maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mieluummin asun Münchenissä

Miksi kaikki rakastavat Berliiniä? En pysty esimerkiksi ostamaan "I love Berlin" -tuotteita, sillä en rakasta kaupunkia vaikka joka visiitillä yritän. Pidän kyseisestä keskittymästä kyllä, etenkin ihmisistä siellä ja vaateputiikeista, yöelämästä (jota en ole kahteen vuoteen Berliinissä nähnyt enkä nähnyt nytkään) ja kesäpäivistä, mutta muutoin en vain oikein syty. 

München on rakas, todella, jopa Helsinkiä rakkaampi. En muuttaisi täältä edes maksusta Berliiniin, en edes miljoonasta eurosta (mutta ehkä kahdesta). On kiva reissata ylös pitkin karttaa, mutta voi Berliinien Berliinit; ei kaikkia kaupunkeja tarvitse rakastaa, vaikka muut niin tekisivät, eihän. 

Uusi tukka!
En hallitse Berliiniä. Se on kaaos. Kaunis ja ruma, raaka ja kypsä. Sitä paitsi tällä kerralla olin hieman hapan tai vähän liian. Seuran takia. Piru vie. Ystäväni olikin sitten kipeä, räki ja pärski päin naamaa, eikä sanonut sanaakaan flunssastaan etukäteen. En olisi lähtenyt mukaan jos olisin tiennyt - nyt pelkään, että tuo hemmetin flunssa on jo siirtynyt muhimaan minuun. Sitä paitsi ketutti; ystävä ei pystynyt yskältään puhumaan, joten harrastin monologitoimintaa melkein koko viikonlopun, eikä hänellä ollut energiaa kierrellä oikein missään, jotenka vietin sunnuntain osittain yksin (mikä ei tosin ole mikään paha asia, vaan erinomainen!).

Uusi takki!
Mukavan sunnuntain vietinkin. Löysin tuolta kirpputorilta mekon, korvikset ja saippuaa (kaikki ovat "uusia" mutta kirpparihintaisia). Söin myös äärettömän maukkaan vegaanipurilaisen siellä, kunnes ystäväni (joka tässä vaiheessa nuokkui tolpillaan ja mukana) romahti ja tahtoi hotellille lepäämään. Minä suuntasin Berlinische Gallerieen katsomaan modernia taidetta (Münchenin Pinakotheke der Moderne on monin verroin kiinnostavampi - peittoaa myös New Yorkin MoMan mennen tullen) ja käpöttelin ilman karttaa, kuten aina nykyään, keskustan läpi tuohon miellyttävään ravintolaan istumaan. 
 
Uusi mekko!
Tilasin oluen. Mietin kahden tunnin ajan työn alla olevaa käsistäni ja tein muistiinpanoja mietinnöistäni. Siinä ajassa ehdin tilata myös toisen oluen. Lopulta suljin muistiinpanovehkeet (sain aikaiseksi hyvin paljon, mikä riemastuttaa yhä!) ja olin jo intopiukeana lähdössä tutkimaan toisia ravintoloita sekä juttelemaan ventovieraille (tässä vaiheessa olin ehtinyt jo muistiinpanemisen lomassa höpötellä erään kuppikunnan kanssa ja nauranut kuin sonni), kun ystäväni soitti olevansa kunnossa ja tahtovansa tehdä jotakin. Jotenka tapasin hänet, katselimme hetken aikaa juutalaisten muistomerkkiä ja taivasta, ja sitten menimme mutkien kautta Itä-Berliiniin (missä syvällä siimeksessä hotellimme sijaitsi) syömään intialaiseen ravintolaan. Vietin yksinpuheluillallista, kunnes ystävä surkutteli, taas, ja tahtoi hotellille, ja olin unissa jo kymmeneltä kuten myös lauantaina. 

Muutamasta taulusta pidin paljonkin Berlinische Galleriessa.
Jotenka pääasiassa köllin hotellilla, luin kaksi romaania (Punainen kuin veri ja Kuolema Ehtoolehdossa, joista molemmista tulee arvostelua tällä viikolla) ja yritin olla olematta kiukkuinen. Sillä ärsytti kovin, vähän kaikki ystävässäni, paitsi se, että nyt on hieno uusi tukka ja että olemme hengissä (jouduimme, ennen kuin unohdan mainita, kolariin lähtiessämme lauantaiaamuna matkaan, mutta onneksi vain auto kärsi, emme me!) ja että olen myös suloisen takin uusi omistaja. Eikä sekään ärsytä, että juoksin aamulenkkini Itä-Berliinissä; ihmettelin keskellä eräänlaista metsää että mihin aina joudunkaan, ja että tätä tämä on. Ihmissuhteilu. Sietämistä, vaikka kuinka ketuttaisi, enkä voinut rähistäkään sairastavalle ystävälle tai osoittaa typertynyttä mieltäni, kun toinen oli niin henkitoreissaan. Jotenka tihkun ärtymykseni tänne. Ja sitä paitsi loppujen lopuksi sain reppuuni niin paljon, että oikeastaan ärsyttää että pitää olla ärtynyt (tunnen tosin jo kurkussa, kuinka se hemmetin flunssa siellä yrittää)...

Nam, mums, vegaanihampparini ja kaverin joku lörtsy.
Kaikki löpisevät jotain vapusta, joten viettäkääpäs tuhti vappu. Minulla ei ole aikaa mitään munkkeja tehdä tai hillutella, vaikka keskiviikko onkin täällä vapaa, mutta täytyy myöntää, että olisin hyvin mieluusti Helsingissä ystävien luona ilakoimassa. Juhlikaa siis rakkaat minunkin puolestani. Ja koko kansa; haukatkaa munkkia ja tippaleipää niin, että tänne asti tirskuu, ja sima lentäkööt, voi veljet, voi sisaret :)



23 kommenttia:

  1. en ole eläissäni käynyt Berliinissä, mutta Müncheniä rakastan!

    VastaaPoista
  2. Hieno tukka ja takki! Kolari varmasti säikäytti, onneksi olette kunnossa.

    Mielenkiintoisesti pohdit Müncheniä ja Berliiniä. Itse olen käynyt kerran Münchenissä ja ihastuin kaupunkiin. <3 Pidin siitä tavattomasti ja haluan sinne ehdottomasti uudelleenkin. Berliiniin taas menen ensimmäistä kertaa nyt kesällä. Saa nähdä, miten koen sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, säikähdimme kyllä, mutta onneksi mitään ei tapahtunut ihmishengille! Kiva kuulla sitten, mitä pidit Berliinistä. Se on niin runsas kaupunki, ettei siitä ihan hetkessä ota tolkkua :)

      Poista
    2. Home is where the heart is. Munchen taitaa olla kotisi.:)

      Olen ollut kerran Berliinissä, pari vuotta sitten kaksi viikkoa syksyllä. Pidin Berliinistä niin paljon, että voisin muuttaa sinne asumaan.

      Minulla oli kovat ennakkoluulot Berliinistä. Luulin, että siellä ei ole mitään kaunista jäljellä sodan ja pitkän DDR-kauden jälkeen. Mutta onhan siellä.

      Berliini on valtavan suuri, laajempi kuin Pariisi, varoitti taiteilijaystäväni, joka on ollut siellä usein. Hän neuvoi, että Berliiniä ei kannata ruveta valloittamaan kävellen niin kuin joitakin muita suurkaupunkeja.

      Kannattaa aloittaa opastetulla bussikiertoajelulla Untern den Lindenin pysäkiltä. Silloin saa jonkinlaisen yleiskuvan ja näkee rakennuksia, joita ei muuten näkisi..

      Me ihmiset pidämme erilaisista asioista. Pidin Berliiniin loistavista museoista ja jälleenrakennusprojekteista (esim. Hackesche Höfe), katutaiteesta, hienosta KaDeWe-tavaratalosta jne.
      Otin paljon kuvia:
      http://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157625313627092/

      Asuin Berliinin kirjailijaresidenssissä, joka sijaitsee monikulttuurisessa kaupunginosassa. Se muistutti Torontoa. Kuvia myös siitä tuossa linkissä.

      Poista
  3. Minulle Berliini on niin rakas, enkä malta odottaa, että kuukauden päästä pääsen sinne pidemmäksi aikaa. Maeurparkkiinkin! <3

    Mutta minulta riittää rakkautta monille kaupungeille, myös Helsinki on ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloitsen puolestasi :) Olen muutes heinäkuussa taas suuntaamassa sinne, jos vaikka voisimme tavata! Kyllä minultakin riittää rakkautta kaupungeille, mutta Berliini on jotenkin Berliini. Olen jo ensikosketuksesta lähtien rakastunut tähän kotikaupunkiini ja kuullut verratonta Berliini-jumalointia kaikilta, ja kun itse en koe kaupunkia niin loistavaksi, on jäänyt rakkaus syttymättä :D

      Poista
  4. Saksassa en ole käynyt koskaan (aukko sivistyksessä?), joten en osaa sanoa Berliinistä mitään sen kummemmin, mutta ei kai mitään tai ketään tarvitse rakastaa vain siksi, että muut niin tekee? Rakasta vain sitä mitä sydämesi haluaa...

    Onneksi kolarissa ei käynyt sen pahemmin, olisi voinut pian jäädä uusi tukkasi näkemättä! :)

    Hauskaa Vappua myös sinulle!

    ps. Pintanaarmuista jo sata sivua ahmittu... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen käymään Saksassa :) Ja totta, eihän mitään tarvitse rakastaa siksi että muut, mutta ihmettelen taas vain sitä, että en rakastu yleisesti rakastettuihin asioihin kai.

      Oh, ja viihtymystä Pintanaarmujen parissa loppuun asti, jos niin on ollakseen!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin minustakin. En voinut olla ostamatta!

      Poista
  6. Kivat ostokset ja kiva tukka. Ja ei, kaikista kaupungeista ei tarvitse edes pitää. Minun Berliinini on illalla ohi ajettu ja ilotyttöjen reunustama tie. En voi väittää rakastuneeni siihen ensisilmäyksellä. Enkä tiedä haluanko silmäillä toista kertaa sen mahtipontisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sana kuvailemaan Berliiniä; mahtipontisuus. Sieltä löytyy kyllä oikeasti myös todella kaunista, rosoista nähtävää. Jotenka ehkä kaupungille kannattaa antaa mahdollisuus :)

      Poista
  7. Onpa ihana uusi lookki. Nätti mekko ja takki.
    Äitinä saanen kertoa sinulle, että eilen sain postia ihmiseltä jota en ole tavannut 15 vuoteen ja hän kertoi seuraavansa sinun elämääsi siellä ja lukeneensa sinun kirjasi.Oli haltioitunut kirjoistasi:) Joten jos Berliini ei sytytä rakastumaan niin ei kantsi huolestua.Ihmiset,lukijat rakastuvat kyllä kirjoihisi kai tai ehkä ei kaikki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oletpas postia saanut :) Kiitos mutsi moisista sanoista! Ja ihanaa vappua!

      Poista
  8. Tyttö kuin keijukainen..:)

    En ole Saksassa käynyt missään, enkä monessa muussakaan maassa. Kuvissasi ja postauksissasi Keski-Eurooppa näyttää ihanalta, varsinkin nuo Alppien seudut.<333

    Hauskaa Vappua sinulle, Helmi-Maaria..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Alppien seutu on lempiseutuani :)

      Sinulle myös hurjaa vappua!

      Poista
  9. Ihana tukka ja vaatteet :) Onko tuo takki Tranquillon?

    VastaaPoista
  10. Berliiniä aina niin kehutaan ja siitä kirjoitetaan paljon..Ihana tuo uusi kampaukesi;sopii sulle todella hyvin:)
    Hauskaa Wappua Helmi Maaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti sinunkin vappusi oli hauska :)

      Poista
  11. Minuunkaan ei Berliini tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Olihan se ihan kiva mesta, mutta olen ollut paikoissa, jotka ovat huomattavasti enemmän kuin vain kivoja. Makuasioita toki. Mistään en tosin ostaisi I love sitä ja tätä -kamaa, koska en voi sietää niitä (siis itselläni, muilla ne eivät häiritse) :D

    Mutta tuo sinun uusi tukka on iso WOW, todella tyylikäs ja sopii sinulle enemmän kuin hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tarkemmin ajateltuna kyllä ostele I love -tuotteita. Paitsi shottilasin olen kerran ostanut Prahasta.

      Tattis, saat hiuspehkoni kuulostamaan hehkeältä :D

      Poista