lauantai 4. toukokuuta 2013

Raitiovaunuhurjastelua ja pelkotiloja

Ihana lauantai ollut. Heräsin jo kahdeksalta, hypähdin lenkille ja olen saanut paljon aikaiseksi. Kaikkea muuta kuin kirjoittamista, tosin, vaikka sitä oli tarkoitus tehdä, mutta kuitenkin. Nyt parveke loistaa kukista (kyllä, minussa asuu hiipivä viherpeukalo, vaikka todennäköisesti kukkaparat rupsahtavat muutaman viikon sisällä - itse asiassa yksi niistä tipahti jo päälaelleen maahan, että se varmaan kuolla kupertaa jo huomenna).

Niin ja päivitin sentään Regina-blogini, ja tämä blogaaminenhan on mitä parhainta kirjoituspuuhastelua silloin, kun ei käsiksestä saa kiinni. Sen takia ehkä kirjoitan näitä kirja-arvioitakin nykyään. Tämä on loistavaa harjoitusta ja niin ihanan erilaista kirjoittamista kuin proosan tai lyriikan vääntäminen - ja herkullista keskustelua muiden kirjoja ahmivien kanssa. Kaiken lisäksi kirjakritiikkejä voi kirjoittaa etukäteen ja julkaista tiputellen, kun taas muutoin blogikirjoitteluni on päiväkirjamaista ja tilannesidonnaista.

Asiaan, siis. Olen onnentyttö. Taas osui kohdalle kirja, joka kuumottaa! Suosittelen:

"Anteeksi, kuka sinä olet?"
Siiri ei ymmärtänyt, mitä Irma tarkoitti, ja sanoi olevansa kuopiolainen kotisisarharjoittelija, läheistä sukua Napoleonille, mutta Irma ei nauranut ollenkaan, vaan tuli ahdistuneen näköiseksi ja kysyi, mihin häntä oltiin viemässä.
"Kotiin, Irma", Siiri sanoi ja tunsi tuskallisen selvästi omat huonorytmiset sydämenlyöntinsä. Hän alkoi hikoilla. Hädissään hän tarttui Irmaa lädestä ja yritti kuulostaa rauhalliselta. "Minä olen sinun ystäväsi Siiri Kettunen, ja minä vien sinut meidän omaan Ehtoolehtoomme."
"Tuonen lehto, öinen lehto", Irma vasatasi ja hänen silmiinsä palasi hymy. "Döden, döden, döden."

Aivan kuten Satu Taskisen Täydellinen paisti ja Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, myös Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa (Teos, 2013) sai minut hykertämään ja ahmimaan kirjan melkeinpä kertaistumalta. Kuolema Ehtoolehdossa on toista lukemaani "vanhusromaania", ruotsalaisen Jonassonin Satavuotiasta, syvällisempi mutta hauskuudessa molemmat vetävät yhtä pitkän korren. Uskoisin, että Kuolema Ehtoolehtossa voisi olla hyvinkin myyvä tapaus esimerkiksi täällä Saksassa, sillä se sisältää huumorin lisäksi rikoskirjallisuuden piirteitä, jotenka toivon, että sitä yritetään kaupata kansainvälisille markkinoille!

Miten nokkelasti Lindgren taiteileekaan vanhusten "kustannuksella" ja heidän hyväkseen! Kuolema Ehtoolehdossa on aivan mainio potku yhteiskunnan persuksiin; muistutus siitä, että hoitoalalla on ensinnäkin työntekijäpulaa ja myöskin siitä, että kaikki maksaa. Kuten vaivainen oven avaaminen, jos avain on unohtunut sen taakse, puhumattakaan taksin soittamisesta sitä tarvitsevalle tai ambulanssikyydistä, vaikka sitä ei tarvittaisi. Ylipäänsä päätöstenteosta toisten puolesta ilman että kysyttäisiin mielipiteitä tai pohdittaisiin ratkaisujen sopivuutta tilanteeseen.

Kuva: teos.fi

Ehtoolehto on vanhusten palvelutalo. Palvelua sieltä ei juuri saa, ei ainakaan ilmaiseksi tai ystävällisesti tarjoiltuna. Vanhukset odottavat kuolemaa ja pelkäävät "suljetulle osastolle" joutumista, missä dementoituneet (tai lääkkeillä höperöiksi huumatut) vanhukset makaavat sidottuina sängyissään ja missä vaipat vaihdetaan ehkä pari kertaa päivässä. 

Päähenkilö, ihana, sympaattinen, pelkästään rakastettava ja tukalissa tilanteissa pyörtyilevä Siiri sekä hänen paras ystävänsä Irma, ovat aivan hulvattomia (tuli silmiin kuva omasta rakkaasta ystävästäni Sintsasta ja minusta sitten "isoina"). Siiri rakastaa raitiovaunuajelua ja tekee sitä päivittäin joskus yksin, joskus Irman kanssa, ja aina löytyy jotakin, mitä ihmetellä. Kun Irma "höynäytetään" suljetun osaston vangiksi tuputtamalla hänelle mm. vääriä lääkkeitä, Siiri ahdistuu. Tapahtuu asioita, joista pitäisi valittaa, mutta jos valittaa, on vaarana joutua itsekin suljetun osaston uhriksi, ja välillä muistikin pettää, vaikka olisi tärkeää muistaa.

Onneksi mukana ovat myös entinen äidinkielen opettaja Anna-Liisa, josta tulee hyvä ystävä, vaikka Siiri ihmetteleekin, miten yli 90-vuotias voikaan enää hyviä ystäviä löytää. Toisaalta hän myös ymmärtää, että ysikymppisenä ei ole enää vara valita, vaan toimeen on tultava niiden kanssa, joita tarjolla on.

Lisäksi apuun täräyttää Helvetin enkeli; palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuu mm. epäilyttävä kokkipojan kuolema sekä muita pikkuisia rikoksia, mutta yksi enkeli auttaa vanhuksia ja seisoo heidän puolellaan, olkoonkin, että rikoksia silti tapahtuu. 

Kuolema Ehtoolehdossa on ihana, ihana romaani. Minua nauratti tätä lukiessa, ja vaikka kyseessä on vanhustenhoidon epäkohtien esiinnostaminen (loistavan, ironisen otteen avulla), on teos kauttaaltaan hyvin, hyvin viihdyttävä sekä samalla suloinen, piikikäs, lempeä ja tietyllä tavalla kova. Haluan ehdottomasti, että tämä romaani pokaa jonkin palkinnon, sillä tämä on kunniansa ja huomionsa ansainnut!

Olen onnenmyyrä; viime aikoina en ole lukenut yhtään epämiellyttävää kirjaa. Kuolema Ehtoolehdossa nousee kuitenkin ehkä kärkeen, jos vertailla pitäisi. Se on kielellisesti ja rakenteellisesti niin täydellinen, että tästä taisi tulla nyt silkka hehkutusarvio. En voi olla vertaamatta Satu Taskista ja Minna Lindgreniä toisiinsa. Molempien takia olen sulaa vahaa ja tahtoisin osata yhtä hyvin ironian taidon. En osaa, mutta ehkä jonakin päivänä. Pitää vain lukea lisää tällaisia hersyviä, hykerryttäviä teoksia. Kustannusosakeyhtiö Teoksella on tallissaan aika verrattomia kynäsankareita, jotenka en voi potea edes katkeruutta siitä, etten itse ole Teoksen tallissa (vaikka olen jo vuosia tahtonut sinne ja yhä tahtoisin), vaan olen vilpittömän kiitollinen siitä, että suomalainen satiirimainen kirjallisuus kukoistaa. Onnea siitä!

P. S. Tämän ovat lukeneet myös Kirsi, Amma, Annika sekä monet muut. Olen muutes varmaan tosi häpeällinen kirjablogistin alku, sillä en vain kerta kaikkiaan jaksa googletella kaikkia kirja-arvioita tänne. Laiskalla on varmaan kova kohtalo, mutta rajat vain naksuvat vastaan, kun pitäisi ehtiä kaikenlaista muutakin puuhastelemaan. Anteeksi siitä kanssabloggaajat! 

10 kommenttia:

  1. En minäkään jaksa linkittää kaikkia muita kirjan lukeneita, jollei heitä ole ollut vain muutamaa eli yhtä häpeällinen olen minäkin. Ehkä minun pitäisi parantaa tapani.

    Tämä kirja kiinnostaa, joten en lukenut kovin huolellisesti vielä arviotasi. Palaan lukemaan huolellisemmin sitten, kun saan tämän kirjastosta lainaan ja voin kirjan itsekin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä tietää, etten ole ainoa epälinkittäjä :)

      Toivotan hyviä, antoisia lukuhetkiä tämän parissa!

      Poista
  2. Ihanaa että olet löytänyt napakymppikirjoja luettavaksesi, kiitos tästä postauksesta..:)
    Aihe on ainakin ajankohtainen, ja siksi on maniota, että tästä aiheesta on kirjoitettu hauska ja kriittinen kirja. Minäkin haluaisin tämän kirjanlukea.<3

    Hauskaa ja leppoisaa sunnuntaita, Helmi-Maaria.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue tämä, olen varma, että pidät :) Ja kiitos sitä samaa sinne!

      Poista
  3. Höpsis siitä tarvitse ottaa morkkista, jos ei jaksa linkittää! Kun aloitin bloggaamisen, en edes osannut moista taitoa :-D

    Minustakin tämä on kertakaikkiaan mahtava romaani ja miten tärkeä aihe. Arvaa alkoiko ikkunasta karkaileva satavuotias kiinnostamaan... Jos läheskään yhtä hyvä, luen varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, en sressaa siis :)

      Lue ihmeessä se satavuotias, se on kanssa tosi hyvä!

      Poista
  4. Voi että, tämä kirja minun on kyllä pakko saada lukuun! Jokainen lukemani arvio vain nostattaa kiinnostustani.

    Et haluaisi vaihtaa sitä vaikkapa Johanna Holmströmin Itämaahan? Et varmaan halua, mutta pakko silti kokeilla onnea ;)

    Useaan edelliseen yhtyen sanon minäkin, että sehän olisi ihan mahdotonta linkittää aina kaikkiin. Menisi tuhottomasti aikaa tonkia kaikkia tietämänsä blogit ja niiden lukemiset. Itse laitan linkitykset niihin blogeihin, jotka muistan (tai sitten ekat tutut blogit, jotka googletuksella löydän). Joten tuskin sinua kukaan rankaisee tästä hävyttömyydestä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh voi kun kysyt liian myöhässä! Olisin ilomielin vaihtanut tämän, sillä haluan jakaa tätä kirjallisuuden helmeä muidenkin lukijoiden käsiin, mutta lupasin jo muualle.

      Ja totta, mahdoton tehtävähän se kaikkien linkittäminen olisikin.

      Poista
  5. Kiitos mahtavasta vinkistä. Minä en tästä kirjasta ollut aiemmin kuullut, mutta nyt on pakko etsiä tämä käsiini. Nauroin nimittäin ääneen, kun luin sitä Satavuotias, joka...ja se on sentään aika harvinaista. Harvemmin tulee ääneen hykerreltyä, kun lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue siis tämä :)Harvemmin minäkään nauraa kirahtelen lukiessa.

      Poista