torstai 13. joulukuuta 2012

Sano vaikka weißwurst tai hiili!

No nyt ne läpyskät saapuivat. Kuvat. Viime vuonna tuli tauko kuvaputkeen, mutta sitä ennen tietysti opettajan roolissa piti keimailla kameralle tyhjissä liikuntasaleissa. Tänä vuonna väänsin huuliani väkisin (näyttää ehkä siltä, että en väkisin, mutta mein Gott, tietäisittepä mikä kasvolihasten kiristysoperaatio tuossa on käynnissä) päiväkodin "olohuoneessa" kuvausasentoon. Miksi ihmeessä kuvissa pitää hymyillä?? Kysynpä vain. Miksi. 

Miksi minun piti pakkohymyillä vuosi sitten, kun hankin kuvan saksalaisia työhakemuksia varten. Tyly kuvaaja (joka ei ollut tuo vastapäisen talon Herr Müller) sanoi vielä, kun aitoa hymyä ei näkynyt, vaan jonkinmoinen irvistys: "Nätti tyttö olet mutta et kyllä yhtään valokuvauksellinen." Siinä sitten yritin ystävällistä naamaa näyttää. 

Sitä paitsi apua; minulle on tullut kaulaan ryppyjä. Ja silmäkulmiin myös, enkä tiedä miten suhtautua! Miten opin ottamaan vastaan iän tuomat kauneusvivahteet?? Kertokaa, please! Sillä silmien "rypyistä" olen kyllä ihan iloinen. Tuovat vähän ilmettä.

Niin että miksi. Ja miksi niitä kuvia muutenkin otetaan aina nähtävyyksistä niin, että mennään sen nähtävyyden eteen hokemaan englanniksi juustoa tai suomeksi muikkua. MUIKKUA?! What. Miksi ihmeessä ei esimerkiksi lahnaa tai siiliä. Pöllö olisi kiva. Tai yökyöpeli. Saisi vähän vaihtelevampia ryhmä- ja yksilökuvia. 

Minä menen kohta teatteriin. Siis kyllä. Lastenteatteriin, mutta silti. Menemme katsomaan en-edes-muista-mitä-näytelmää, ja olen innosta pinkeä. En ole käynyt pariin vuoteen teatterissa ollenkaan. 

Mustaa ja sinistä.

Ja ai niin; voitin Atenan kirjapalkinnon! Nimittäin onnistuin olemaan nopein Facebookin kuvavisailussa. Ja lisäksi minun kaksi novelliani hämmästyttivät niin, että molemmat julkaistaan, ensin toinen ja sitten ensimmäinen, kai. Joten tänään minusta saisi mikä tahansa valokuvaaja aika veikeän kuvan. Tosin kameran edessä, silloin kun sanotaan että hymyile nyt perkele (tai vaikka sanottaisiin hymyilisittekös nyt, bitte) olen jotenkin jäykkä kuin kaareva penis. Apua. Mitä minun sormeni nyt ajattelevatkaan. Piti sanoa jäykkä kuin kaareva peltopyy. 

Huomenna olen toisin.

9 kommenttia:

  1. On se hyvä välillä hymyillä, ettei naama tule täyteen tyytymättömyyden juovia...;))

    Oikein kivat kuvat, Helmi-Maaria!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hyvä hymyillä. Pakkotilanteissa vain ei oikein luonnistu..

      Poista
  2. Onnea vaan tuosta voitosta! Ja olet ihanan fotogeeninen;mikä hymy!

    VastaaPoista
  3. Ai et kuvauksellinen?! Höpö höpö moiselle lausunnolle :)) Ja nuo sinun "ryppysi" johtuvat kaiketi siitä, että käännät päätä eli normi esiintymä. Sulla mitään ryppyjä ole!

    Tosi hienoa, että novellisi julkaistaan! Kerro vielä missä, niin haaveilen, että saan ne käsiini :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh ei, en ole kuvauksellinen, en osaa aitoilla, kun joku käskee poseeraamaan!

      Kerron heti kun julkaistaan; joudut kaksi kuukautta odottamaan ;)

      Poista
  4. Oho, olipa palvelua. Ilmeisesti asiakkaita riittää. Lienee huono päivä.

    VastaaPoista
  5. Onnea novelleille :)! Ja kuvakin on hyvä :).

    VastaaPoista
  6. Kaunis sinä ja hyvä kuva :)

    Tuota muikkua minäkin olen ihmetellyt, mutta kyllähän se näkyy monissakin kuvissa. Esimerkiksi vaate-esittely elikkäs muotikuvissa huulet on joillakin niin tötteröllä kuin muikun alussa ;)

    VastaaPoista