keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tarvitsen aamun ilman aikaa

Kuuntelen musiikkia tyhjällä työpaikalla. Olen aina tuntenut vetoa tyhjiin työpaikkoihin koulurakennuksiin ennen tai jälkeen muiden ihmisten marketteihin kun siellä ei ole vielä muita. Pidän siitä; tila on vähän pelottava kaikessa hiljaisuudessaan ja samalla yksin minun. Näkee toisia puolia voi vähän rauhoittua.

Heräsin kello kuudelta sen jälkeen kun näin unta että menin naimisiin Karibialla ja tulin töihin vähän aiemmin sillä on juttuja joita pitää tehdä mutta nyt olenkin sitten tietokoneen äärellä juon teetä annan marsujen juosta eteisessä ne mussuttavat pinaattia näin työmatkalla hiiren vaikka luin Alice Munroa enkä oikeastaan huomannut muita.

Harlemissa keskellä katua oli tuollainen pieni pehmoponi.
Kirjoitukset sujuisivat loistokkaasti jos olisi aikaa kirjoittaa eilen illalla ei ollut. Mutta kävin ratsastamassa tuli kuuma ja onnistumisen tunne. Sekin kertoo monesta.

Tänään menee taas myöhään olen aika väsynyt minkä sille voi. Odotan perjantai-iltaa jolloin saan taas asunnon yksin itselleni R:llä on taas jotain menoja minut on kutsuttu myös mutta ei nyt kiinnosta. Varsinkaan kun siellä olisivat sen entiset työkaverit ja eräs nainen joka laittaa minut näkemään punaista.

Eräällä Manhattanin metroasemista.
Sitä paitsi viikonloppuna odottavat Alpit. Ah, rakastan sittenkin talvea ja lunta ja rinteitä. Ja sen voimin, että viikonloppu on jo kohta, jaksan tänään ja huomenna ylipitkät päivät ja sitä paitsi en aloitakaan opintoja vielä. En voi. Pitää suorittaa ensin vaativa kielitesti enkä ole valmis, aloitan opinnot vasta lokakuussa. Ihanaa, huojennuttavaa, en olisi nyt malttanutkaan maltankohan viime tipassa lainkaan.

Kaunista keskiviikkoa kaikille!

5 kommenttia:

  1. Olipa sulla uni;D Juoksevatko ne marsut siellä vapaina?tyhmä kysymys mutta oli pakko tietää...;D

    Ja mukavaa Alppiviikonlopun odotusta!

    VastaaPoista
  2. Oh, oli kyllä unien uni. Sormus oli todella kaunis ja miehenäkin R :D

    Yritämme melkein joka päivä päästää ne vapaaksi muttei aina ehditä. Ne asuu ulkohäkissä ja tosi kylminä aikoina kellarissa aitauksessa.

    Kiitos, en malta odottaa, etenkin kun olen jo tässä vaiheessa viikkoa puolikuollut raunio.

    VastaaPoista
  3. Siis alpit, siinäpä sana, josta pidän. Ratsastus on toinen...ja saada olla joka päivä hiukan rauhassa on se kolmas eli oma aika.

    Otaksun, että päästät marsut välillä juoksemaan. Niin minä tein meidän edesmenneen hamsterin kanssa. Ei ole kiva olla aina häkissä, vaikka se olisi kuinka iso.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. PS. Luin juuri aptekin asiakaslehteä ja siinä on kahden sivun aukeamlla juttu jyrsijöistä. Tässä pieni otanta: "Kaikki jyrsijät tarvitsevat liikuntaa. Liikunnan ansiosta eläimen verenkierto toimii hyvin, ja sen luut ja nivelet vahvistuvat. Sjoberg kehottaa ottamaan jyrsijän ulos häkistä jumppaamaan päivittäin. Kanille ja marsulle voi kesällä pukea valjaat, ja ne voi viedä ulos kävelemään. Kun jyrsijä jaloittelee vapaasti huoneessa, omistajan pitää varmistaa, ettei se pääse nakertamaan mitään haitallista, kuten sähköjohtoja."

    VastaaPoista
  5. Leena, minä päästän marsut aina vapaaksi, kun mahdollista. Toinen työkavereistani jostain syystä inhoaa niitä, eikä hänen läsnä ollessaan voi oikein mitään tehdä. Mutta toinen on samoilla linjoilla kuin minä (valitettavasti hän on usein sairaana) ja hänen kanssaan pyrimme joka päivä laskemaan pojat vapaaksi. Nyt kun on kylmä, ne asuvat kellarissa melko vapaina. Ja tänään taas tulin aikaisemmin töihin jotta ne voisivat juosta.

    Viikonloppuni lienee siis täydellinen, se sisältää kirjoittamista, ratsastusta ja Alpit ;)

    Toivotan sinullekin kauneutta ja lempeyttä viikonloppuusi! Kiitos tuosta lehtiotteesta!

    VastaaPoista