tiistai 28. toukokuuta 2013

Paremmuusjärjestyksistä

On pakko sanoa sananen tähän Hesarin järjestämään 2000-luvun paras romaani -äänestykseen. Jotenkin minusta tämä äänestys on loukkaava. Ensinnäkin 2000-lukua on vielä aika monen monta vuotta jäljellä ja toiseksi miten voisin sanoa, mikä on paras ja ylitse muiden, kun en ole lukenut läheskään kaikkia tänä aikana julkaistuja kotimaisia romaaneja. Ehkä paras on vielä lukematta?

Lisäksi on tympeää, että Hesari järjestää moisen äänestyksen, sillä Hesari ei esim. uutuuskirjalistoillaan julkaise kovinkaan kattavia uutuuskirjaluetteloita. Toisaalta hyvä, että jokainen saa tuoda esiin oman suosikkinsa eikä valita sitä Hesarin kriitikkojen suosikkilistalta - mikäli siis oikein ymmärrän. Jotenka ehkäpä lopullisella listalla nähdään monipuolinen kirjajoukko. 

Kuva: hs.fi - ainakin äänestyksen tähdittämä kuva on hieno!
Kirjoitan nykyään kirja-arvioita, joten tavallaan arvotan kirjoja kaiken aikaa. Pitäisi siis pitää suu supussa. Mutta en silti edes uskalla ajatella, mikä olisi paras kaikista. Luen tällä hetkellä Riikka Pelon Jokapäiväistä elämäämme, ja se on jo nyt, vaikka olen vasta puolivälissä, yksi sydämeni kirjoista, mutta en sitäkään voisi nostaa parhaaksi ja samalla latistaa muita sydämeni kirjoja. Niitä on niin monia. Rakkauttani riittää aina.

Ehkä minussa puhuu nyt kirjailijaminä. Joka tuntee alemmuutta moisten äänestysten kohdalla - etenkin kun tiedän, etten tule koskaan elämässäni olemaan moisissa äänestyksissä teosteni osalta mukana. Mutta toisaalta kaikkeahan tässä maailmassa laitetaan paremmuusjärjestykseen. Ihan kaikkea. Ruoasta lähtien tyttöjen ja poikien nimiä ja urheilijoita ja rotuja. Että jos oman maustesäkkinsä on heittänyt keittoon, kuten vaikka kirjailija kirjoittanut kirjan tai monta, lienee turha itkeä, että joutuu sellaiseen liemeen, jolle annetaan arvosanoja. Tai josta noukitaan vain pikkiriikkinen teelusikallinen parempiin suihin.

Toivon, että lukijat äänestävät monipuolisesti. Jotenkin toivon, että aivan eri tavalla kuin Hesarin esiin nostamat kriitikot. Sillä on niitä muitakin superkirjoja kuin vain ne, jotka otsikoissa liehuvat. 

Sitä paitsi nyt puhuu kärttyinen minä, joka on ollut sisällä jo monta päivää putkeen, yksin. Herra R käy liian pitkiä päiviä töissä, minussa pauhaa kylmä. Kylmä, kylmä, koko maailma on tällaisina hetkinä niin kylmä!

28 kommenttia:

  1. Niin totta. 2000-lukua on aika himskatin paljon jäljellä. =D Eikös "myöhempien aikojen" kirjailijat saa edes mahdollisuutta?! Tai ehkä Hesari järjestää saman äänestyksen jatkossa joka vuosi. =D

    Itse - yhä ja aina vaan - olen niin huono lukemaan kotimaista kirjallisuutta, että viiden listaaminen tuottaisi suurta tuskaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..siis aika monet äänestykset lienee vielä edessä :)

      Poista
    2. Ollaan todellakin vasta uuden vuosisadan alussa. 2000-luku on eri asia kuin 2010-luku, 2020-luku jne. Olisi ollut selkeämpää pyytää laatimaan tämän 21. vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen kirjoista lista.

      Poista
  2. Minäkin jätän kokonaan äänestämättä. En mielestäni vain ole lukenut riittävästi kotimaisia 2000-luvun kirjoja, jotta voisin niistä parhaat päättää. En sitten tiedä, mikä määrä olisi ollut "riittävästi", mutta tavallaan ihan hyväkin, ettei kirjoja tarvinnut paremmuusjärjestykseen laittaa.

    Tietenkin arvotan kirjoja jatkuvasti blogissani, mutta välillä blogatessakin tulee mieleen, miten monta tähteä oikea pitäisi antaa. Millä perusteella tämä kirja on parempi tai huonompi kuin äsken lukemani jne.. Helpoin ratkaisu tietenkin olisi luopua arvosanoista, mutta ainakin vielä niitä annan. Saa nähdä, annanko aina, koska vaikeaa on. Lukukokemuksesta on paljon helpompi kertoa sanallisesti kuin laittaa kirjoja jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Kirjat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä, ja eri ihmiset kokevat ne niin eri tavalla. Jos hehkutan jotakin kirjaa ja annan viisi tähteä, joku muu voi pitää kirjaa laimeana lukuelämyksenä.

    Toisaalta luulisin ja toivoisin, että on melko selvää, miten subjektiivisia kirjabloggaukset yleensä ovat. Ei ole mitään sääntöjä, miten kirjoista pitäisi blogeissa kirjoittaa. On mahdollista tuoda esille se oma henkilökohtainen lukukokemus eikä kukaan voi sanoa, että miten voit pitää noin surkeasta kirjasta. Tai tietenkin voi, mutta ei sellaisesta tarvitse välittää, koska ei mikään kirja ole objektiivisesti hyvä tai huono. No ehkä paria poikkeusta lukuun ottamatta, mutta toisaalta joku voisi niistäkin olla kanssani eri mieltä... Kirjablogien seuraamisen mielenkiinto on osittain juuri siinä, miten eri tavalla ihmiset saman kirjan kokevat.

    Hmm, tämä taisi mennä jo hieman aiheen ohi, mutta ymmärrän näkemyksesi siitä, että kirjoja ei oikein voi laittaa paremmuusjärjestykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, paremmuusjärjestäminen on hyvin vaikeaa ja aina subjektiivista. En käytä itse mitään tähtiarviointia, mutta jo sanallinenkin arviointi on välillä hieman vaikeaa. Onneksi äikänmaikan taustani auttaa vähän rusinoiden erottelusta pullista :D Kirjablogeissa on mielestäni useimmiten aivan yhtä ammattimaisia arvioita kuin lehdissäkin - lehtikriitikoidenkin arviot ovat aina subjektiivisia, ja arvosteluthan ovat mielipidetekstejä, jotenka eipä niistä voi juurikaan kiistellä.

      Poista
  3. Oi, arvasin, että pidät Pelon kirjasta. Ihanaa! Lukiessani sitä nimittäin ajattelin, että sinulle kirja ainakin aukeaisi ja taisin olla oikeassa. Toivottavasti jaksat kirjoittaa siitä blogiisi.

    Minä nostin Pelon kirjan listalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksan kirjoittaa, ehdottomasti, ehkä jo lähipäivinã :) olit hyvinkin oikeassa...tämä on kuin kirjoitettu juuri minulle!

      Poista
  4. On sinut ainakin yhdessä top5-listassa mainittu (lista löytyy blogini fb-sivulta) ;)

    Kävin antamassa ääneni, vaikka otantani 2000-luvulla luetuista kirjoista ei ollut hirveän suuri, rajaaminen viiteen oli tuskaisen vaikeaa ja paremmuusjärjestykseen laittaminen vielä vaikeampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nythän sitten olen aivan nolo, siellähän köllin oikein ekana listallasi!? Hui. Mutta siis minulle tämä paremmuusjärjestely on aivan mahdoton tehtävä. En lähde leikkiin mukaan, mutta teille jotka lähtevät toivotan kepeää mieltä tuskaisien valintahetkien jälkeen :)

      Poista
    2. Höpö höpö, älä turhaan nolostele :) Kyllä listaus kirpaisi, miksei top5-listaan voisi mahtua esim. seitsemän tai kahdeksan? Nyt jäi Kähkösen Mustat morsiamet ja Väisäsen Vanikan palat jämäsijoille. Voi voi... Hih, kepeän mielen toivotukset tulivat siis tarpeeseen :D

      Poista
    3. Tai miksei voisi olla vaikka top 100 -lista...

      Poista
  5. En ole oikein koskaan ymmärtänyt itse asiassa minkään taiteen kohdalla tällaisia "mikä on kaikkien aikojen paras" äänestyksiä. Eihän tällaista voi oikeasti mitata. Makuja on monia ja vaikka osaisinkin valita mielestäni parhaan kirjan (mitä en osaa!), niin jonkun toisen mielestä paras on joku muu kirja, kolmannen mielestä joku kolmas kirja jne. ja nämä kaikki vaihtoehdot olisi ihan yhtä oikeita kuin mikä tahansa muu! Eihän tällaisessa siis oikeasti ole mitään järkeä. Itse en koskaan osallistu tällaisiin äänestyksiin.

    Miksi tällaisia sitten järjestetään? Keitä tällaiset äänestykset oikeasti palvelevat? Tietenkin ne taiteilijat, tässä tapauksessa kirjailijat, joiden teos saa eniten ääniä saa kovasti mainosta ja varmasti sillä on vaikutusta myyntiin jne. mutta miksi näitä tarvitaan vai tarvitaanko ja jos niin kuka tarvitsee? Minua ei suoraan sanoen edes kiinnosta, mikä on suosituin tai parhain kirja äänestäneiden mielestä.

    Sitä paitsi ei ole minusta reilua asettaa kirjoja ns. samalle viivalle keskenään. Kirjoilla on kaikilla yksilöllinen persoonallisuus, joita ei minun mielestäni voi vertailla keskenään siinä mielessä, että yrittää arvottaa niiden keskinäistä paremmuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika lailla samaa mieltä. Tokihan jokaisella meistä on oma näkemys siitä, mikä on kaikkien aikojen paras, on minullakin monessa asiassa, mutta kun tällaisia äänestyksiä ja listauksia tehdään julkisesti yleisellä tasolla, niin silloin jää väkisinkin pienet tekijät huomaamatta ja sivuun ja jälleen kerran Suurten Nimien alle.

      Kai tämä jollain tasolla palvelee lukijoita, mutta suomalaisen kirjallisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä - suomalainen kirjallisuus elää ilman äänestyksiäkin..

      Poista
  6. Ihan samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, mitä mieltä tällaisissa paras-listoissa on?
    ja 2000-luku on vasta alussa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta...vielä olisi monta vuosikymmentä edessä :D

      Poista
  7. Helmi-Maaria, minä en aikonut äänestää ollenkaan, sillä minua taas ärsytti se, että siihen oli laitettu mukaan Hesarin kriitikoiden lista. Takuulla moni napsii nyt siitä 'viisi parastaan'. Lopulta tein oman listani ja yhtäkään ei ollut samaa kuin oli Hesarin arvostelijoilla. Olisin voinut julkaista oman listani blogissani, mutta laitoin napakat ja hyvät kommentit, vaan unohdin ne tallentaa itselleni. Nyt muistan vain kirjat, joista ainakin yksi edusti mielestäni kapinahenkeä eli olisin halunnut sille kirjalle enemmän huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, minuakin ärsytti tuo Hesarin kriitikoiden lista, joka tasan takuulla ohjaa monen äänestäjän luetteloa...

      Poista
  8. Minusta tämä on hyvä asia siksi, että se tuo lisää näkyvyyttä kotimaiselle kirjallisuudelle. Ainoastaan sitä surin, että kriitikoiden esimerkit olivat niin suppeat. Lasten- ja nuortenkirjallisuus uupui kokonaan.

    Jokainen varmasti osaa miettiä omalta kohdaltaan, mistä pitää. Siitä kai tässä on kysymyskin. Sitten on paljon niitä kirjoja, jotka ansaitsivat toki tulla nostetuksi.

    Minusta kysymys on kiinnostava siksikin, että tavallaan haemme nyt tulevaisuuden klassikoita. Itse mietin valinnoissani sitä, mikä kirja kestää aikaa lukemisenkin jälkeen.

    En oikein ymmärrä, miksi lukijana en voisi listata niitä kirjoja, jotka ovat olleet puhuttelevia. On aika hienoa, että HS ryhtyy laajaan kirjallisuusaiheiseen artikkelisarjaan, joka pohjautuu lukijoiden ajatuksiin.

    Toivottavasti lukemisen kokemukset tulevat siivittämään 2000-lukua eteen päin. Nyt rajaus taisi koskea pikemminkin taakse päin katsomista. Johonkin kai se raja oli pistettävä ja 2000 luvulta alkaen on aika selvä sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä taas tuo näkyvyyttä vain sille osalle kotimaista kirjallisuutta, joka on tarpeeksi näkyvyyttä jo saanutkin.

      Tietenkinhän jokainen miettii omat makunsa ja mielipiteensä ja parhaimmistonsa, mutta miksi tällainen pitää kuitenkaan Hesarin kaltaisessa päivälehdessä järjestää - ja vieläpä niin, että siinä tavallaan ohjaillaan mielipiteitä epäsuorasti.

      Toki lukijana voit listata puhuttelevat kirjasi, mutta Hesari onkin otsikoinut tämän 2000-luvun parhaan romaanin metsästykseksi, mikä minusta on jotenkin osoittelevaa ja alentavaa. Sillä melko moni kaikista julkaistuista kirjoista on puhuttelevia, olipa se sitten lukijaa miellyttävä tai ei.

      Poista
    2. Miten voit olla niin varma näkyvyysasiasta? Emmehän tiedä tulosta. Ja entäs, jos Puhdistus peittoaakin kaikkia kirjat. Se on erinomainen romaani.

      On surullista, että esim. Oksasen kohdalla kateus iskee kyntensä siihenkin, joka menestyy maailmalla. Tässä taidammekin olla parhaita maailmassa. Minä kohottaisin ihan vain ylpeänä maljan jokaiselle kotimaiselle kirjalle! <3

      Miksi ei? Miksi lukijoiden mielipiteillä kirjoista ei olisi väliä? Miksi lukijat eivät voisi osallistua juttusarjan tekemiseen? En myöskään ymmärrä tässä vaiheessa kriitikoiden valintojen pahuutta. Varmaankin osan kohdalla heidän mielipiteillään voi olla väliä, mutta uskoisin monen lukijan ihan itse muodostavan mielipiteensä.

      Nyt jokaisella on mahdollisuus sanoa sanansa, toisin kuin Finlandia-palkinnoksi, joka käsittääkseni on aika markkinointihenkinen tapaus.

      Poista
    3. No enhän tietysti liian varma voikaan olla, mutta epäilen, että jo näkyvyyttä saaneet saavat vain lisää.

      Kyllä minäkin iloitsen jokaisesta kotimaisesta kirjasta, pidin siitä tai en, ja Sofista olen ylpeä, mainostan häntä aina tilaisuuden tullen ulkomaalaisille ystävilleni, patistan ostamaan hänen romaaniaan.

      Mutta siis miksi ei. Siksi ehkä, että tuossa äänestyksessä iskee silmään superlatiivi paras.

      Ja niin, ihan vapaasti vain osallistumaan moisen juttusarjan tekemiseen, sillä sarjasta varmaan tulee kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta tämä äänestyselementti on punainen valo tai vaate minulle. Ei kriitikoiden valinnoissa mitään pahaa ole, mutta miksei Hesari voisi nostaa kriitikoidensa suosikkeja vasta äänestyksen jälkeen esiin. Miksi ennen, jolloin ne varmasti ohjaavat äänestystä.

      Jokaisella on kai mahdollisuus sanoa sanansa, mutta pitäisin tästä "kilpailusta" enemmän, jos se olisi otsikoitu muuten kuin "2000-luvun paras kotimainen romaani" :)

      Poista
    4. Ymmärrän pointtisi. Otsikko on tosiaan aika provosoiva. Ehkä aika kepeästikin laadittu, arvelen.

      Poista
    5. Niin, ja siis otsikko provosoi kaltaistani henkilöä varmaan kauheasti, kun taas monia muita ei :)

      Poista
  9. Tää on kyllä jotenkin hirvittävän puistattava kisa. Mitäs jos äänestettäisiin vielä vähän lisää niitä, jotka ovat jo saaneet kaikki palkinnot ja palstatilan?

    Pitäisi tehdä varjolista niistä, joiden epäilee pärjäävän, ja katsoa miten lähelle veikkaisi. Helpompaa kuin hevospelien tai jalkapallon veikkaus.

    VastaaPoista
  10. Minua ei tällaiset äänestykset mitenkään haittaa, tällaiset ovat tunnetusti subjektiivisia kisoja ja niihin pitää myös sellaisina suhtautua. Niinpä minäkin kävin heittämässä ääniä viidelle hyvälle kirjalle vaikken edes kovin paljoa lue uudempaa kotimaista kirjallisuutta, mutta sen verran että osasin nimetä viisi hyvää kirjaa (ja pari hyvää jäi myös mainitsematta).

    Tietysti saa nähdä miten se varsinainen tulos kirjoitetaan auki, jos käsitellään vain joku kärkikymmenikkö niin sehän ei ole mitenkään kiinnostavaa, mutta esim. sata eniten pisteitä saanutta alkaa varmaan jo olla tutustumisen arvoinen listaus, koska näissä massaäänestyksissä sijat 50-100 ovat yleensä ne kiinnostavammat kuin kärki.
    Ja kiinnostaisi myös vaikkapa kirjat jotka ovat saaneet tasan yhden ykkössijan koska sieltä voisi löytyä hyvinkin kiinnostavia teoksia (tietysti myös kirjailijoita jotka ovat äänestäneet itseään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, katsotaan nyt, miten tämä kirjoitetaan auki. Ja totta, olisihan kiinnostavaa nähdä myös yksittäisiä valintoja :) En tiedä, kehtaako kukaan kirjailija itseään äänestää, mutta tottahan tässä voi löytää uusia "helmiä" luettavaksi.

      Poista