maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lähtöajatuksia

En saa unia mutta tulin takaisin. Särjen odotuksia, särjen itsestäni kuvat, olen jo kauan pelännyt sitä, mihin voi ja mihin ei. Kaipaan kotiin, joka ei ole siellä missä sen piti olla, se on takana ja edessä ja väärässä maassa. 

Kummipoika poseeraa, ihana.
Alpit ovat repineet minun sydämestäni puolet mutta ne eivät ole tarpeeksi vahvat. Tällä kertaa oli tavattoman vaikeaa lähteä Suomesta. En halua enää yhtään mitään päiväkotihommaa, haluan olla opettaja ja kesälomalla ja Suomessa syömässä parhaiden ystävien vieressä mansikoita. 

Lisäposeerausta.
Joten pyöritän mielessä hyvin vakavaa ajatusta paluusta. Jos kerran kaipaan äikänmaikan töitä yhä, jos kerran niin vaikeaa on lähteä ja tulla, miksi sitten ei. 


Minulla oli aivan julmetun hauska, liian nopea lomaviikko Suomessa. Ehdin siskoa nähdä ja kummipoikaa, jonka kanssa kävin Porvoossa ja Runebergin museossa ja huitelemassa, ostin sille lahjankin ja mansikoita ja nykyään se on niin iso että itken. 

Kaunis Porvoo.
Ja sitten ystävät. Voi luoja, kun pakahdun. Heitä joita on, heitä jotka antavat anteeksi edes joskus. En halua menettää heitä enkä kasvojani, mutta nehän jo menetin kun synnyin. Haluan täältä pois, täällä puhutaan kieliä ja minä haluan helppoa, että voi sanoa kaiken juuri niin kuin tarkoittaa, ei tarvitse hakea niitä sanoja ja voi nauraa, nauraa koko ajan, koko juhannuksen läpi ja tanssia kun on nähnyt kokon. Eikä saa unta kun on liikaa valoa ja mielessä lepattaa. Ja miten ihania, hassuja ihmisiä on. Niin hirveän hassuja, etten ole ikinä nauranut niin paljoa tai jos olenkin, en aina.


Lähden takaisin Suomeen, lähdenkö ja miten?

20 kommenttia:

  1. Isoja kysymyksiä, päättämisen tuskaa. Halit ja ajatukseni sinulle, voimia sinulla löytyy mihin tahansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vera! Ai niin, luin muutes Annasta sun haastattelun. Ihana :)

      Poista
  2. Hankala on tosiaan, kun sydän on kahtaalla. Minullakin tilanne, että haluan asua sekä täällä että Suomessa. Onnistuisiko sinulta kuinka helposti paluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuisi. Pitäisi vain saada töitä ja lähteä. Tai no, odottaa pitäisi irtisanomisajan verran ja myös Suomen päässä, että lopettaisin vuokrasuhteen vuokralaisen kanssa. Mutta siis ei se vaikeaa olisi, kun en ole vastuussa muista kuin itsestäni.

      Poista
  3. Oijoi! Jos noin tykkäät ja siltä tuntuu, niin lähdettävä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Pohdin tässä. Mutta tämän päivän työpäivän jälkeen tajuan taas, että ei sittenkään, haluan mieluummin opettaa äikkää kuin lapsia. Viivyn vielä vähintään puoli vuotta ja mietin, mutta luulen, että tulen pois tai siis menen. Tai en luule, vaan tiedän.

      Poista
  4. Sellaista se on. Etenkin kielen kanssa. Unelmoin siitä, että saan koko ajan kertoa monin sanoin mitä ajattelen ja mietin. Täällä minua rajoitetaan, oman vajavaisen kielitaitoni takia. Mutta olen iloinen, että osaan edes sen vajavaisen verran. Avaahan sekin kulttuuria, ystävyyssuhteta ja maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkinhän se avaa kaikenmoista, kun osaa, ja osaan minä nykyään todella hyvin tätä kieltä, mutta en silti niin, että saisin kaiken vaivattomasti ulos ja kerrottua. Ja kun kävin Suomessa, muistin taas millaista olisi opettaa. Tehdä sitä, mihin on koulutus. Ja opettajana voisin silti viettää vuodesta suuren osan ulkomailla.

      Poista

  5. Hmm, muista Suomen talvi...tai mistä minä tiedän, jos vaikka pidätkin talvesta. Itse inhoan lunta ja pakkasta.

    Intuitiota kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En inhoa lunta, pidän siitä :) Pimeys on ehkä vähän ei-niin-kivaa.

      Poista
    2. Lumi on ehkä maailman kaunein sana...totesivat vuosia sitten äikänmaikat. Lumi on sellaista hellää ja pehmeää.

      Pimeyttä suvella kaipaan. Pimeys on armon syli, jossa saa olla eniten oma itsensä. Suomessa on kaikki mi parasta on, vain alpit puuttuvat, mutta sinne voi aina matkustaa muutamaksi viikoksi.

      Ikinä, ikinä en asuisi maassa, jossa ei taivaalta sada vettä ja lunta aika-ajoin. Erämaamaat eivät ole minulle. Tai jos ei saisi käydä pitkässä suihkussa, kastella isoa puutarhaa, uida puhtaassa järvessä ja usein myös meressä. Ja suomalaiset marjat...

      Poista
    3. Niin, lumi on kyllä kaunis sana. Ja sehän siinä: pystynkö enää jättämään Alpit läheltäni?!

      Poista
  6. Miten se Villa Sarkia? Siellähän olisi hyvä totutella ajatukseen kuukauden verran. Siis ajatukseen palata kokonaan Suomeen ennen varsinaista mahdollista paluuta.

    Tai sitten vain palaat, pääsehän sieltä aina pois uudelleen, jos alkaa "kulkurinsydän" itkeä ;))

    Voin kyllä kuvitella, ettei päätöksen tekeminen ole mitenkään helppoa, halauksia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ajattelinkin totutella ja katsella tarkemmin. En hoppuile nyt, enkä pidä kiirettä. Rakastan Müncheniä ylitsevuotavan paljon, mutta katsotaan nyt...opettajanahan kulkurisydämellä on ihan hyvät oltavat :)

      Poista
  7. Helmi-Maaria, sydän on sinun puolellasi!
    Tee hyvä päätös, itse.
    Ihanaa viikkoa sinulle!

    ♥♥

    VastaaPoista
  8. On hyvä että esität tämän tärkeän kysymyksen NYT kun voit siihen vielä itse vapaana vastata. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä, jos olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi.

    Viisas nainen kiveää tiensä itse, tai jotain muuta sellaista.

    Hyviä pohdintoja ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos...ja kyllä. Kiveän tieni itse. Katson miten, kun en suunnitellakaan juuri osaa. Mun sisällä asuu iso liekki ja se heiluu aina välillä vähän liikaa, mutta en viitsi sitä sammuttaakaan.

      Poista
  9. Ehkä Villa Sarkia tosiaan antaa vähän miettimisaikaa? Elämän suuria kysymyksiä, toivottavasti löydät hyvän ja ennen kaikkea sinua itseäsi tyydyttävän ratkaisun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa kyllä, paljonkin aikaa. Eiköhän asioilla ole tapana järjestyä :)

      Poista