sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kevyt, matalalentoinen lintu

No nyt on juhlat juhlittu. Isarin varrella riehui kansaa ja värejä. Juhlin aamukolmeen asti siellä, tosin noin puolilta öin torkahdin pariksi tunniksi, ja kun heräsin, minut oli istutettu nuotion ääreen nuokkumaan, ja ympärilläni laulettiin lauluja. Huvittaa tämä nukahtelualttiuteni. Olen niin väsynyt elämän kiivaasta menotahdista, että en pysy edes juhlissani virkeänä. Kotiin asti en jaksanut tulla, vaan menin nukkumaan työkaverin sohvalle, sillä se oli paljon lähempänä kuin koti, ja olin niin väsyksissä, että hyvä kun kengät sain jalasta, kunnes simahdin. Ihan hyvä, että torkut tuli torkuttua, sillä tänään (kaameasta väsymyksestä huolimatta) olen saanut aikaan paljon. Ratsastinkin ihanissa maisemissa ja raapustellutkin olen vähän muun muassa seuraavan kirja-arvostelun verran, enjoy!

Luen mielelläni pienten kustantamojen kirjoja, sillä sieltä löytyy helmiä, joita ei mediassa juurikaan noteerata, mutta joskus vastaan tupsahtaa myös ei niin kimmeltäviä kiviä, aivan kuten löytyy isojen kustantamoidenkin listoilta.

Sain Into-kustantamolta arvostelukappaleen Saara Henrikssonin romaanista Linnunpaino, jonka kansi ja nimi ovat mielestäni varsin kauniit. Kiinnostuin kirjasta aiheensa puolesta; on ihanaa, kun romaaneihin tuodaan musiikki, tanssi tai maalaustaide. Tällä kertaa tanssi on vahvasti läsnä, samoin rakastaminen.

Päähenkilö Lilja pyrkii tähtiin tanssijattarena helsinkiläisessä tanssiryhmässä. Uutena projektina on esittää Siniparta-teos, josta Liljalle on luvassa päärooli, mutta pikkuinen onnettomuus vie häneltä sekä roolin että inspiraation vähäksi aikaa. Hän tapaa sairaslomalaisena kiehtovan miehen, Tommin, ja haluaa enemmän kuin voisi saada. 

Romaanissa pyritään yhdistämään Siniparran tarina Liljan tarinaan. Toteutus on mielestäni, valitettavasti, hieman lattea, sillä romaani ei tuo oikein mitään uutta ja virkistävää kehiin. Siinä jauhetaan jauhamasta päästyä Liljan tunteita. Pahinta on, että tämä kaikki tehdään preesensissä. Preesensin käyttö tekee tarinasta todella hitaan ja paikallaan seisovan tässä tapauksessa. Juoni suomeksi sanottuna polkee, polkee ja polkee. En ole kova preesensin kannattaja romaanin pituisten tekstien kohdalla mutta novelleihin se sopii hyvin.

Kuva: Intokustannus.fi

Linnunpainon dialogi ontuu eikä vie tarinaa eteenpäin juuri lainkaan. Se lähinnä toistaa kaiken sen, mitä kerronnassa tulee muuten jo eteen. En lisäksi saa oikein kiini Liljasta. Hän on "kunnollinen" tyttö, kunnianhimoa täynnä, mutta kuitenkin ryypiskelee ja rypee itsesäälissä. Seksikohdat tuntuvat vähän kliseisiltä ja moni asia junnaa. Parisuhteiden ja suhteiden käsittely kirjassa jää vähän pinnalliseksi, miltei lapselliseksi, jotenka luulen, että olen taas väärä kohde. Minua 10 tai jopa 15 vuotta nuorempi henkilö saattaisi samaistua tähän paljon paremmin. 

Jos jätän preesensin käytön huomiotta, on teos kielellisesti kuitenkin lempeä, eheä. Sitä paitsi mikä minä olen mitään sanomaan Siniparran yhdistämisestä romaanin tarinaan, sillä en itse osaisi moista lainkaan. Rytmiä tästä romaanista löytyy, olkoonkin että tempo on hidas, ja sellaista kielen rakastajana tietysti arvostan.

En voi siis muuta sanoa kuin että kirja on kohdannut tässä väärän lukijan, vaikka lukija kuvittelikin muuta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tanssin ja rakkaustarinoiden (nuorille) ystäville ja kiitän kustantamoa arvostelukappaleesta! Itse asiassa kiinnostuin tästä Into-kustantamosta sen verran, että pitääkin tutustua sen tarjontaan monipuolisemmin.

7 kommenttia:

  1. Hieraisin ensin silmiäni, sillä tuntui mielenkiintoiselta yhteensattumalta, että juuri samana päivänä kirjoitit Linnunpainosta kuin minäkin. Onhan tämä nyt kuitenkin puolisen vuotta vanha "jo", joten ei tästä ihan joka päivä blogitekstejä saa lukea.

    Koimme kirjan melko eri tavoin. Minun ihastukseni kirjaa kohtaan ei jäänyt vain nimeen ja kanteen. Ensin preesens tökki kyllä, sillä kerronnassa käytetty preesens on yksi inhokeistani, mutta jotenkin loppujen lopuksi päädyin siihen, että tähän nimenomaiseen kirjaan se sopi. Blogeja lukiessa on mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin eri ihmiset kokevat saman kirjan. :)

    VastaaPoista
  2. Kävinkin juuri lukemassa arviosi tästä. Mahtavaa, että mielipiteet ja lukukokemukset jakaantuvat laidasta laitaan!

    VastaaPoista
  3. Apua, preesensissä! Minäkään en ole suuri preesensin ystävä, lukiessa tulee jotenkin pysähtynyt olo. Linnunpaino on saanut blogeissa ristiriitaisen vastaanoton: moni on ihastunut, osa taas ei. Pitänee siis lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluat, lähetän kirjan mielelläni eteenpäin kuten Annamikin taitaa laittaa :)

      Poista
  4. Minua preesens ei haittaa yhtään, minusta se tuo kuvatun tilanteen ja puhutut tunteet hyvinkin lähelle. Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta ylipänsä halusin jättää kommentin myös preesensin puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä :) Niin, makuasiahan tämä preesens on. Olen kyllä lukenut vaikuttaviakin romaaneja, jotka on kirjoitettu preesensissä, mutta hyvin harvoin, sillä olen niin malttamaton ihminen, että preesens hidastaa liikaa. Toisaalta sitten taas olen kyllä itsekin kirjoittanut tekstejä preesensissä. Kolmas romaanini oli jossakin vaiheessa juuri preesens-muodossa, mutta sitten alkoi ärsyttää ja vaihdoin kaiken imperfektiin.

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista