perjantai 1. helmikuuta 2013

Melkein valmista

Meinasin eilisiltana oksentaa lukiessani kenties viimeisen, mutta ainakin maksimissaan toiseksi viimeisen kerran Pintanaarmujen virallista taittoversiota, en pystynyt lopettamaan kesken, kävin koko 260-sivuisen paketin yöhön asti läpi. Makasin sen jälkeen sängyssä valmiina hyppäämään pystyyn, juoksemaan pytylle, tyhjentymään.

Olen kalunnut sen niin monta kertaa luistaan irti, että en jaksa enää, uuvuttaa, en pysty enää kuvottaa. En usko, että luen sitä vuosiin uudestaan. Kuusi vuotta työstämistä on pitkä aika - olen kirjoittanut sen luultavasti viitisenkymmentä kertaa uudestaan, uudestaan, uudestaan. 

Kaksi aiempaa, julkaistua romaaniani, olivat lyhyempiä projekteja - niitä olen pystynyt lukemaan myös julkaisun jälkeen.

Mutta tämä. Siirrän tämän teoksen kauniit, raskaat jäljet teihin, lukijoihin, siirrän niin että palan tuhkaksi ja synnyn uudestaan, hyvää viikonloppua nähdään kirjamielisenä ainakin ensi viikolla!

7 kommenttia:

  1. Oletpa tainnut tehdä rankan romaanin luettavaksemme..;)
    Jännittävää ja hauskaa viikonloppua, HElmi-Maaria!<33333

    VastaaPoista
  2. Olet siis Fenix-linnun sukua...synnyt tuhkasta entistä ehompana.

    Jännittävää...

    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Oh vau, olet aika hc. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  4. Jotenkin ymmärrän tuon pahoinvoinnin ja kyllästymisen, vaikken ole vastaavassa tilanteessa ollutkaan. Sitä kun virittää itsensä äärimmilleen ja tekee jonkun valtavan projektin, on ennen h-hetkeä varmasti ihan rikki.

    Mutta voimia sinne! Kaikki menee varmasti hyvin.

    VastaaPoista
  5. Huu, yhdyn Deen kommenttiin. HC!

    VastaaPoista