisyyttä -blogin kirjoittaja.

P. S. Apua. Ei sitten kannata googlettaa kuvahaulla sanaa makuuhaavoja. Menivät kyllä nyt sitten ruokahalut ja päiväunet. 

P. S. Ei myöskään kannattaa googlettaa kuvahaulla sanaa meerschweinchen. Mikä on saksaa ja tarkoittaa marsua. Siellähän sitä köllöttää kuvien uljaassa joukossa marsupihvi. Ääks.

8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kirjalta, josta tykkäisin kovasti. Minua ei mahdollinen pessimismi ja murhe häiritse, pidän myös selkeästä kielestä. ;)

    Täytyykin tutkia, josko tämän saisi joten tännekin hommattua.

    Paranemisia sinulle, pikaisia sellaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koetan parantua, vaikka tuntuu että tukehdun räkään ja muuhun. Kysy vaikka Maijaltakin, saatko kirjabloggaajan ominaisuudessa jonkinmoista kappaletta, jos et muuten saa käsiisi.

      Poista
  2. Kiitos arvostelusta! Minusta tuo loppukaneetti oli hauska. Tästä saa sellaisen hyvän kultaisen säännön: älä katsele Googlella makuuhaavoja tai marsupihvejä...

    Flunssasta onneksi suurin osa ihmisistä on toistaiseksi parantunut. :->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi on parantunut - ja toivottavasti tämäkin kuvagooglettaja paranee ennen ensi keskiviikkoa :)

      Poista
  3. Toivottavasti saan käsiini tuon kirjan, olen Maijalta lukenut Marian ilmestyskirjan, josta pidin kovasti ja kirjan Hankala potilas vai hankala sairaus, hyvin mielenkiintoinen kirja.

    Jos joskus saan hankittua joitain omia kirjojani, laitan paketin tulemaan sinulle. Heh, jostain syytä niitä omia opuksia ei hyllyssä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, mukavaa olisi saada paketti :) Minä haluaisin lukea myös tuon Marian ilmestyskirjan!

      Poista
  4. Kiitos kirjaesittelystä, Helmi-Maaria!<3333
    Mikään ei ole niin inhottava kuin pitkittynyt influenssa!:/

    Tervehtymistä sinulle toivotan ja lämmintä joulumieltä!<3333

    VastaaPoista
  5. Tuli mieleen, että mä olen muuten töissä kirjoittanut proseduuria makuu- ja muiden hankalien haavojen hoidosta (tai siis en kirjoittanut, vaan laittanut kasaan ja lukukelpoiseksi.) Kun kaksi päivää tuijotti niitä eksplisiittisiä värikuvia, niin ei enää googletus hätkäytä.

    VastaaPoista