torstai 16. toukokuuta 2013

Ulkonäkötaajama

Alan lipsahdella. Herään liian myöhään. On stressiä, taas ja jälleen ja yhä, ja enemmän stressiä tekee se, että R on kutsunut tietämättäni meille viikonlopuksi kaverinsa kylään, enkä pidä asiasta yhtään, sillä a) lauantaina on minun synttäripäiväni ja b) olin ajatellut hyödyntää pitkän viikonlopun (maanantai on täällä taas vapaapäivä!) kirjoittamiseen, rauhoittumiseen ja lepäämiseen. Olen todella vihainen ja harkitsen hotellihuoneen varaamista, sillä arkipäivien kiireet vievät mehut ja sen takia olisi kiva huojentua etenkin kolmipäiväisen viikonlopun aikana. Mutta grrrr. Tuleekin jokin tyyppi tänne, varaa työhuoneen nukkumatilakseen, ja sitten menevät päiväni pilalle. 


Ei pitäisi mustamaalata seiniä. Mutta silti harkitsen hotellia. Haluan herätä aikaisin aamulla sunnuntaina ja maanantaina, käydä juoksemassa, kirjoittaa loput vuorokausista. Lauantaina haluaisin jotakin spesiaalimpaa kuin R:n kaveria, jonka tulosta minulle ilmoitettiin eilisiltana yhdentoista korvilla, ja jonka seurauksena kiehun vieläkin. Tottakai R:n kaverit ovat tervetulleita meille siinä missä omanikin, mutta nythän olisi ollut lepoviikonloppu. Ja minun päiväni. Tai no. Ei kai 31-vuotispäivä niin tärkeä ole. Tai siis 16-vuotispäivä. 


Jotta ilo palaisi takaisin näytän teillekin, kuinka hienoja kuvia Suomi-koulun kollegani Anne Oldegram minusta eilen päräytti. Olen ihan tönkkö ihminen, on leuaton naama ja välillä kaksoisleukainen ja kaikenmoista muuta, mutta kun kameran toisella puolella on valokuvataiteilija, näyttävät kuvatkin kivoilta, suorastaan hienoilta, enkä tunne itseäni noita katsellessa niin rispaantuneeksi kuin tunnen juuri nyt eilisen riidan rippeet poskilla. 

Sitä paitsi kaulani iho on alkanut lerpattaa, kädet rypistyä ja silmiin tulla uurnia. Mitenkä sitä immeinen muuttuukaan vuosien saatossa. Otan kaiken vastaan elämänä ja hyvin, vaikka aluksi karsastankin muutoksia ja vaikka kuulostaisikin, että valitan. En valita, kummastelen vain ja vähän pelkään. En menisi koskaan kauneusleikkaukseen; nainenhan vain paranee kun ikää tulee lisää. Sitä paitsi aion olla nuori vielä seuraavat 50 vuotta ja sitten vasta paatua. Ja toiseksi sitä paitsi paljon mieluummin olen elämän merkitsemä kuin paljasjalkainen parikymppinen. Ulkonäköpolitiikkani on peittelemistä, joka tapauksessa, sillä meikkaan (päivämeikin teen tosin vain 5-10 minuutissa) melkeinpä päivittäin (paitsi kesällä vähemmän) ja vedän leukaa sisään, kun kuvia räpsitään. 

Moikkistamoi nyt kuitenkin ja kiitos vielä Annelle!

18 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat sinusta! Muutenkin olet aina nätti omakuvissasi;olet hyvin valokuvauksellinen:)
    Toivottavasti nyt löytyy ratkaisu tuohon viikonloppu-ongelmaasi ettei tule liikaa stressiä,.
    Mukavaa lähestyvää 16-vuotispäivää;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, huomennahan on jo tuo suuri päivä :) Ja äh...viikonlopusta en aio enää stressiä ottaa mutta vähän epäreilut suunnitelmat tuolla herra poikaystävällä on...

      Poista
  2. Kyllä ihminen näyttää 16-vuotiaana niin kauniilta! Ulkonäköpaineita tuskin kannattaa ottaa kantaakseen, väistämättömälle ei voi mitään. Sanon joskus ihmisille, että se sisäisen kauneuden kehittäminen ja ylläpitö on paljon vaativampaa, eikä ikä rapista sitä hiukkaakaan. Eikä lohduta yhtään, vai? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sisäisen kauneuden kehittäminenhän se tärkeintä on :)

      Poista
  3. Kuvat ovat kauniit kuten mallikin on.<333
    Eipä miehesi paljon arvosta sinua, kun tuo kaverinsa yökylään ilman hyväksyntääsi!

    Silti: oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua, Helmi-Maaria.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minua arvostaa, mutta ei näemmä ajattele ihan liikaa välillä..

      Kiitos samoin :)

      Poista
  4. Kun kaarna paksuuntuu, kestää se paremmin tuulta ja sadetta. Hyvää vanhenemista, ei se ole pelkästään huono juttu.
    Mikään ei estä sinua viettämästä viikonloppuasi juuri niin kuin olit suunnitellut. Kaveri R:n kanssa samaan petiin ja sinä vierashuoneeseen, kaikki tyytyväisiä. Vitsit sikseen. Minäkin vihaan viime hetken muutoksia, menen niistä ihan jumiin. Jotenkin sitä sitten sopeutuu ja jälkikäteen huomaa että ei se juttu niin huonosti mennytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meinaankin viettää viikonlopun kuten tahdon, mutta nyt sitten pitää vain kestää vieraat, joita tuleekin kaksi eikä yksi, ja jotka kuitenkin odottavat että olisin jotenkin läsnä...mutta oletan, että kaikki kääntyy vain hyväksi :)

      Poista
  5. Voi kuule, ajattele äitiäsi, niin huomaat, että vielä 60v vai olla ihan elämäänsä tyytyväinen muutamista rypyistä huolimatta:)ja jotkut sanovat, että näyttää paljon enemmän viisikymppiseltä:):) Siinä sinulle tavoitetta tyttöseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinähän sitä! Kyllä minä tyytyväinen olen ja toivottavasti pysyn..

      Poista
  6. Kauniit kuvat. Sisäiset myllerrykset ei paista ulospäin. Minä olen tosi huono kuvissa. Siksi kai pysyttelen siellä kameran toisella puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pysyttelen mieluiten toisella puolella. Tietäisitpä kuinka tönkkö olin tuossakin kuvaustilanteessa ja hermostunut!

      Poista
  7. Ihania kuvia ihanasta naisesta, joka ei näytä kuin puoli päivää ikäistään vanhemmalta (siis 16-vuotiaalta), mikään ei lerpata tai rypisty ja vaikka sitten joskus hamassa tulevaisuudessa jokin levenisi tai kutistuisi, niin noin kauniilla piirteillä näyttää kauniilta joka tapauksessa, ja kun on sisäinen hehku kuin sinulla, niin ei siinä oikein edes meikkiä tarvita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi Vera...mitäpä tähän muuta sanoa kuin että puhut hehkuvan ihmisen kokemuksen rintaäänellä :)

      Poista