lauantai 16. helmikuuta 2013

Litania

Kylppärin uusin elementti.

Joskus ei voi tai jaksa ja tänään silti jopa vaikka en pidä heräämisestä jos vielä nukuttaisi. Siivosin väkipakolla pilttuumme, veimme roskaa ja ongelmajätettä jätelaitokselle ja sitten yhtäkkiä hetken mielijohteesta kurvasimme Karen outlet -liikkeeseen ja ostimme yhtäkkiä hetken ihastusjohteesta kaksi uutta olohuoneen pöytää ja television alle soman kaappihässäkän ja kylpyhuoneeseen tuollaisen matkalaukkuvetolaatikon ja sitten tulimme kotiin vaihdoimme olohuoneessa järjestyksen täysin kumolleen ja nyt olen väsynyt enkä lähde mukaan elokuviin kun velikullat sinne menevät jään tänne istun sohvaan katselen sohvapöytiä kuin sokeria. Jo on iltoja eletty, ei aina tarvitse. Mutta muistakaa silti huominen kirja-arvontani. Vielä ehditte mukaan!

Lisäksi minulle on lähetetty kasapäin haasteita, enkä anteeksi vastaa kaikkiin sillä olen kadottanut osan muististani, mutta jotta vähän kompensoin tätä, kiitän olen otettu kaikesta ja ilahtunut aina, mutta ne jotka minut tuntevat, tietävät myös että olen mahdottoman hajamielinen. Ties kuinka moni ystävistänikin odottaa on jo lakannut odottamasta vastaussähköpostejani! Nolouden vetovoimaisuus sentään. 

Uudet kaksi pöytää ja telkkarin alle ilmestynyt hökötys.
Anyways Luen ja kirjoitan -blogin Paula kohdisti minuun sellaisen blogihaasteen, että joudun nyt paljastelemaan asioita:


11 asiaa minusta:

1. Olen hyvin itsetietoinen joissakin asioissa mutta tietäisittepä, miten epäitsetietoiseksi välillä heittäydyn! Näkisittepä kyyneleeni, kun kierin alemmuuskompleksien lammikoissa, toisinaan.

2. Olen varmempi ja varmempi siitä, että lähteminen lähestyy.

3. Olen parantunut urheilupakosta. En enää rehki, jos en jaksa tai jos ei ole aikaa!

4. Yhä edelleen taistelen; juhlatupakointi pitää minua kynsissään. Ensi viikolla juhlin uusinta kirjaani virtuaalisesti kustantajani kotona. Täällä pidän suuret kekkerit perjantaina, ja tiedän jo nyt, etten malta olla sauhuttelematta. ÄÄKS. Olen aina hyvin vihainen itselleni moisen jälkeen. Mutta onneksi en enää juhli usein!

5. En tavoittele enää tähtiä taivaalta, vaan olen tyytyväinen siitä, että saan tasaisin väliajoin edes koskettaa taivasta :)

6. Pidän hävettävän vähän yhteyttä Suomessa asuviin ihmisiini. Ihmisiin ylipäänsä kylläkin (ärsyynnyn, jos R rupisee minulle siitä, että en jaksa lähteä esim. arki-iltoina tapaamaan ystäviä tai tuttavia - enhän edes ehtisi, olen tekemisen pauloissa ja kiireinen!) 

7. Välillä ajattelen, että tahtoisin asua yksin. Sitten kadun, sillä asun maailman ihanimman ja mielenkiintoisimman ja rakkaimman (ja ärsyttävimmän) ihmisen kanssa enkä mitään muuta toivoisikaan!

8. Haluaisin hevosen, koiran ja pienen villin porsaan. City-kanakin kelpaisi! Mutta mitään näistä en hanki. 

9. Olen aika yksinäinen välillä. Omasta valinnastani - ja myös olosuhteiden pakosta. En sitä paitsi oikein osaa hengailla pelkästään yhden kaverin kanssa. Tarvitsen sosiaalisiin tilanteisiin mieluiten ryhmän, sillä en osaa katsoa silmiin hiljaisten hetkien aikaan.

10. Syön liikaa sokeria. Ihan joka päivä.

11. En pidä enää sukkahousuista. Silti käytän niitä miltei päivittäin. En pidä rintaliiveistäkään. Mutta ei niitäkään voi olla käyttämättä.

Paula tahtoi, että vastaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Kirjoittamisesi inspiraatio? Matkat, maisemat.

2. Kuka on kirjoittamiseesi itsesi jälkeen eniten vaikuttanut henkilö? Marguerite Duras. Hänen romaaninsa, hänen elämänsä.

3. Mahdollinen kohdeyleisösi? Aikuiset ihmiset.

4. Minkälaista tukea ja apua olet kirjoittamiseen saanut? Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutus on tähän mennessä ollut paras apu. Sen jälkeen kommentit parilta kirjailijalta ja tuttavalta teksteihini.

5. Minkälaista tukea vielä tarvitsisit?  Tällä hetkellä saan tarpeeksi tukea, mutta olisihan mainiota, jos saisin vielä pari lempikirjailijaa kommentaattoreiden joukkoon, sillä heiltä jos keneltä oppii!

6. Mikä kirjoittamisessa on hankalinta? Se, että lopulta on aina yksin. 

7. Mikä sinua estää kirjoittamasta? Ajanpuute eli työelämä.

8. Miten olet päässyt yli kohdissa 6 ja 7 mainitsemistasi kynnyksistä? Yksinäisyydestä ei pääse mihinkään (paitsi hetkellisesti, kun saa palautetta tai lukee arvioita kirjoistaan) ja ajan voi usein järjestellä (mikä tosin vähentää mm. nukkumistuntien määrää huomattavasti).

9. Kirjallinen esikuvasi - keneltä ehkä olet saanut vaikutteita tai kenen tavalla haluaisit pystyä kirjoittamaan? Taisinkin jo mainita Durasin. Suomalaisista Pirkko Saisio ja Ranya Paasonen ovat esikuviani, samoin kuin Maria Peura suht. uutena lukututtavuutena. Haluaisin kirjoittaa kuitenkin myös yhtä kuultavasti kuin Tahar Ben Jelloun.

10. Lempikirjasi, yksi tai useampi? Niitä on monia, niin monia että hui, kun osaisi joskus yhtä hyvin tykittää, mutta mainitsen vain yhden: Pyhä yö (Tahar Ben Jellounilta).

11. Tähän mennessä upein hetki, pieni tai suuri, kirjoittajaelämässäsi? Tietysti kaikkien kolmen romaanin ilmestyminen on ollut suuri ja upea asia, vaikka pienen pettymyksen koen aina, kun huomaan, että se on vain minulle iso juttu; muiden elämä jatkuu eteenpäin, vaikka itse pysähdynkin hetkeksi.

Tämä haaste pitäisi lähettää eteenpäin, mutta suokaa anteeksi, en enää tiedä kenelle, tämä on käynyt niin monessa osoitteessa. Lisäksi mieleni tekee juuri nyt salaattia kaikilla mausteilla ja lisäksi vastaan vielä Marmustoin antamaan haasteeseen listaamalla lempiasioitani (kirjoittaminen on enemmän kuin "lempiasia", joten sivuan sen nyt täysin):

1. Hevoset, erityisesti ihana Tina-tamma, jolla viipotan pari kertaa viikossa
2. Koirat ja muut eläimet (voi kun saisin taas joskus tilaisuuden omaan!)
3. Vuoret ja vesiputoukset, ah että rakastan niitä!
4. Lukeminen (kaikkialla!)
5. Kielet (voi kun osaisin vielä useampia!)
6. Rokkikonsertit
7. Ihanat erikoiset mekot ja hameet
8. Ystävät ja kummipoika ja kummityttö ja hömpät sisarukseni
9. Se tunne, kun muistaa että rakastaa todella
10. Hitaat aamut

Lisäksi, jotten vain tätä unohda, sain tunnustuksen isosiskoni hyvältä ystävältä, jonka jaloissa olen pienenä roikkunut. Hänen talonsa on niiiiiiiin unelma.

Tämän tunnustuksen lähetän eteenpäin ihan kaikille teille, joiden blogeja seuraan. Lista on hirmuinen - en seuraa sellaisia blogeja, joista en pidä, jotenka sydän kuuluu kaikille seuratuilleni ;)

8 kommenttia:

  1. P. S. Maailmassa on niin paljon blogeja, etten kaikkia tietysti tunne, mutta jos te tiedätte jonkin ihanan helmen, josta en vielä tiedä ripaustakaan, vinkatkaa! Myös uudet blogit kiehtovat :)

    VastaaPoista
  2. Monta tuttua asiaa kirjoittamisvastauksissasi. Kirjoittaminen on tosiaan yksinäistä. Minä pidän siitä yksinäisyydestä. On kuitenkin tosi tärkeää, että on ympärillä sopivaa verkostoa, jolta saa palautetta ja jonka kanssa voi surra kirjoittajan suruja.

    Hyvää sunnuntaita, Helmi-Maaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tästä yksinäisyydestä, mutta en aina, etenkään silloin kun suuri työ valmistuu eikä lähipiirissä innostu kuin muutamat immeiset - tosin tämä kolmas on nyt jotenkin innostanut vähän useammat kuin muutamat :)

      Poista
  3. Olipa hauska lukea näitä vastauksia. Kiitos kirjavinkistä, en ole lukenut Jellounia, mutta nyt kyllä täytyy lukea. Ja vuoria ja vesiputouksia minäkin rakastan. Luonto ylipäätään on tietty aika mahtava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Ja kyllä, luonto on niin kaunis epeli, että voih.

      Poista
  4. Ihania, upeita vastauksia! Minä en käytä sukkahousuja vaan legginssejä. Imetyksen jälkeen ei käynytkään perinteisiä, vaan päinvastoin tissit jäivät paria kuppikokoa suuremmiksi. No, selitys tähän: olen lihonut :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen löytänyt legginssit, mutta silti suurin osa jalkaturjakkeistani on sukkiksia. Rintaliiveistä en pidä kyllä yhtään. Mutta minkäs voi, kun naisia tässä ollaan!

      Poista
  5. KIva oli lukea näitä vastauksiasi;taas oppi sinusta jotain lisää:)

    VastaaPoista