tiistai 26. maaliskuuta 2013

Puolikas keltaista aurinkoa

Tiedoksenne; alan keskittyä blogissani yltyvämmällä tahdilla kirja-arvosteluihin. Muutan linjaani ja tiivistän myös virallisten arvostelujen malliin juonen - ennen olen aina laiskuuttani jättänyt siitä pahemmin kertomatta. Blogini ei muutu kokonaan kirjoilla mässäileväksi, jotenka pysy ihmeessä linjoilla, vaikka kirja-arviot eivät sinua kiinnostaisikaan. Lupaan, etten lyö niiden kanssa yli; ei minulla riittäisi aikakaan päivittäiseen tai edes joka toisena päivänä rimpuilemiseen.

Asiaan, kuitenkin:

Pitkään olen vatuuttanut romaania nimeltä Puolikas keltaista aurinkoa kädessäni. Chimamanda Ngozi Adichien kirjoittama opus lennähti luokseni jo kotvan aikaa sitten, ja olen lukenut sitä hitaasti muiden lukemisten ohessa.

En siksi, että kirja olisi "huono". Ei ole, nimittäin. Puolikas keltaista aurinkoa on kertomus nigerialaisesta ja biafralaisesta sodankäynnistä, ja ennen kaikkea professori Odenigbon, kaksoissisarten Olannan sekä Kainenen, valkoihoisen wanna-be-kirjailija (anteeksi, en vain näin aamuhäkellyksessä keksi parempaa sanaa kuvaamaan häntä!) Richardin sekä palveluspoika Ugwun elämästä ennen sotaa, sen aikana sekä sen jälkeen.

Aivan aluksi, lukematta takakantta tai mitään arvosteluja tästä teoksesta, kuvittelin, että romaani olisi rankahko tarina Ugwun elämästä orjana. Onneksi alkuluuloni tyrmättiin, ja kertomus sujahti toisille urille, sillä en kaivannutkaan surullista orjatarinaa tähän rakoon. Ugwu on nuori, isäntänsä arvostama poika, josta sodan aikana kasvaa mies, ja joka erehtyy tekemään tekosia, joita hän myöhemmin katuu sydän vereslihalla. Hän on romaanin sympaattisin hahmo mielestäni, sillä hän on niin yksinkertainen kuin ihminen on. Hienostelematon ja aito, rankka, pahan tilanteen kohdatessa epäreilu, mutta katuvainen.

Romaani on hyvä muistutus ja tiivis, mutta ei kuitenkaan rankkuudella mässäilevä kuvaus Nigerian ja Biafran välisestä konfliktista sekä miljoonien pakolaisten virrasta sekä nälänhädästä. Se keskittyy kuitenkin valottamaan tapahtumia Odenigbon sekä Olannan ja Richardin sekä Kainenen keskiluokkaista varakkaammasta näkökulmasta. 

Olanna, joka on toinen sympaattisimmista henkilöhahmoista, edustaa kirjassa erehtyväistä ihmistä. Hän on rakastettava, kaunis, hyväsydäminen - mutta ei täydellinen, sillä hän tekee tekosen, joka langettaa vihan piikin hänen ja kaksoissisarensa välille vuosiksi. Romaanissa rakkaus roihuaa, puolisoa petetään, kirjoja poltetaan - ja annetaan anteeksi. Mikä onkin kantava voima, ja lopun tragediaa alleviivaava asia.
Kuva: Helmet.fi

Romaani muistuttaa siitä, että anteeksi annolla on merkitystä. Että ihminen on raaka, ruma ja kamala, mutta toisaalta myös ihana, herkkä ja lempeä.

Puolikas keltaista aurinkoa on paksu, suorastaan tiiliskivimäinen teos, mutta kun sitä syö pikkuisissa erissä; kun sen antaa sulaa hiljalleen, siitä tulee päivittäinen annos, jota tahtoo lukea vaikka silmät väsymyksestä ristissä. Teos on vahva sekä tarinansa että kielensä ansiosta. Se ei missään nimessä leikittele kielellä, mutta voi kuinka kauniisti rankatkin ajatukset on puettu sanoiksi, kuten tässä: 

"Kun Olanna kantoi harvalukuisia tuhoilta säästyneitä tuoleja raunioista muiden mukana, hän ajatteli sirpaleen tekemää reikää ja ihmetteli, miten kuumat lihaa syövät metallinpalat voivat tehdä maahan niin kauniita kuvioita."

Teos on ilmestynyt Suomessa vuonna 2010, joten se ei ole viimeistä huutoa, mutta suosittelen tätä silti heille, joita kiinnostavat perhehistoriaromaanit, sellaiset kuten Okalinnut, vaikkapa. 

Tämän ovat lukeneet muiden muassa Susa P, Lumiomena sekä Nanna.

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olet löytänyt Adichien! Mulla Purppuranpunainen hibiskus odottelee sopivaa lukusaumaa. Tahdon nauttia teoksen makustellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Purppuranpunaisen tahdon absolutely lukea! Hidas lukutahti oli jotenkin sopiva tähänkin tapaukseen :)

      Poista
  2. Okalinnut on mahtava romaani, varmaan myös Puolikas keltaista aurinkoa on sellainen..;)))

    Kiitos Helmi-Maaria, ja hyvää viikon jatkoa sinulle.<3333

    VastaaPoista
  3. Tämä on yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut, top 10 joukossa ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä todella hieno romaani on. Omituisen makuni takia ei ehkä pääse top 10:n joukkoon, mutta lähelle kylläkin :)

      Poista
  4. Tämä kirja on tärkeä aiheeltaan, ja kuten sanoit, lukijalle nautinnollinen, koska tarina on kerrottu päähenkilöiden inhimillisestä näkökulmasta.

    Muistelin, että olen lukenut kirjan suomeksi jo ennen vuotta 2010 ja oli ihan pakko tarkistaa. Kirja on julkaistu suomeksi jo vuonna 2009. En siis ole vielä täysin höperöitynyt (aika paljon kuitenkin). :)

    VastaaPoista
  5. Luin jostakin että Puolikas keltaista aurinkoa-kirjasta on tulossa elokuva. Pidin valtavan paljon kummastakin kirjasta. Hienoa tekstiä ja tarinat ovat mielenkiintoisia ja tietysti Afrikka lumoaa.
    Ei unohdeta Biafraa, joka oli olemassa jo satoja vuosia sitten, mutta joka ei saanut elää. Jostakin kumman syystä nuo maiden nimet ja rajat muuttuvat aikojen kuluessa.

    VastaaPoista