maanantai 21. tammikuuta 2013

Vaippa, tule tänne! Vitsi, odota!

Miten tuottelias päivä! Olen kuin poni. Kaivanut tuulesta palautteet, lukenut ne läpi, työstänyt työstänyt työstänyt. Neljäs romaani siis on tulessa. Huh, toivottavasti saan apurahaa sen viimeistelyä varten, sillä pakollinen päivätyö vie liikaa aikaani. Onneksi ovat nämä "vapaat" maanantait. 

Kävin kuin kävinkin tänään eläinsuojeluyhdistyksen liepeillä. Sieltä minulle huitaistiin käteen koira, jonka nimeä en kuullut kunnolla ja jota kutsuin sitten vähän vaikka miksi, kuten Witziksi ja Wilziksi ja Windeliksi ja nauratti, kun kuka nyt koiraa kutsuisi "vitsiksi" tai "vaipaksi" julkisilla paikoilla ainakaan. Joka tapauksessa se oli villi ja iloinen, leikkisä. Tuli hyvä mieli, kun se pääsi jaloittelemaan kanssani tunniksi. Mutta tuli kyllä myös hiki; tarhan koiria ei saa laskea vapaaksi juoksemaan ja tämä viekas yksilö pisti minut sitten hihnansa perässä suorastaan laukkaamaan...

Vaippavitsiwilzuinen.
Olenhan toki saanut muutakin aikaiseksi. Kirjoitin juuri kaksi apurahahakemusta, toisen Pohjois-Karjalan maakuntarahastoon, sillä viides romaani, joka muhii vielä idea- ja suunnitteluasteella päässä, tekisi hyvin hyvää synnyinseudulleni. Siis noin niin kuin kirjallisuuden suhteen. Ja sitä paitsi jos hakemus menee läpi, menisin sinne kirjoitusmatkalle! Ja sitä paitsi siellähän minä synnyin jo liian monta vuotta sitten!

Aili-mummo mainitsi tuossa tänään, että tänään Karjalaisessa on ilmoitettu tulevasta romaanistani. Jotenka hyvin pyyhältelee; jo kolme lehteä on huomioinut sen. Oksat pois, täältä tullaan!

Että cheers, prost, kippis. Tässä juuri iltapäivän kunniaksi nakkasin teetä kuppiin ja lösähdin työtuoliin. Taidankin jättää päivän juoksulenkin välistä (laukkasinhan jo koiran perässä!) ja kirjoittaa koko illan. Awwww. Mikä sen parempaa kuin inspiraatio ja ennen kaikkea usko omaan tekstiin. Mitä sen on väliä jos ei muihin uppoaisikaan, kun itse nauttii, ja sitä paitsi ainakin lempikirjailijani oli tästä uusimmastani hyvin hyvää mieltä, joten ilollahan tässä työskentelen kirjoituspuuhissa ja välttelen ajatusta siitä, että loppuviikon teen (aivan liian) pitkää päivää töissä kaiken maailman kokousten takia. 

Sen turkki oli samettia!
Ai niin muutes by the way. En tiedä, onko kirjailijantyöni kannalta katastrofaalista, että R:n työkuviot ovat muutoksen alla. Hän ei tulevaisuudessa enää matkustakaan tiistaista torstaihin toiselle puolelle Saksaa, vaan pysyy täällä. Kääks. Se tietää riitoja. Sillä siis minähän en illan kirjoitustuntejani mihinkään television ääressä kyhnäilyyn tai romanttisiin kävelylenkkeihin kuluta, vaan kirjoitan, ja varmasti parahtelen, jos tuo ah-niin-todella-rakas-mutta-väärään-aikaan-huomionkipeä poikaystäväni avaa työhuoneen oven väärässä kohdassa ja kaiken lisäksi vielä sanoo minulle jotakin ja mitä jos se odottaa vastausta. TUPLAKÄÄÄKS.

Kävin muutes myös Madridissa tuossa lomalla vahingossa. Valehtelin aiemmin; ostin minä muutakin kuin kirjoja nimittäin tämän mekon alennuksesta maksoi kympin. Mikä karkki!

4 kommenttia:

  1. Onpa hyvä että sut ja kirjasi on huomattu ja toivottavasti kiinnostus vain lisääntyy..
    ONpa teillä siellä lunta! Onko koirien ulkoiluttamistila iso`?Täällä kun menen eläinsuojelyhdistykeen ulkoiluttamaan koiria niin niitä saa ulkoiluttaa vain eläinsuojelyhdistyksen alueella.On ne koirat vaan niin ihania:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan kyllä, että lisääntyisi :) Ainakin varmaankin ne, jotka ovat jo lukeneet ja tykänneet, lukevat uusimmankin.

      On täällä lunta aika hyvin ja lisää tuppaa. Täällä koiran saa ottaa mukaansa kävelylle ihan mihin vain, kunhan ylittää tiet oikeista kohdista eikä matkusta liikennevälineillä.

      Poista
  2. Olisi kiinnostavaa tietää, että millaisia asioita kaipaat palautteelta siinä vaiheessa kun työstät käsikirjoitusta? Siis noin yleisellä tasolla puhuttaessa: juoni, repliikit, henkilöt, rytmi ... Mitkä tekstin elementit ovat niitä, joille koet olevasi (jossakinmäärin) sokea? Vai riippuuko se työn alla olevasta tekstistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yleensä pyydä mihinkään erityiseen palautetta, vaan tuikkaan tekstini lukijalle ja hän sitten tulittaa takaisin. Mun kohdallani juonen rakenne on aina palautteen aiheena...ja kieli nyt on omaa kieltäni mutta sitäkin pitää välillä joko vähän jarrutella tai muokkailla henkilöiden mukaan. Yleensä mulla on liikaa sälää teksteissäni ja niitä pitää tiivistellä tms. Nyt viimeisimmässä mun pitää perustella henkilöiden tekemisiä uskottavimmiksi ja ehkä jopa vaihtaa kertoja kaikkitietävästä minäksi, mikä on suuri mutta mielenkiintoinen projekti :)

      Poista