sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Jaksamisia, darlings!

Kuinkas sitten kävikään: nukkuminen on ihanaa! Olen nukkunut niin paljon että olen vaarassa poksahtaa. Lisäksi olen ratsastanut perjantaina, eilen ja tänään sydämeni sykkyyn. 

Täällä on kylmä, kevään piti jo tulla, mutta eilen tippui jopa lunta tuolta taivaasta. Olen intoa täynnä. Kylmä ilma pitää ajatukset terävinä. Lisäksi olen saanut tuon saksalaistyyppisen miehen ymmärtämään, että kotona on kivempaa, kun lämmitys on päällä, ja nyt roolimme ovat vaihtuneet: minä olen se, joka vääntelee pattereita pienemmälle ja valittaa lämmityskuluista ja kuumuudesta (lähinnä sen jälkeen kun tulen kylmästä ilmasta sisälle toppavaatteisiin tälläytyneenä). 

Tämä on ihanaa työtä, josta en karsi vaikka en tienaakaan tällä.
Tapasimme eilen ystäviämme, jotka asuvat Konstanzissa, ja toisia ystäviämme, joiden kanssa tulee tehtyä kaikkea mukavaa kesäviikonloppuisin (kuten retkiä vuorille), ja päätimme, että menemme kaikki yhdessä kesällä jälleen kerran tekemään sitä jokijuttua. Siis koskenlaskua. 

Lisäksi on tapahtunut järisyttäviä. R, joka on tyypillinen saksalainen työmyyrä, ja jolle tuhti palkka on tähän asti ollut hyvin tärkeää, (ja joka tekee aivan liian pitkiä työpäiviä saamatta minuuttiakaan ylitunteja tai ylityölisää - esimerkiksi viime maanantaina hän oli töissä kello 8-24) ottaa töistä väliajan. Hänen firmansa on jo pidemmän aikaa tarjonnut työntekijöilleen mahdollisuutta pitää "lomaa" kolmen kuukauden ajan niin, että he saavat 20 prosenttia palkasta. Näemmä (kansan)talous on vinkurallaan - mutta hyvä on se, että tuo aikalisä on vapaaehtoista ja lisäksi se, että pihalle ei potkita, vaikka töitä ei riitäkään juuri nyt kaikille. 

Tämä lapsityö on niin kuluttavaa, että jaksamismäärät ovat hupenemassa.
R jää siis omalle lomalle mutta ei suinkaan 3 kuukaudeksi, vaan vain 6 viikoksi. Minulla on hieman nielemistä: miten kestän sitä, että paahdan itse täyttä häkää arkeani ja toinen vain on. Pelkään, että kohtaamme katastrofaalisia riitoja, sillä en tingi kirjoitusajastani toisen oman loman takia kyllä yhtään. Hyvä puoli tässä on se, että aiomme tehdä viikonloppuretkiä vuorille, Italiaan ja kaikkialle (niin, että miksiköhän minäkin aina olen ylittämässä tiliäni...). 

Arkipaahtamisesta puheen ollen olen harkinnut vakavasti työtuntien vähentämistä. Se tietäisi vähemmän palkkaa, mutta antaisi tilalle enemmän elämää, sillä kuvitelkaapa nyt: teen töitä tiistaista perjantaihin klo 9-17 (joskus, kuten viime viikolla, paahdoin joka päivä, sillä kun toisilla on lomaa, minä kerrytän ylityötuntikassaani), ja olen työpäivien jälkeen aivan naatti, sillä päiväkotityö on aivan hemmetin rankkaa. 

Alan muistuttaa puoliksi syötyä hedelmää, joka ei hedelmöi.
Kirjoitan viikosta riippuen 20-30 tuntia (eli siis kirjoittaminenhan on ihan kunnon työtä, tosin sillä erotuksella, että en saa siitä leipääni), bloggailen (nyt siis myös Reginalle) noin 5-10 tuntia per viikko, opetan Suomi-koululla, ratsastan kahdesti viikossa, luen muiden kirjoittamia kirjoja, oikoluen tekstejä, käyn juoksulenkeillä ja koetan elää vuorovaikutteisessa parisuhteessa. Olen huomannut, että usein perjantaisin tekee mieli nollata mieli ja heivata stressi pois turvautumalla viiniin. Ongelma se ei vielä ole - tai tiedä häntä, sillä aion pitää viinitilkattoman huhtikuun vain kurittaakseni itseäni - mutta mitä jos siitä tulee jokin kamala addiktio.

Eli siis toisin sanottuna aikani on rajallinen. Haluaisin mieluusti tavata ystäviä (mutta en jaksa/ehdi kovinkaan usein), ja rentoilla keskellä viikkoakin. Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään levolle, mutta lukeminen ja kirjoittaminen ovat (nautinnollinen!) osa niitäkin, usein. Katson vielä kesään asti, jatkanko näin. Sitten alan nykiä työnantajaa hihasta ja mankua vähempituntista sopimusta. Toivon saavani kirjastoapurahaa edes yhden kuukauden päiväkotitaukoa varten. Jos se ei onnistu, en tiedä mitä teen. En mielelläni vaihda työpaikkaa, ellen löydä jotain todella mielenkiintoista tai mukavaa tiimiä ympärilleni. 
 
Että semmoisia pohdintoja tänään. Palmusunnuntaista täällä päin ei ole tietoakaan, mutta ihana kummipoikani muistutti siitäkin lähettämällä minulle tekstarin: abina abina abina. Kieltämättä välillä on aika apinainen olo! Lukemisen, elämisen ja voimisen iloa kaikille! Minä siirryn R:n kanssa keittiöön, teen munakoisopastaa, ja avaan telkkarin. 

P. S. R on aika symppis ja ihana. Se "pimppasi" eli "tuunasi" vanhan tietokoneeni aivan upouudeksi. Ei tarvitse siis ostaa uutta, kun lyyti kirjoittaa näinkin!



12 kommenttia:

  1. Sullahan on ollut kaikenlaista! Minäkin tykkään enemmän kylmästä säästä mutta meillä on jo alkanut lämmetä ja vaihdoin talvipeiton ihan ohueksi peitoksi,vaikka öisin vielä on alle 20 astetta.
    Ja tsemppiä,ehkä siitä tulee vaan kivaa kun R on lomalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulee kivaa :) Ainakin varmaan tulee huomattua, kuinka vähän aikaa on olla hänen kanssaan viikolla..

      Poista
  2. Helmi-Maaria, alat kuulostaa minulta;)

    Paitsi,että minulta vie kirjablogistina oleminen 60 tuntia viikostani, on tämä iso talo, lämmitykset, liian iso puutarha, lumityöt, melkein aina kotiruokaa etc.etc.

    Tänä viikonloppuna meidän piti mennä kaikki rauhassa ja syödä cityssä kumpanakin päivänä. Eilisen juoksimme pakollisia ostoksia eri liikkeissä ja söimme melkein puolivauhtia vain jossakin, illalla olimme ihan puhki ja emme jaksaneet edes lenkille muusta nyt puhumattakaan, tänään kirjamessut, sitten Viherlandia, sillä haluan viedä äidille pääsiäiseksi jotain erityisen kaunista...sitten kotiin ja nopeasti lenkille. Valmistimme yhden herkun odottamaan jääkaappiin ja se piti nauttia about klo 19 rauhassa kirjoja lukien. R. alkoi etsiä muutamaa hotellia alppilomaamme varten ja minä kirjoittaa Ketun novellikokoelmasta. Klo 22.30 tajusimme,että emme ole syöneet...Että tällainen viikonloppu. Yritän nukkua nyt ainakin 10 tuntia. Aamulla sitten odottavat puusavotta ja...

    Hieno tuo R:n loma! Mieti, mun R. on tehnyt 8-19 47 vuotta hektisessä liike-elämässä ja väliin työmatkoilla viikon viikonloppuineen eikä ikinä mitään ylityökorvauksia. Nyt kun kesäkuussa koittaa vapaaherruus se on ihanaa, mutta mistä hitosta teen sitten luolanainenaikani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuo sinun työmääräsi blogien parissa on aivan järjettömän hurja. Nostan hattuani! Mieletöntä - ja niin omistautunutta. Kirja-arvioistasi huokuu intohimo kirjoihin!

      Toivottavasti sait hyvät yöunet! Ja toivottavast teidän vapaaherruus ja "luolailu" passaavat yhteen :)

      Minä haluan muutes ehdottomasti lukea tuon Ketun novellikokoelman.

      Poista
    2. No tietysti vuodatin taas liikaa omaa mukakurjuuttani, mutta samalla tietenkin ihmettelen, että sinä jaksat. En tajua, miten pystyt kirjoittamaan työssäkäynnin ohessa...Olen itse niin häiriöaltis, että vaikka kirjoitan vain blogia, tarvitsen rauhaa ja todellakin: Kun kirjoitan kirjoista, kirjoitan huolella.

      Onneksi on tämä kaksikerroksinen talo ja 'urheilutelevisio' möykkää jalkapallon ja jääkiekon eri kerroksessa kuin on minun luolani.

      Pikapikaa hanki Piippuhylly. Teilla on Katjan kanssa sama sanomisen uskallaus ja vimma.

      Poista
    3. Työ kuin työ on tietysti kuluttavaa, olipa se sitten vapaaehtoista tai ei, joten ei sinulla sentään mitään mukakurjuutta ole :)

      Pystyn kirjoittamaan, sillä sisälläni polttelee. En pystyisi olemaan ollenkaan täällä Saksassa, jos en saisi kirjoittaa. En tekisi päivääkään päiväkotityötä, palaisin maitojunalla Suomeen, jos niin olisi, jotenka minä vain palan ja venyn ja kirjoitan ja pakkotienaan leipäni työssä, joka ei ole oikeastaan juttuni.

      Hankin, aion kysyä arvostelukappaletta!

      Poista
  3. äippä se taas muistuttaa, että ehkä sinun on karsittava jostakin muusta noita kiireen aiheuttavia toimia kuin palkallisesta työstä:) enkä tarkoita, että kirjoittaminen olisi karsimislistalla. Leipä nimittäin on hyvää ja siihen tarvitaan sielläkin rahaa:)
    Mutta älä polta itseäsi loppuun. Jatkuva yli kiire rasittaa enemmän kuin arvaatkaan elimistöä. Joten hidasta vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä oikeastaan mistään muusta halua karsia kuin tuosta päiväkotityöstä. Voin ihan hyvin tehdä 10 viikkotuntia vähemmän ja samalla saada sieltä leipäni. Jotenka en polta loppuun, kesällä tapahtuu jotakin suuntaan tai toiseen. Pidän vaikka palkatonta vapaata jos ei muuta.

      Poista
  4. Huh, olet pelottavan aktiivinen ja tehokas! Ei ihme, jos perjantaina on takki tyhjä.
    Ja viinipullo.

    Tulee kyllä olemana mielenkiintoista tuo teidän tuleva yhteinen arkenne kuuden viikon ajan...

    Huomasinkin Reginan sivuilta, että sinulla on sielläkin rautoja tulessa. Hyvä niin.

    Jaaha, pitäisi varmaan tehdä jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minuakin kiinnostaa tuo kuusiviikkoinen :) Toivottavasti se tuo mukanaan pelkkää hyvää, vaikka pelottaakin!

      Oh, minusta olisi niin ihanaa olla ilman tekemistä. Mutta en taida osata enää. Nykyään. Sain tarpeekseni ei-tekemisestä, kun podin täällä sopeutumisvaikeuksia, jotenka nyt sitten on vähän liikaakin rautoja tulessa ;)

      Poista
  5. Huh, elämäsi kuulostaa kyllä aika hurjalta. Tein itse jokunen vuosi sitten jonkin aikaa samanaikaisesti kahta kolmivuorotyötä (toista 100% ja toista n. 30-40% työajasta, välillä esim. 13-14 työpäivän putkia ilman vapaita, tai kahta työvuoroa saman vuorokauden aikana kahdessa eri paikassa), ja lisäksi vielä opiskelin siinä ohella ammatiini liittyviä erikoisopintoja. Perhettä tai parisuhdettakaan ei siinä kohtaa ollut, mutta iso, työläs koira kylläkin (jonka hoitamiseen ja lenkittämiseen sain onneksi niihin aikoihin paljon apua, ja se oli välillä pitkäänkin toisessa kodissaan). Hektisintä aikaa kesti puoli vuotta, enkä sinä aikana jaksanut enää juurikaan edes lukea kaunokirjallisuutta, tai muutenkaan harrastaa mitään, mikä olisi ollut minulle mieluista. Loppuunpalaminen oli tosi lähellä, ja siksi sanonkin sinulle: Muista pitää huoli itsestäsi, rakas ihminen!! Muista, koska muu ei sitä puolestasi tee! <3

    Ja lasten parissa vuosikausia töitä tehneenä (aluksi terveiden, ja sitten sairaiden) tiedän tasan tarkkaan, että se on raskasta työtä, joka vie voimavaroja enemmän kuin äkkiä arvaisi.

    Ihanaa ja hienoa, että teet kuitenkin myös niitä kivoja asioita, luet, ratsastat ja matkustelet, koska ne asiat ovat voimavara.

    Voimia ja energiaa viikkoosi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuh, herranjestas, miten oletkaan kestänyt sinä!? Mutta niin, aion kyllä säästellä voimiani, ja tosiaan kirjoittaminen, ratsastaminen ja matkusteluhan sekä blogien pitäminen on voimavara. Kaikkea tuota teen enemmän kuin mielelläni :)

      Poista