maanantai 11. helmikuuta 2013

Kärttyisäksi tekevä vieras

Jatketaan nyt sitten rohkeasti kirja-arvioilla, olkoonkin, että lähitulevaisuudessa on odotettavissa sadetta omaan niskaan - olipa se sitten imartelevaa, mieltäylentävää, kylmää, kamalaa, polttavaa tai nujertavaa. Tai no. Ei minua palaute (kirja-arviot otan aina palautteena, näkemyksinä) nujerra. Sen verran on tullut kirpeitä tikareita ihoon jo tässä vuosien varrella, että aina nostan pääni, aina, jotenka.

Asiaan. Luin (kiitos Facebookin, jonka kautta olen viime aikoina saanut kirjoja, sillä siellä on usein ystävien päivityksissä "kuka tahtoo X-kirjan?") Riikka Pulkkisen Vieraan. Ensiksikin niin moni tähän romaaniin on ihastunut, että voinen rohkeasti esittää hieman ei-niin-ihastuneen mielipiteeni...

Luin kirjan aika lailla harppoen, kuten luin monta vuotta sitten Rajan. Vieras kun ei nyt oikein kolahtanut. Pulkkisen lause on kyllä kaunista, pakko myöntää, kehittyneempää kuin esikoisessa, MUTTA. Niin henmetin teennäistä. Jo Rajan aikoihin tuskastuin; niin oli kliseistä, niin oli teennäistä teemoiltaan.

Ja nyt. Vakaa aikomukseni oli pitää "uudesta" Pulkkisesta. Mutta sitten tapahtui se, mitä monen nykykirjan kohdalla; jo alkumatkassa mielenkiintoista juonta tupataan (tylsiä) takaumia joukkoon. Juonen kannalta esimerkiksi päähenkilön nuoruusaikojen anoreksia-muistelot ovat aivan turhia. Haukotuttavia. Niin on jo tuhanteen kertaan luettu anoreksiasta, että blaa, keksittäisiinkö jotakin uutta. Muutenkin tähän kirjaan on tungettu niin paljon asiaa, että voi tukahdus. Vähempikin määrä teemoja olisi riittänyt hulppeaan romaaniin - etenkin kun osaa aiheista käsitellään vain raapaisten. Rasismi tuntuu tungetulta, samoin anoreksia, oikeastaan kaikki.

Mikä muu sai minut harppomaan muutamien sivujen yli, oli aika paatoksellinen pappisrepeämä sekä takaumat nuoruusaikojen uskovaisrykelmiin. Takaumia, takaumia, takaumia; olisi riittänyt, että vain sivuhenkilön, maahanmuuttajalapsi Yasminan, kohtalo olisi ollut ainoaa takaumaa koko kirjassa - muulla ei pääjuonen kannalta ollut väliä, minun mielestäni; miksi pitää aina katsoa taakse kun elämähän on tässä. 

Olisi paljon enemmän kiinnostanut pysyminen päähenkilön nykyhetkessä. Joka sekin kyllä oli pieni pettymys. Ääks! New Yorkin kuvaus - voi mitä soopaa. Mitä persoonatonta turistiopaskuvailua, sellaista pakkopyristystä; osoittamista, että kirjailija on siellä ollut ja aikaansa viettänyt muistikirja kädessä kirjoittanut katujen nimiä ja lohkeamia taloista ylös. Olisin odottanut jotakin erityisempää, niin kehuttu kuin Pulkkinen on. Jotakin toisenlaista kuin matkaopastusta, tai pikemminkin itsestäänselvyyksiä New Yorkista.

Lisäksi, voin kai tämän sanoa tunnettuna kauniin kielen ja ylipäänsä kielen rakastajana: Pulkkisen yritelmät rakentaa elävää, runollista kieltä - noh, ne jäävät OSITTAIN (huom, välillä ne olivat oikein onnistuneita!) yritelmiksi. Jotenkin tuntuivat niin teennäisiltä, että hävetti. Siis hävetti sen takia, että olisin tahtonut kirjailijattaren onnistuvan tässä. Kaikki erikoinen kiehtoo minua, mutta Vieraassa kaikki jäi vieraan asteelle. 

Ko-kongit ja muut, kyllä, tulivat omat hetket New Yorkista mieleen, mutta äh. Ei toimi, ei valloittanut tämän vieraan tanssi minua. Anteeksi. Sitä paitsi olen vähän tuohtunut; Pintanaarmuissa olen jo (KUUSI vuotta SITTEN) harjoittanut vähän tuollaista kokeilua, sanojen levähdystä paperilla, rytmiä rytmiä rytmiä, kuten muissakin teksteissäni, ja minut on leimattu marginaalikirjailijaksi. What. Miksi minua kutsutaan marginaalikirjailijaksi, uppo-oudoksi, jne. ja sitten tällainen suuri nimi, kaksi läpimurtoromaania kirjoittanut Pulkkinen saa rauhassa kokeilla jotakin "uutta" (mikä ei kyllä edes ole uutta kirjallisuudessa, tällainen tyylikokeileminen, sanojen viskominen) ja häntä kutsutaan edelläkävijäksi, häntä kehutaan rohkeudesta. Saanko kysyä miksi. Miksi ei Pulkkinen ole marginaalikirjailija tämän Vieraansa myötä, vaan jotenkin nerokas?

Ja nyt kun olen uhoni tuhissut ulos, haluan myös kiittää. Kieli, paikoittaisesta teennäisyydestään huolimatta, on kaunista ja kepeää (paitsi kohdat, joissa on repäisyjä Yasmina-tytön päiväkirjasta...entisenä ja nykyisenä suomi toisena kielenä opettajana jotenkin nämä repäisyt eivät kuulostaneet suomea opettelevan lapsen kieleltä). Ihan ensimmäiset sivut Vieraassa ovat viekottelevia - kunnes niskaan kaatuu jonkinlainen paatosmaisuus. Pidin myös yrityksestä. Siitä siis, että tämä yritti olla tanssihenkinen, rytmikäs romaani. Ja siis olihan tämä, mutta jotenkin teennäisen oloinen läpikotaisin. Liikaa yritetty; ei tuntunut siltä, että kaikki tulisi kirjailijan kynästä ulos luonnostaan. 

Sitä paitsi kyllä. Nyt puhuu myös lievä katkeruus. Olen kateellinen Pulkkiselle, avoimesti ja suljettujen silmien takaa; hän on menestynyt samoihin aikoihin kun minä itse en - tosin en enää edes yritä menestyä, vaan menen vain polkujani ja kirjoitan, koska palan halusta kirjoittaa sen sijaan että kirjoittaisin ollakseni Kirjailija. 

Pulkkinen on nuori, upea, kaunis, mahtava - ja aivan täysin oikeutetusti ykkösnimiä. Mutta silti vihloo, kun hänen kohdallaan tällainen kokeilevuus on vain hyväksyttävää ja rohkeaa ja sitten esim. minun kohdallani tällainen leimataan - no, en edes tiedä miksi, ja monen muun kohdalla kaikki tukitaan, moni muu ei edes pääse julkaistujen joukkoon vaikka olisi lahjakas.

Kansi on hyvin kaunis!
Vieras on varmasti valloittanut monen lukijan sydämen, en ihmettele edes. Ehkä kohdallani vaikuttaa se, että pääsääntöisesti rakastan sellaista "erikoisempaa", kielellä "pelaavaa" kirjallisuutta, eikä tämä Vieras siihen nähden tee minkäänmoista vaikutusta. Kiitän kuitenkin, että maamme ykköskirjailijoihin kuuluva kirjailijatar kokeilee; että suuri yleisö saa ja joutuu lukemaan jotakin muutakin kuin vain perinteistä realistista proosaa. Sitä paitsi haluan lukea myös Totta-romaanin. Uskon, toivon, että se on sellainen Pulkkis-romaani, johon tykästyn.

Jotta ei menisi aivan teilaamiseksi, haluan nostaa esille muutaman ihastuneen blogiarvion: Luettua elämää, Järjellä ja tunteella, P. S. Rakastan kirjoja.

P. S. En enää peru sanojani enkä jätä julkaisematta tätä postausta, mutta sen sanon, että pahalta minusta tuntuu tällainen "teilaaminen". Enkä edes teilaa; Pulkkinen on vahvoilla vesillä, vahva tekijä, tuskin häntä hetkauttavat pienet negatiiviset vikisyt, tuskin hänen myyntilukujaan pudottavat pienet erimielisyydet. Anteeksi siis jo toiseen kertaan.

34 kommenttia:

  1. Helmi-Maaria, olen sen verran yrittänyt Pulkkista, että olen samoilla linjoilla kanssasi. Olen kielen ja tarinan rakastaja, josta kertoo seuraavakin kirja, jonka tuon blogiini.

    En nauti teilaamisesta, joten jätän mielummin tuomatta eräitä hyvin blogisuosittuja kirjoja blogiini. Toisaalta se on linjassa sen kanssa, mitä olen lukijoilleni luvannut eli tarjoan kirjaelämyksiä, en kirjakidutuksia.

    Jaksan hämmästellä muutamia suomalaisia kirjailijoita nyt fanitetaan kovasti ja mietin, mitä heistä on jäljellä huomenna, tulevaisuudessa. No, on yhtä monta mieltä kuin on ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään teilaamisesta nauti, eikä tarkoitukseni ole teilata - pikemminkin vain yhtä rehellisesti ja avoimesti kuin aiemminkin kertoa mielipiteeni..enkä tietenkään tahdo loukata, mutta olen alusta asti päättänyt, että blogissani pidän rehellistä peliä, jotenka en pehmoile :) Mutta yhdyn tuohon hämmästelyyn. Joitakin fanitetaan, enkä ymmärrä oikein, että miksi juuri heitä. Meillä kun on niin monia loistavia kirjailijoita ja runoilijoita, joiden teokset ovat tuhat kertaa hätkähdyttävämpiä, esimerkiksi nyt vaikka Maria Peura, Marjo Niemi jne.

      Poista
  2. Mulle kävi niin Vieraan kanssa aivan samoin, kuin Totta-kirjan kanssa. Molemmat jäi kesken ihan loppumetreillä. Sinnittelin ja sinnittelin, mutta läpi kirjan vaivannut jännitteen puuttuminen aiheutti sitten sen, että kävi näin. Omituista, koska minkään muun kirjan kanssa minulla ei ole känyt niin, että pääsen ihan loppumetreille ja sitten viskaan kirjan käsistäni, enkä jaksa lukea loppuun.

    Kyseisessä kirjassa oli kaksi asiavirhettä ja ne ärysytti. Yksikään pappi ei ikimaailmassa käyttäisi messukasukastaan nimitystä papinkaapuni. Messukuvauksessa kirjailijan olisi toivonut ottavan selvää millä nimityksellä messuvaatteita kutsutaan. Ei varsinainen asiavirhe, mutta kuitenkin.

    Päähenkilö oli kiistellyt usein kirkolliskokouksessa paavalilaisesta teologiasta... Just, just. Kirkolliskokouksessa ei puhuta teologiaa. Jos on opiskellut teologiaa ja on tällaisessa päättävässä elimessä mukana niin se ei tarkoita, että siellä yritettäisiin keksiä pyörä joka kerta uudelleen, vaan oletetaan, että ihmisillä on teologinen pohja keskustella asioista. Kirkolliskokous on vähän niin, kuin eduskunta. Ei täysistunnoissakaan puida valtioppia vaan oletetaan, että edustajat tietävät perusteet ilmankin.

    Että mielestäni kirjassa näkyy myös se, että ei ole vaivauduttu tekemään kunnolla taustatyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tästä kirjasta uhkui sellainen kirjailijan pyrkimys filosofisuuteen. Mikä ärsytti todella - ja sai ehkä kaiken muunkin ärsyttämään, todella. Ja kyllä; tuollaiset pienet asiat voivat hyvinkin, olipa mikä tahansa teos kyseessä, ärsyttää sen verran, että kirja on pakko sulkea. En hämääntynyt noista asiavirheistä, sillä en tiennyt niiden olevan virheitä, mutta kiitos valotuksesta :)

      Poista
    2. Olisi muuten kiva kuulla, miksi päähenkilö oli epäuskottava, muiden mielestä. Itselleni yksi syy oli se, että paavalilaisuus, josta tämä pappi on kovin viehättynyt on keskeinen herätyskristillisyydessä, erityisesti viidesläisyydessä. Päähenkilön tausta on tällaisessa pienessä "liikkeessä" ja mielestäni tässä syntyi jo tahattomasti pieni ristiriita/jännite päähenkilön ollessa pappi ja nainen. Paavali sanoi "nainen vaietkoon seurakunnassa"

      Poista
    3. Puhelin temppuilee... Naispappeutta vastustavat viidesläiset perustavat ajatuksensa nimenomaa näihin Paavalin sanoihin. Asian käsittely jäi täysin puolitiehen, joten tuli tunne, ettei kirjailija ehkä edes tunne aihetta, josta kirjoittaa

      Poista
    4. Siis yhteys menneisyyden liikkeen ja nykyisyyden välillä jäi epäselväksi, aivan erityusesti, kun tietää millaisia ristiriitoja näihin asioihin kytkeytyy. Tuli tunne, että päähenkilö elää irrallaan todellisuudesta! Mulle päähenkilö jäi näistä syistä epäuskottavaksi.

      Poista
  3. Kiitos kirja-arviostasi, Helmi-Maaria!

    En ole tätä Pulkkista lukenut, joten en pysty siitä mitään sanomaan. Kovasti on Pulkkiselle hyviä arviointeja löytynyt, joskus joku (esim tämä) poikkipuolinen..;/

    Hyvää viikon alkua sinulle, Helmi-Maaria!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyviähän hänelle on sadellut, ja hyvä niin. Minun mielipiteeni poikkeaa kovasti - samoin kuin teki esim. Haahtelan kohdalla.

      Kiitos samoin sinulle Aili!

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Sori, poistin kommenttini, kun halusin vähän muokata sitä. Eli tässä uusiksi. ;)

    No sinä se et ainakaan peppuja nuoleskele ja se on hieno asia. Saahan sitä palautetta ja mielipiteen kertoa, vaikka aina ei kirja kolahda juuri itselle. :)

    Minulla on vielä kaikki Pulkkiset lukemati enkä edes tiedä luenko kaikkia. Eräs ystäväni antoi minulle lahjaksi Totta ja sen ainakin luen, kun kerran sain ja on hyllyssä. Ja sen olen halunnutkin lukea, mutten ole kiirehtinyt sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, poistele ja muokkaa vain ilman soritteluja :)

      Kyllä, tästä juuri on kyse: MINUN mielipiteestäni. Joka ei suinkaan ole laki :) Ja ehkä minussa elää myös pieni anarkisti; jos todella ihmettelen jonkin kirjan osakseen saamaa hehkutusta, on pakko möläyttää omat mölyt pihalle ja vängätä vastaan, jos en ollenkaan ole samaa mieltä.

      Jos haluat Vieraan, saat sen, sillä sinullahan on sama ongelma kuin minulla; suomalaista kirjallisuutta ei ihan kauhean helpolla käsiin saa!

      Poista
    2. No hyvä, voin siis jatkossakin säheltää ja jälkisensuroida itseäni :D

      Toki kiinnostaa Vieras, joten jos siitä raaskit luopua, niin laita vain tulemaan :)) Haluatko jotain tilalle? Tarjolla tosin lähinnä englanninkielistä kamaa.

      Poista
  6. On poikkeuksellista, että olet rehellinen ja kerrot, että kateus on tekstisi innoittaja. Toinen juttu sitten on mielipidekysymykset: kuka mistäkin pitää.

    Toisaalta Riikka Pulkkinen on menestynyt Ranskassa ja Italiassa käännöksillään poikkeuksellisen hyvin. Molemmissa maissa bestseller. Onko suomalainen menestyskirjallisuus siis sälää?

    Anna H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anna H :)

      Yksi korjaus: Kateus EI ole tekstini innoittaja. Missään nimessä. En pitänyt kirjasta, vaikka kuinka yritin. Kateus on vain lisävivahde tässä tykityksessäni.

      Enkä ole Pulkkiselle kateellinen muusta kuin hänen menestyksestään - ja siitä olen kyllä ihan avoimesti kateellinen, häpeilemättä - en tunne ketään kirjailijaa, joka ei olisi jollekulle toiselle kateellinen (ja kateushan voi olla hyvääkin kateutta!).

      Hänen kirjoitustyylinsä ja -tapansa eivät ole minun makuuni, joten olen mielestäni "OMASSA LAJISSANI" lahjakkaampi (tämä on sitten vain ihan oma, henkilökohtainen arvoasteikkoni) kirjoittajana kuin Pulkkinen.

      Olen kateellinen siitä, että Pulkkinen SAA mukisematta kirjoittaa tällaisia ei-niin-hyviä kirjoja. En usko, että tämä romaani olisi välttämättä ylittänyt kustannuskynnystä, jos tämä olisi Pulkkisen esikoinen - niin karulta kuin tämä kuulostaakin. Oma Pintanaarmujani jäi isojen kustantamoiden kynnykselle (meinasi, oli vähällä päästä sisään!), mutta jos Pintanaarmuja olisi kirjoittanut jo nimeä niittänyt Pulkkinen, olisi se epäilemättä julkaistu. JA siis olen iloinen ja ylpeä ntamolainen, neljäs romaanini tulee ntamolta ulos, mikäli se hyväksytään, sillä en enää yritä muita taloja.

      Ja siis samalla kun olen kateellinen, olen myös ylpeä: olen suositellut Pulkkista siinä missä Oksastakin saksalaisille tuttaville, sillä tiedän, että näitä kahta ainakin on saksannettu, ja haluan tehdä maatamme tutuksi kirjallisuuden saralla. Esim. samalla kun luin Vierasta Sveitsissä, ja minulta kysyttiin onko kirja hyvä, mutisin vain että asiasta voi ottaa itse selvää, jos tämä käännetään ja että tämä on kyllä menestynyt kirjailija. En maininnut sanallakaan, etten nyt oikein ole syttynyt. Päinvastoin: Suomi täytyy kirjoittaa kartalle!

      Ja tuohan on siis kyllä aivan täysin totta. Tämä on minun blogini, joten kerron täällä oman mielipiteeni. En koko maailman sellaista, sillä ei minulla ole koko maailman mielipiteistä muuta kuin aavistuksia ja mielipiteitähän maailmaan mahtuu hurja määrä - mutta on tässä myös makuasiasta kyse, ei pelkästä mielipiteestä :)

      Tuohon kysymykseesi suomalaisesta menestyskirjallisuudesta en voi valitettavasti vastata suoraan. En ole lukenut Pulkkisen Totta-romaania, joten en tiedä, millaisesta menestyskirjasta on kyse. Raja ja Vieras ovat kai sitten "sälää" MINUN mielestäni. Pulkkinenhan ei yksin edusta suomalaista menestyskirjallisuutta, jotenka voin hyvin myös vastata, että osa siitä on loistavaa. Olen mm. iloinen, että Itkoselta tulee ensi vuonna saksannos uudesta romaanista jne. jne. ja että on Oksasta ja muita.

      Lisäksi on pakko huomauttaa, että ranskalainen nykykirjallisuus on mielestäni kauhistuttavaa - niiden muutamien perusteella, mitä viime aikoina olen lukenut. Jotenka en ihmettele, että heihin Pulkkisen tyyli uppoaa - joskin täytyy jälleen alleviivata, että en ole lukenut Totta-kirjaa, enkä tiedä mistä on kyse - Pulkkiselta ei käsittääkseni ole muuta ranskannettu.

      Poista
  7. Minulle tämä ei uponnut lainkaan, vaikka pidin kovasti edellisestä kirjasta. Siinä juoni on hallinnassa, henkilöt uskottavia ja kieli on kaunista.

    Tällä kertaa oli sitten anoreksiat ja traumat ahdettu samaan kirjaan, mikä vei terää tarinalta. Pappihahmo turhautti minua eniten. Kun päähenkilö ei kanna, tuntuu kirja luhistuvan kasaan.

    Kokeellisuudesta en itsessään pidä, kikkailu ja koukerointi ei ele minulle lukijana koskaan se juttu. Tarina on. Kieli on. Ja joskus nämä kaksi soivat harmoniassa sillä tavalla, että oksat pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia luulenkin, että pidän Totta-romaanista (varmahan en voi olla), sillä moni on samaa mieltä kanssani, että tämä eikä myöskään Raja eivät hurmanneet, mutta sanovat, että Totta on toisenlainen.

      Kyllä, minunkin mielestäni kaikki tuo teemojen sullominen tuohdutti, kyllästytti, teki kirjasta tylsän.

      Poista
  8. Olen lukenut kaksi edellistä Pulkkisen teosta ja arvostan häntä suuresti kirjailijana, mutta tätä en aio lukea. Tiedän jo valmiiksi, etten lämpene tälle, ja nyt on kaiken muun aika.

    Piti muuten jo kommentoida johonkin Pintanaarmuja-tekstiisi, että minusta on erittäin hienoa tämä taipaleesi jo kolmen teoksen voimin! Lykkyä tykö! Toivon kaikkea hyvää <3. Minusta vähättelet turhaan itseäsi. Tai en edes tiedä, onko se vähättelyä, mutta jotain selittelyä tai jotain. Mitä se on, sano sinä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä päätös jättää lukematta, niin ei tule pettymyksiä, jos arvostat Pulkkista muun tuotannon perusteella :)

      Kiitos, toivotaan, että Pintanaarmuille löytyisi suosiva joukkonsa. Hylkääväkin varmasti löytyy, kuten kaikelle aina, mutta olisipa edes muutama vaikuttunut hyvällä tavalla..jänskää!

      En minä vähättele - olen jo psyykannut itseni "alhaisista ajatuksista" vuosien varrella ulos, mutta siis tottahan se on, etten ole menestynyt. Aion kyllä olla jonakin päivänä, olkoonkin, että suurmenestys vaatinee vielä muutaman romaanin kirjoittamisen!

      Poista
  9. Minä olen nyt sitten vastarintaan, kun pidin Vieraastakin, en niin paljon kuin Pulkkisen edellisistä, joista olen pitänyt todella paljon. Mutta kuitenkin. Minuun Pulkkisen kieli uppoaa kuin veitsi voihin. Siitä olen samaa mieltä, että teemoja oli nyt vähän liikaa ja New York -osio ei minusta(kaan) toiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ethän suinkaan ole vastavirtainen, vaan suuri joukkohan pitää tästä - tämän blogikirjoituksen yhteydessä tosin ei tunnu siltä :)

      Poista
  10. Tunnustan:

    Olen lukenut Rajan. Yritin ensin muutamaan otteeseen, töksähdin. Sitten luin sen väkisin loppuun. Siinä oli monia asioita, joista pidin mutta töksähtelin häiritsevän usein.

    Totta on ollut minulla lainassa kirjastosta jo neljä kertaa, enkä koskaan saa luettua sitä edes puoleen. Kirja saa minut tietyllä tavalla ärtymään aina.

    Vieras on vielä lukematta. Ensin ajattelin kuitenkin yrittää vielä sitä edellistä. En tiedä johtuuko siitä, että rytmini on eri vai mistä, mutta jostain syystä sellainen tekstin soljuminen jää puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sain Rajan väkisin loppuun - mutta harpoin, kuten tämänkin kanssa, sivujen yli.

      En suosittele tätä Vierasta, jos Rajakaan ei lämmittänyt. Sen sijaan tuo Totta...se kiehtoo, kaikesta Pulkkis-kokemuksestani huolimatta.

      Poista
  11. Kiitos avoimista mielipiteistä, Helmi-Maaria! On mukava lukea tällaista raikasta tekstiä, kun yleensä kaikki julkinen kulttuurikeskustelu on niin umpimielistä. Yksimielisyys ei voi olla tavoite.

    Olen itsekin ajatellut tuossa Vieras-kirjan (hih: vieraskirja ...) yhteydessä tuota teemojen moninaisuutta, niitä kun tuntuu olevan niin paljon ja suuria, että miten sana "teema" tulee ymmärtää.

    Pohdiskeluni lähtökohtana olen pitänyt Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta. Mikä on sen teema? En nyt opeta ketään, mutta ei niitä varsinaisesti kasapäin ole Rikoksessa ja rangaistuksessakaan. Teema on nääs ajattelun syvyyttä, se on elämää muuttavaa oivallusta.

    Tuosta anoreksiajutusta olen eri mieltä: kirjoittaessaan anoreksiasta Pulkkinen pyrkii eroon perinteisestä anoreksiakuvauksen vartalokeskeisyydestä ja antaa anoreksialle uudenlaista merkitystä esittämällä sen synnyn ennen näkemättömällä tavalla uskonnolliselta pohjalta. Toimiiko se, on lukijasta kiinni, siitä mikä häntä puhuttelee.

    Itse mietin kirjaa lukiessa, että miksi kirjaan on valittu tällainen itse keksityn oloinen hengellinen yhteisö, kun tarinaan olisi saanut rutkasti enemmän voimaa kuvaamalla oikeasti olemassa olevaa yhteisöä, olisi se sitten ollut vanhoillislestadiolaisuus tai vaikka katolisuus, Oulun seudulta löytyy kaikkea. Taustatyön määrä olisi tietysti kasvanut.

    Mutta onko tämä nyt vain tylsä realistisen proosan vaatimus?

    Missään tapauksessa poliittinen ei voi sinänsä olla toimiva lähtökohta taideteokselle. Kaikki lähtee ihmisestä, joka on tarina. Tuo tarina kasvaa poliittiseksi, jos on kasvaakseen. Minun kohdallani sen pitäisi kasvaa, jotta kokisin että teos toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avoimuus on välillä pelottavaa - en yhtään tiedä, suututanko monia, ja jos kyllä, en tarkoita avoimuudellani sellaista. Mutta kiitos, pyrin olemaan rehellinen täällä kuten muuallakin elämässä.

      Aika hyvä: vieraskirja :D Olet oikeassa, teema on ajattelun syvyyttä, niitä on oikeassakin elämässä roppakaupalla. Pidän Rikoksesta ja rangaistuksesta, mutta ei tämä teemojen kimppu Vieras ole lähelläkään sen tasoa..

      Minua tuo anoreksia-juttu vain ärsytti, ei puhutellut lainkaan, vaikka kyllä, on raikasta käsitellä sitä uskonnon kanssa kaulakkain - vai onko, toisaalta.

      Taustatyö on tällaisissa romaaneissa tärkeää; kuten huomataan, monia ärsyttää faktojen "vääristely".

      Hienosti sanottu: kaikki lähtee ihmisestä, joka on tarina!

      Poista
    2. Luulet, että faktoja on vääristelty, kuten yllä sanotaan.
      Kuitenkin Paavali sanoi: "Nainen vaietkoon seurakunnassa.". Yllä väitetään, ettei kirkolliskokouksessa puhuta sellaista asioista. Kirjoittaja jopa väittää asiavirheeksi sitä, että kirkolliskokouksessa puhuttaisiin teologiasta, esimerkiksi Paavalin käsityksistä.

      Eikö juuri naispappeus, ja Paavali ole olleet keskeisiä kysymyksiä kirkolliskokouksissa? Jos tämä olisi asiavirhe, niin missä nämä ihmiset ovat olleet, kun naispappeudesta on kirkolliskokouksissa puhuttu?

      Ja kyllä se papin asu voi dialogissa olla kaapu. Kysy vaikkapa ekumeniikan professori Risto Saariselta.

      Poista
    3. Luulen, että faktoja on vääristelty?

      Kirjoitin, ensimmäisestä asiasta, että kyse ei ole varsinaisesta asiavirheestä. Jälkimmäisestä asiasta voin todeta sen verran, että kyllä se kiihkein keskustelu yleensä käydään asian ympärillä ja kirkolliskokous on sitten se paikka, missä tehdään niitä päätöksiä tehdään.

      Jotenkin kirjassa kyllä jäi jotenkin hämärän peittoon se, että missä ajassa kirja oikeastaan tapahtui. Kieli oli paikoitellen niin tähän aikaan huonosti istuvaa, tästä syystä heräsi epäilyksiä asian suhteen. Selkeitä ajallisia viitteitä oli vaikea löytää. Niin, kuin Pulkkisen kirjoista yleensäkin. Vert. Nakkipaperi gate :-). Itselle muodostui käsitys, että kirjailijan menneiden aikojen kirjalliset ihanteet vaikuttivat kirjan kieleen enemmän, kuin se miten se istuu omaan aikaansa. Kielen epäuskottavuus toki voi kieliä siitäkin, että kirja ei sijoittunut lähellekään nykypäivää vaan n. 25 vuoden taa, vuoden 1988. Tätä en voi tietää. Aikaan, jolloin naisppeutta käsiteltiin kirkolliskokouksessa.

      Pulkkinen tuo usein haastatteluissaan esiin sen, miten "ihmiset aina ihmettelee sitä, miten hän pystyy niin hyvin menemään eri ikäisten ja erilaisten ihmisten pään sisään ja kirjoittamaan niistä". Olen tästä eri mieltä.
      Olen myös huomannut, että monissa arvioissa etenkin blgeissa tätä kykyä on kyseenalaistettu aika reippaastikin (ei tosin viittaamalla näihin Pulkkisen omiin lausuntoihin). Itse nostan nyt tämän kuitenkin esiin tässä, koska epäilen, että olet Pulkkinen itse ;-).

      Ei vakuuta.

      Syitä tähän on:

      -Kieli ei heijasta omaa aikaansa, kirjailijan omat kirjalliset "romanttiset" ihanteet kuultaa niistä läpi. Tehden henkilöhahmot epäuskottaviksi.
      Usein sanotaan, että "taideteokset on usein enemmän velkaa toisilleen, kun sille mitä ne esittää. Pulkkinen syyllistyy tähän.

      -Hekilöhahmoja romantisoidaan toistuvasti. Tämä ilmeisesti johtuu kirjailijan omasta romanttisesta käsityksestä asioista. Esimerkkini kirkolliskokouksesta on yksi tällainen: "romanttinen kirkolliskokous". Muistakin kirjoista löytyy näitä tämän tyylisiä esimerkkejä, milloin ne liittyy graduntekoon tai keskiluokkaisuuteen.

      Miksi? Kirjailijan vähäinen elämänkokemus ja katseen rajallisuus.

      -> Ikää tulee lisää, oppii ehkä kyseenalaistamaan näitä, kehittyy kirjailijana, menestyy. Uskon vakaasti, että potentiaalia on. Kaikilla on oma "mestariksi tuloaikansa". Ihan vielä kolmenkaan kirjan jälkeen en ole vakuuttunut. Ja tämä on vain yhden sellaisen henkilön mielipide, joka on melkein kokonaan lukenut kaikki kolme kirjaa.


      Toi "kysy vaikka..." sai kyllä hymyn huulille ;-)

      Poista
    4. Juuri näin! Listaat tässä niitä syitä, miksi minustakin kirjasta ja päähenkilöstä ja kielestä hehkuu epäuskottavuus. Mielestäni Vieraan päähenkilö vaikutti sitä paitsi paljon vanhemmalta kuin mitä hän on.

      Poista
  12. Nopeasti, kiireessä:

    Minua eivät häirinneet ne alateemat tai niiden pinnallisempi käsittely juurikaan, sillä kirjahan oli niiden kautta loistava esimerkki kaikenlaisista vierauden muodoista ja minusta ne solahtivat mukavasti tuon kattavan teeman alle ja antoivat ajattelemisen aihetta:

    - aviopuolisosta on tullut vieras
    - oman ruumiillisuuden vieraus anoreksiassa
    - vieraantuminen omasta ammatti-identiteetistä
    - vieraantuminen omasta uskosta
    - maahanmuuttajien vieraus
    - naisten vieraus pappien keskuudessa
    - oman äidin vieras tausta
    - vieras New York
    - vieras rakastaja
    - oman kulttuurin/taustan vieraus (Melanie, ja osittain päähenkilö)
    - tanssin kautta kontrolloivasta minästä vieraantuminen jne jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä on silti aivan liikaa tavaraa..kaikki jää pinnalliseksi tämän teematungoksen takia.

      Poista
    2. Minä taas katselin kaikkea vain sen yhden teeman, vierauden, vinkkelistä, ja koin saavani alateematungoksesta mukavan runsaasti aineistoa siihen vierauden käsittelyyn :-)

      Poista
  13. En ole lukenut tuota Vierasta, mutta Pulkkisen toisen romaanin kanssa (Totta, Otava 2010) olin suurissa vaikeuksissa. Liian siirappista ja äitelää; teksti itsessään oli laadukasta kyllä, ja romaanin konstruktio taidokas, mutta tematiikka... Noh, tulin tuolloin ajatelleeksi sen hömppäromaanien joukkoon, ja pyydän saada huomauttaa että minulla on kautta rantain viihderomaaneista niin positiivinen käsitys, etten suostu useimmiten ko. termiä edes käyttämään sen negatiivisesti virittyneen klangin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää siis lukea vielä tuo Totta, jotta saan kokonaiskuvan Pulkkisen tuotannosta :)

      Poista