maanantai 6. toukokuuta 2013

Matkatuulen viemää

Mietin tässä päämääriä. Haaveilen lippujen ostosta samalla kun en kirjoita. En jaksa tänään, olen väsynyt töistä ja ratsastuksesta ja varhaisesta aamuherätyksestä ja siitä, että vaadin liikaa. Joten silmissäni siintävät matkalippujen kimarat. Odottaahan tietysti pitää vielä ne pari palkkapussillista, mutta siihen asti voinen unelmoida. Siis juttuhan on niin, että joulukuussa lähden. En vain tiedä vielä, mihin tarkalleen. 

Kuusi viikkoa on aikaa, jotenka ehtisin käydä parissakin paikassa. Liikaa en tahdo liikkua, sillä tarkoituksena on kirjoittaa päivittäin matkan aikana vähintään muutaman tunnin verran. Indonesia on tällä hetkellä ehkä houkuttavin vaihtoehto, mutta mietin myös vielä Perua, Argentiinaa ja Chileä. Lisäksi Papua Uusi-Guinea on pääni sisäisellä listalla. Sen lisäksi, että tarvitsen rauhaa matkallani, on minun pakko mennä suhteellisen huokeaan maahan. En nimittäin tienaa mansikoita. Yksin matkustaessa osaan pitää kukkaron nyörit tiukoilla, joten se mihin panostan nyt, on lentolippu, joka saa maksaa maksimissaan 1300 euroa.

Jos päädyn Indonesiaan, viivyn siellä 3 viikkoa ja loput 3 ystävän luona Australiassa, Melbournessa. Jos menen Etelä-Amerikkaan, viivyn yhdessä maassa koko ajan, sillä 6 viikkoa on lyhyt aika jos ajattelisi kiertomatkailua. Jos joku teistä lukijoista on jo käynyt joissakin noista maista ja suosittelee ehdottomasti jotakin kohdetta, otan ilomielin vastaan vinkkejä sekä suosituksia. 

Tarkoituksena on matkustaa yksin. Jotenka pitääkö minun pelätä Etelä-Amerikkaan ujuttautumista yksinäisenä naisena? Sain juuri viestin ystävältäni, jonka kaveripariskunta on lähtenyt muutama viikko sitten Peruun ja kadonnut. Poliisi etsii. Ei löydy. Ystävä sanoo: "Älä mene yksin." Toisaalta on maailma täynnä yksin matkustavia naisia. Eikä kaikille tapahdu mitään. Ja näemmä kaksinkin voi joutua vaaroihin.

Matkahaaveita maalaillessani olen miettinyt lempikaupunkeja. Vaikuttavimpia, joissa olen käynyt tai jos ei vaikuttavimpia, niin sellaisia, jotka tuoksuvat mieluisilta muistini nurkissa. Olisi mukava kuulla teidän lemppareitanne, joten haastan jokaisen lukijan kertomaan, mitkä ovat suosikkikaupunkeja ja miksi. Pientä aivo- ja kuvajumppaa tässä siis mutta en osaa yhtään numeroida näitä järjestykseen. München on kuitenkin selkeästi suosikkini joten se saa kunnian koreilla numero ykkösenä.

1. München - koska tämä kaupunki on kuumottava

Minä ja hippipyöräni Marienplatzilla toissa kesänä.
Helsinki, Moskova, Praha - nämä kaupungit tihkuvat lempivärejäni

Praha on keltainen kaupunki tai seepia, välillä siniharmaata.
Amsterdam, Barcelona, Salzburg - vehreyttä ja arkkitehtuuria palaville silmille

Peking, Gdansk, Venetsia, Verona - nämä ovat koristeellisia, runsaita kaupunkeja

"Julian seinää" Veronassa.

Hanoi, Porvoo, Key West - jokainen näistä kaupungeista on puhunut minulle
Hemingwayn työhuone Key Westissä.
Oxford, Joensuu, Istanbul - omituisia, ihania kaupunkeja
Pikkiriikkinen osa Haremia Istanbulissa.
Pariisi, Savonlinna, Tallinna, New York - järjestäytynyt kaaos asuu heissä
En muista koskaan olleeni yhtä rajun tuulen tuiverruksessa kuin New Yorkin kattojen yllä.
Bergen, Irkutsk, Siem Reap - olen hengästynyt jokaisessa näistä!

Tiedä häntä, mihin seuraavaksi sitten ihastuilen! Ehkä Torinoon ylihuomenna. Jätin listaltani pois sellaiset kaupungit, jotka eivät ole puhutelleet minua odotusten mukaisesti, kuten esimerkiksi Lontoo. Tai kaupungit, joista kyllä pidän, mutta jotka eivät ainakaan vielä ole sykähdyttäneet liikaa, kuten Madrid ja Berliini. Tai kaupungit, joita en täysin ymmärrä tai hahmota, kuten Asuncion.

Jännittävää tämä tämmöinen, kerta kaikkiaan. Tämähän on myös muuten yksi riitojemme aiheista. Minä kun en osaa säästää yhtään, vaan törsään kaikki rahani matkusteluun ja ajattelen aina, että elämä pitää elää nyt eikä huomenna (tosin olen aikuistunut sen verran, että olen hankkinut eläkevakuutuksen - ja on minulla parinkymmenen vuoden avioliitto pankinkin kanssa asunnon takia), kun taas herra R on vähän toisenlaista mieltä asioista. Sen takia kai lähden yksin vuoden lopussa. Työkuviot tietysti ovat myös este herra R:lle. Ja senkin takia matkustan kuin vesilaulu, että minulle matkustaminen on samaa kuin kirjoittaminen - välttämätön pahe ja pakko!

20 kommenttia:

  1. Näin juuri jossain listan maailman epäystävillisimmistä maista turisteille, siis turvattomimmista, ja Etelä-Amerikka oli siellä aika hyvin edustettuna... Mieti tarkkaan ja kysy suosituksia, niin kuin nyt teetkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä :) Tekisi mieli toteuttaa unelma Perusta mutta harkitsen, että uskallanko yksin. Indonesia on tällä hetkellä hyvin vahvoilla.

      Poista
  2. Helsinki, Praha, Porvoo, Moskova ja Amsterdam löytyisivät minunkin listaltani. Niiden lisäksi voisin ottaa mukaan ainakin Tarton ja sekä Rooman ja Pariisin.

    Olet kyllä rohkea nainen (ainakin minun mittapuullani), jos lähdet Etelä-Amerikkaan yksin. Kunnioitan kuitenkin kovasti haluasi kulkea ja nähdä, luultavasti itsekin olisin nuorempana tehnyt niin. Nyt olen jo liian vanha, varovainen ja kranttu (tarkoittaa, että vaadin vähän liikaa mukavuuksia ja se taas tarkoittaa että kovin halvalla ei pääse)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt, lähdenkö sinne yksin. Kerran olen Paraguayssa käynyt ystävän mukana ja hänen sukulaistensa luona, mutta yksin...niin. Uskaltaako vaiko eikö.

      En ole vielä Roomassa käynyt. Pitäisi :)

      Poista
  3. Helmi-Maaria, olet rohkea tyttö, mutta...lähde reissullesi järjen kanssa!

    Varmaan olet käynyt Budapestissä? Ehkä se ei ole mielestäsi tarpeeksi eksoottinen.
    Hauskaa viikon jatkoa sinulle.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, en itse asiassa ole käynyt vielä Budabestissa. Kova on ollut hinku ja tarkoitus. Täältä pääsisi sinne junalla 7 tunnissa, jotenka yritän päästä joku kerta. Kuulemma Budapest on kauniimpi kuin Praha...?

      Poista
  4. Aika hauskaa, että yksi haavekohteistasi on Papua Uusi Guinea! Olemme asuneet siellä lähes 4 vuotta kahdessa eri jaksossa + pari lyhyempää vierailua ja omana kokemuksenani voin sanoa, että se on todella poikkeuksellinen maa. Olen käynyt lähes 40 maassa, mutta Papua on niistä mieleenpainuvin niin maaston, kulttuurin kuin ihmistenkin suhteen. Turisteille maa on kyllä melko hankala. Tiestöä parin suuremman kaupungin ja maata halkovan vuoristotien lisäksi ei ole juuri lainkaan. Liikkuminen tapahtuu kuormaauton lavalla istuen tai lentäen. Turvallisuuskaan ei nykyisin ole paras mahdollinen ja naisihmiselle matkustus yksin on lähes mahdoton ajatus.
    Joitakin juttuja viimeisimmistä käynneistämme Papua Uusi Guineassa löytyy myös blogini vanhemmista teksteistä:)
    Summa summarum: Matkustus avartaa, aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, oletpa sinä monta maata jo nähnyt :) Saat Papua Uusi Guinean kuulostamaan siltä, että sinne on pakko päästä ;)

      Poista
  5. Minun listaani asettuvat juuri nyt Pietari, Lissabon, New York ja Pariisi. Ihania kaupunkeja.

    Riippuu varmasti hyvin paljon siitä, miten ja tarkalleen missä aiot kiertää, jos ajattelee vaikka Etelä-Amerikkaa. Eihän se nyt kokonaan turvaton olen. Joka paikassa on pakko säilyttää jonkinlainen varovaisuus liikkuessaan, jopa täällä Helsingissä.

    Matkusta Australiaan kesäkuussa ja siellä suuntaan erityisesti abojen pyhille paikoille Keski-Australiaan. Tarkoitukseni on myös kirjoittaa matkani aikana. Voi, maailma on täynnä ihania paikkoja. Onnea unelmointiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lissabonissa en ole käynyt. Se on kuulemma siisti kaupunki!

      Totta; varovaisuutta on oltava kaikkialla, jotenka siinä mielessä on sama, mihin lähtee.

      Innolla luen raporttisi sitten Australiasta!

      Poista
  6. Älä lähde indonesiaan tai Peruun eikä mihinkään muslimimaahan.Indonesiassa kaappaillaan,perussa on mutavyöryjä ja bussionettomuuksia, joissa kuolee ihmisiä jne. Ole varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siellä Indonesiassa kyllä kaappailla koko aikaa ja harrastuksen vuoksi. Ystäväni on asunut siellä muutaman vuoden ja hyvin pyyhki, tosin ei asu enää. Mutta miksi en menisi muslimimaahan? Olen käynyt Malesiassa, missä on paljon muslimeja, eikä siellä ollut mitään ongelmaa. Ja juurihan kävin Istanbulissakin.

      Mutavyöryyn ja bussionnettomuuksiin voi joutua vähän kaikkialla. Enemmän mietin, että missä on turvallista liikkua tulematta yhtäkkiä ryöstetyksi..Perusta olen nyt kuullut vähän liikaa "huonoja kohtauksia".

      Varovainen olen kyllä mihin päädynkin :)

      Poista
  7. Peru on ihana ja ihastuin ollessani siellä kaksi kertaa vähän pidemmän ajan mutta en kyllä ihan yksin menisi Etelä-Amerikkaa kiertämään,kyllä olisi hyvä olla joku ystävä mukana. Muutama kuukausi sitten eksä olisi lähettänyt minut Peruun työasioissa,all expenses paid,mutta mietin tarkkaan ja vaikka teki kauheasti mieli niin en viitsinyt yksin lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...näyttää siltä, että yhä enenevissä määrin neuvotaan jättämään Peru yksinäisenä väliin...mietinkin, että josko sittenkin pyytäisi vaikka jotain kaveria mukaan. Nimittäin Peru ja Machu Picchu ovat jotain, mitä janoan jo vuosikausia. Toisaalta taas ehkä olisi rauhoittavampaa mennä Indonesiaan..

      Poista
  8. Oih miten ihanan kutkutteleva kirjoitus! <3 Haluaisin kirjoittaa tähän vaikka mitä, mutta olen töissä ja minulla on vain pieni hetki aikaa. Kirjoitan nyt jotain hätäisesti puolella ajatuksella, ja kenties palaan myöhemmin...

    "... minulle matkustaminen on samaa kuin kirjoittaminen - välttämätön pahe ja pakko!" Aamen, ja samat sanat, paitsi että kirjoittamisen tilalle minun olisi laitettava jotain muuta. Hengittäminen? Lukeminen!

    Minunkin haaveissani siintävät juuri Peru, Argentiina ja Chile. Peruun olin jo kerran lähdössä, vuosi sitten parin viikon vaellusmatkalle, mutta sitten jokin (elämä? kohtalo?) tuli väliin ja esti matkani. Olin lähdössä yksin, mutta kuitenkin suomalaisen matkanjärjestäjän kautta. Matkustan paljon ja rohkeasti yksin ympäri maailmaa, mutta Etelä-Amerikkaan en lähtisi omatoimimatkalle. Yksin naisena. Vaikka olen ihan samaa mieltä, joillekin sattuu, joillekin ei, koskaan ei voi tietää. Sen kuitenkin tiedän, että joskus vielä löydän itseni Perusta, vaikka nyt näyttää siltä ettei rankka vaellusmatka tule ehkä koskaan toteutumaan. Jotain muuta kuitenkin.

    Minun ykköslempikaupunkejani maailmassa ovat Lontoo ja Dublin. Kumpikin niin rakas ettei ole sanoja. Lontooseen aion vielä muuttaa joskus, ainakin joksikin aikaa. Se on tuntunut kodilta siitä lähtien kun kävin siellä ensimmäistä kertaa - se on tuntunut paljon enemmän kodilta ja omalta kuin kaupunki jossa nyt asun, jossa olen asunut jo 18 vuotta. Dublinilla taas on tärkeä rooli sydämessäni: olen käynyt siellä kahdesti ja sattumalta kummallakin kerralla samanlaisessa elämäntilanteessa. Dublin (ja ylipäänsä koko Irlanti) edustaa minulle mielessäni lohtua, elämäniloa, ja kaikenlaiseen toipumiseen tarvittavaa energiaa ja onnea. Irlannin ja Englannin rinnalle rakkaaksi paikaksi on muodostunut myös Skotlanti, johon haluan myös aina palata. <3

    Muita rakkaita paikkoja maailmassa ovat Porvoo (koti ensimmäiset 19 vuotta elämässäni), Edinburgh, Tokio, Pariisi, Rooma, Örebro, Reykjavik ja New York. Ihmeellistä kauneutta ja voimaa olen lisäksi löytänyt mm. Bosnia-Herzegovinan Mostarista, Nizzasta, Havannasta, Barcelonasta, Kiotosta ja Hiroshimasta. Key Westiinkin taisi jäädä palanen sydäntäni, niin kuin sinullekin taisi käydä. :)

    Oi että. Tässä on nyt tapahtunut semmoisia juttuja, että en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä: elämä pitää elää nyt eikä huomenna!! Joten lähde, näe, koe, nauti ja kirjoita! Niin minäkin aion tehdä! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kutkutteleva kommentti :) Meissä tosiaan taitaa olla sellainen palavan yhdistävä tekijä, että olemme molemmat maailman syliä kaipaavia. Skotlanti ja Irlanti ovat molemmat näkemättä. Piti mennä pääsiäisenä Irlantiin, mutta Wien vei sisäänsä. Ja oh, olet käynyt jo Japanissakin! Islantiin tahdoin tänä vuonna, mutta taitaa siirtyä.

      Ja kyllä, todellakin jatkan samaan malliin, että elän nyt. Lähden, lähden ja lähden - ja toivottavasti kaikki käy niin hyvin, että palaaminenkin ehjin nahoin onnistuu :)

      Intoa ja iloa elämääsi sekä matkojen puhuttelua!

      Poista
  9. Budapest, Pietari, Tallinna. Olen tyyppi, joka harvoin haluaa palata samaan kaupunkiin uudestaan, mutta noihin en kyllästy, en vaikka Pietari jollain tapaa aina hirvittääkin. Minussa taitaa virrata slaaviveri.

    Etelä-Amerikka, Amerikka itseasiassa kaikkinensa, ei viehätä, ei houkuttele. Ehkä puoliso pakottaa vielä antamaan uuden mahdollisuuden E-A:lle, matkajanoisena tulen suostumaan, mutta jos saan valita, valitsen muuta. Aasia kiehtoo, vaikka toistaiseksi olen käynyt vasta Kambodzassa ja Vietnamissa. Kambodzaan voisin vaikka muuttaa, se vei palan sydämestä.

    Oh, iskipä matkakuume. Omalla haavelistallani seuraavaksi olisivat Islanti, Pariisi (sivistyksessäni on tuon kaupungin kokoinen aukko) ja Venäjän juna. Mutta varmaa on vain tuttu Tallinna, tuttu Pärnu, tuttu Riika, tuttu Tukholma. Mutta en valita, kaikki ihania ja kyllästymättömiä.

    Voi Maaria, sait pitkään, pidempään kuin koskaan eli puoli vuotta, aloillaan, melkein alilämpöisen, matkakuumeen nousemaan. Kirottua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, anteeksi :) Toivottavasti löydät oikeat lääkkeet kuumeeseen!

      Minäkin tykästyin Kampodzaan siellä käydessä. Se ei ollut vielä vuonna 2007 mitenkään liialla turismilla pilattu, ei ainakaan etelässä. Mutta kuulin, ettei esim Angkor Watissa enää ihan niin kiipeillä kuin itse pääsin tekemään.

      Suosittelen Venäjän junaa. Tai siis Trans-Sibbeä. Haluaisin uudestaan, tällä kertaa Vladivostokiin enkä Mongoliaan. Joka tapauksessa kyseinen matka on yksi unohtumattomimmista ja huikeimmista! Ja kauneimmista. Ja ajattomimmista!

      Toivotan matkakuumeen talttumista tietysti oikein lääkkein eli menemällä johonkin ;)

      Poista
  10. Minusta matkustamiseen rahojen käyttäminen ei ole kyllä yhtään törsäämistä. Se on sijoitus, itseen, hyvinvointiin, sivistykseen, henkiseen kasvuun...ties mihin.

    Minun suosikkikaupunkini, ehdoton ykkönen, on Istanbul. Sinne voisin palata koska tahansa uudestaan ja uudestaan. Kolme kertaa olen ollut, mutta tuntuu, etten ole saanut mitenkään kyllikseni. Muita ihania ovat NewYork, Pietari, Pariisi, Venetsia ja Lissabon.

    VastaaPoista
  11. Pietari, Lontoo, Junamatka Budabestista Romaniaan (etenkin Bukarestiin)...

    Istanbulissa en ole käynyt ikinä ja sinne haluan. Samoin muut idän ja lännen rajapinnat kiinnostavat.

    Johanna

    Ps. Otan yhteyttä suhun lähipäivinä.

    VastaaPoista