torstai 23. toukokuuta 2013

Uutta ja vanhaa ja onnea ja ärtymystä

Halusin kirjoittaa tänään eräästä pikkutyttöjen suosikkikirjasta. Nimittäin Madonnan kirjoittamasta Englantilaisista ruusuista. Mutta koska olen väsynyt ja onnellinen (sillä vetäisin töiden jälkeen aivan ihanan, kaksituntisen ratsastuslenkin ja näin Alppien sulat reunat!), ja koska olen jo nyt saanut uusimman Reginan käsiini, pitääkin hehkutella. 

Nimittäin tuota uusinta Reginaa. Sen sisältö on aina yllätys, sillä kirjoitan sinne vain sitä Kirjailijaelämää-palstaani, ja tähän mennessä täytyy sanoa, että lehti on vain parantunut kerta kerran jälkeen. Käsissäni oleva kipale on kolmas, neljäs ilmestyy ensi kuussa. 

Ihanaa, ensinnäkin, saada tänne asti KIRJALLISTA luettavaa. Lehden muodossa. Suomeksi. Toiseksi vaikka en ole vielä ehtinyt töiden ja ratsastuksen jälkeen hengailla kotona juurikaan, olen jo ehtinyt ahmaista J. S. Meresmaan haastattelun ja novellin (suosittelen - sympatiani lankeavat isoisää kohtaan, vaikka toisin ehkä pitäisi!), ihqun Veran haastattelun sekä Venla Hiidensalon kolumnin seksistä kirjoittamisesta. Eli siis lehti on viihdyttävä. Sopivan herkullinenkin. 


Ja jotenkin olen myös tyytyväinen tuohon omaan tekstiini.

No, vaikka lehti onkin viihdyttävä ja puoleensa vetävä, on pakko laskostaa se tuohon viereen ja kirjoittaa. Minua kun syyhyttää. Muutes apua. Hoitomarsut ovat luonamme enää kolme yötä. Tuleekohan niitä ikävä. Ne laukkaavat jälleen ympyrää. Olisikohan elämä marsuna helpompaa kuin ihmisraiskana? Ainakin ehkä nyt ajattelen niin, sillä poikaystäväparkani on palannut 6 viikon tauon jälkeen työelämään. Eilen se teki töitä klo 8.30-21.45, ja kun se lähti kotiin, sille tiuskittiin, että mitä ihmettä se niin aikaisin lähtee ja että huomenna on toiset sävelet. 

Tänäaamuna se murehti, että joutuu varmaan puolille öin paiskimaan. Ja minä tärisen yhä kiukusta. Melkein huusin sille, että älä hemmetti soikoon välitä rahasta, vaan irtisanoudu ja heti, ennen kuin menetät elämäsi, ja minä melkein vapisin sydän rikkonaisena, sillä näin lannistuneet olkapäät ja alistetun katseen. Miesparka. Yritysmaailman viemä. Vihaan sen työnantajaa. Joka siis ei ylitöistä maksa yhtään korvausta ei rahana eikä vapaa-aikana. Ja vaatii maanantaista perjantaihin noin pitkiä päiviä. Minä vihaan niin paljon, että en tiedä, mitä tehdä. Haluaisin, että toisella olisi hyvä olla. Mutta se on niin hemmetin saksalainen, ettei aio irtisanoutua ennen kuin on tiedossa jotakin uutta. Itse olisin astunut tyhjän päälle jo aikapäiviä sitten.


12 kommenttia:

  1. Voi R.parkaa! Toivottavasti nyt löytyy joku kultainen keskitie ettei tuosta tule pahaa stressiä.Onpa epäinhimillinen työpaikka!

    VastaaPoista
  2. Kyllä on tosiaan työelämä epätasaisesti jakautunut. Toisilla ei mitään ja toisilla niin mahdottomasti liikaa. Yritysmaailmaan en kyllä kaipaisi, en ollenkaan. Luulen, että eniten nauttisin työstä, jossa tulokset olisi heti nähtävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään haluaisi yritysmaailmaan. No way!

      Poista
  3. Saksa on näköjään epäinhimillinen maa, työntekijää käytetään hyväksi..;/

    Pahasti on arvot sielläkin sekaisin!
    Hienoa, että Regina on hyvä lehti, tosin ikinä en ole ollut sen lukijoita.

    Kaunista viikonloppua, Helmi-Maaria.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Saksassa mitään vikaa ole, vaan tuossa firmassa. Saksassa on mielestäni varsin hyvät työolot ja lomiahan täällä on eniten Euroopassa. Mutta tuo firma on kaiken pahan alku ja juuri :/

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Karmeat työajat, varsinkin, jos ei korvausta tule missään muodossa. Tiedän monia, jotka paiskivat ilmaisia ylitöitä, mutta en yhtään, jonka työantaja tulisi yöllä tiuskimaan, että lisää pitäisi tehdä orjatyötä ja vielä yöunien kustannuksella. Kun on tuollaiset työajat, on varmasti hankalaa löytää aikaa muiden työpaikkojen etsintään (tai omaan elämään). Nyt uusia, inhimillisiä töitä etsimään heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ei noiden työaikojen tiimoilta uutta paikkaa noin vain etsitäkään, mutta kuuden viikon tauon aikana R sai kyllä monet hakemukset lähetettyä ja toivon sydämeni pohjasta, että tärppäisi!

      Poista
  5. Kuulostaa Saksan oloihin hiukan epätavalliselta työsuhteelta, mutta elämänkumppanisi on siinä omasta halustaan. Ihmettelen vain.Hän ei näe muita vaihtoehtoja, eikä kai sinun huoltasi hänen terveydestään. "Des Menschen Wille ist sein Himmelreich." sanoo saksalainen sananparsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..omasta halustaan hän oli siihen saakka, kun työ tuntui hyvältä. Nyt hän on siitä pakosta, että ei tahdo työttömäksikään heittäytyä, mitä en ymmärrä, sillä kyllä hän uuden työn löytäisi varmaan ennen kuin irtisanomisaika päättyisi. Saksan oloihin on totta tosiaan hieman epätavallista, mutta tuo yritys ei olekaan saksalainen. Enkä käsitä lainkaan, miten sen KAIKKI työntekijät suostuvat moisiin ehtoihin ja paiskivat hommia armotta...palkka on tietysti roima, mutta en silti suostuisi ilman ylityökorvauksia ylimääräisiin tunteihin..

      Poista
  6. Saada ratsastaa nähden alpit!

    Oi, varmaan ne sun ihanat novellit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun novelleja ei uusimmassa lehdessä ole. Mutta niinpä, alpit ja ratsastus :)

      Poista