torstai 25. huhtikuuta 2013

Jos menisin luostariin ja.

Näin yöllä unta raadelluista jaloista. Ehkä siksi heräsin jo ennen kuutta ja päätin kirjoittamisen sijasta lähteä aamujuoksulle. Jotta jalkani toimisivat, jotta muistaisin sen. 

Joki juoksi vierellä. Se on vallaton aina keväällä. Jos sen selkään heittäytyisi, pääsisi varmasti pitkälle, ajattelin, mutta juoksin vastakarvaan ja päätin pysyä. Kiersin metsän läpi ylös kukkulalle, ohitin luostarin. Se on kaunis joka kerralla.

Kello kumahti seitsemän, kun kotiovi paukahti jälleen. Tyhjensin astianpesukoneen, keräilin lattialle viikon aikana ripottelemani vaatteet, kävin suihkussa, pilkoin tuoretta mangoa murojen sekaan, keitin teet. En ole pahalla tuulella, kun olen yksin pitkin aamuja.

Kuinka kauan kukimme?
Enkä kiusaa itseäni tänään pakottamisilla. Poikkean rutiineista. Lueskelen uutisia, en kirjoita. Haistatan pitkät. Harkitsen jopa sitä, että pitäisin taukoa. Jos en enää kirjoittaisikaan, mitä jos en ikinä?

Ylihuomenna olen Berliinissä. Haluan lisää pilkkumekkoja. Jännittää jo. Onko teillä vinkkejä? Mistä saa yksilöllisiä mekkoja, käsintehtyjä? Soitin eilen R:lle. Se tulee varmaan ensi viikolla kotiin tai sittenkin vasta juuri ennen kuin lähdemme Torinoon. Ajattelin, että pysy vain, täällä on niin rauhallista ja samalla sattui. Miksi ajatella noin, kun ilmiselvästi tarvitsen ja hän minua.

Haluaisin kirjoittaa meidät eroamaan, jotta emme. Emmekä me. Tämä välimatka tekee hyvää. Nukun R:n puolella sänkyä ja kaipaan vielä jossakin vaiheessa. Pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Haluan mukiloida sen tyynyä, jotta emme satuttaisi toisia. 

Lenkkireitin luostari.
Tänään on hellettä. Menen töihin hame päällä, paljastan iholle valoa. Juon lasin hugoa puoli kuudelta, sillä tänään on vanhempainilta. Juomme aina lasilliset hugoa ennen sitä. Poltan ehkä savukkeenkin, on huolia vaikka ei. Haluan olla jäätelöä. Haluan ystävän, joka ei koskaan jätä. Haluan apurahaa. Haluan, haluan, enkä koskaan kysy, mitä sinä, sillä tiedän, mitä tai luulen.

Työpaikan viereen on avattu uusi leipomo. Menen sinne tänään tauolla syömään kakkua ja lukemaan ajatuksia. Haluan olla sinussa, hänessä. Miksi pitää aina niin paljon haluta? Haluttomuus voisi olla yksinkertaisempi olomuoto. Olen vaikka lapsi. Tämä kolo itsessä on sumua.

3 kommenttia:

  1. Saattaa olla että välimatka lähentää ihmisiä, tai sitten ei!

    Hauskaa Berliinin matkaa sinulle, Helmi-Maaria.<33333

    VastaaPoista
  2. Hyvää matkaa, tuokoon se sinulle taukoa, väliä, sopivasti haluamista ja haluttomuutta.

    VastaaPoista