perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vuorellista maalaisilmaa

Halojaah. Olen nyt käynyt tekemässä itseni aivan totaaliväsyneeksi lastenleirillä maatilalla. Ja lisäksi vaivaa flunssa, mutta toivon kyseessä olevan pikapyrähdyksen, jotta voin hengailla ensi viikolla Suomessa kuten turisti konsanaan ja kotonaan!

Nukuin äsken mojovat kolmen tunnin päikkärit. Mielelläni jatkaisin niitä, mutta pakkoheräilen, jotta nukuttaisi yölläkin. Kahtena viime yönä en nukkunut juurikaan, sillä jokainen kohina ja kuhina ja raksahdus ja itkuhuuto piti kyllä ihan mukavan pontevasti hereillä. 

Kynsilakkaa sekä meillä kasvattajilla että kakaroilla viimeisen illan kunniaksi.
Parasta olivat villit hevoset, tomaatti-mozarella knödelit, ilo, naurut, aurinko ja rusketusraidat, heiluminen heinän tahtiin. Olisi hullua ja mainiota asua maalla. Mutta koska lapsuuteni vietin lehmäaitauksen naapurissa (hätistelinpä muutamaan otteeseen naapurin lehmiä äidin kukkapenkeistä ja kaalimaalta pois) - ja muutes sivuhuomautuksena mainittakoon myös Maiju Lassilan entisen kotitalon vieressä - peltoja ja maita ja mantuja ja metsiä koluten, olen kai saanut himon nähdä maailmaa kauempaakin ja etenkin kaupungeista...

Maisemia maatilalta - ja millaisia, ooh!
No ei, siis jos totta puhutaan, ihannetilanne olisi, että voittaisin lotossa miljoonia, ostaisin maatilan Münchenin kupeesta junayhteyksien viereltä. Jotta pääsisi kaupunkiin niin usein kuin mieli veisi. Mutta koska tuskin koskaan voitan miljoonia, pysyttelen turvallisesti Münchenin aitausten sisäpuolella ja haaveilen kaikesta muusta ja käyn ratsastamassa Holzkirchenissä ja rauhoittumassa silloin tällöin vuorilla.

Oikeiden koirien lisäksi maatilalla oli aika söpöjä toisia koiria. Tai siis lapsilla.
Nyt levähdän, tervehdyn (huomenna on Suomi-koulun 35-vuotisjuhlat...pahalta näyttää, että jäävät välistä samoin kuin lauantairatsastus, niisk!), oikoilen. En jaksa kirjoittaa kirjasta nimeltä My Sister, My Love ainakaan vielä, vaikka haluaisin, se vaikutti niin kovin vaikkei oikeastaan liikaa, kun sen luin. 

Moikkis und schönes Wochenende liebe Küher und Pferde und Leser und Leserinnen!

10 kommenttia:

  1. Kivaa viikonloppua!

    Ilahdutan vielä sellaisella tiedolla, että Pintanaarmuja on toinen kirjoista, joka on blogissani all time -suosikki katselukertojen perusteella! (Toinen on Happosen Muumiopas ja muut top ten -postaukset ovat aussielämälöpinöitä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja oh, mitä, aika ihanaa jos Pintanaarmuja on saavuttanut noin tiheän katselumäärän :)

      Poista
  2. Ihana käsikuva! Lasten kanssa on tosi kivaa mutta se väsyttää kyllä kamalasti(olin kerran lyhyen ajan töissä päiväkodissa....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo käsikuva on aika helmi :) Ja kyllä, uuvuttavaa on tuo työ...

      Poista
  3. Huh, todellakin olisin poikki tuollaisen maalaispyrähdyksen jälkeen, vaikka varmasti ihania hetkiä onkin riittänyt :)

    Mutta ajattele, olet pian Suomessa... ;)

    VastaaPoista
  4. Oikeutettu väsymys. Toivottavasti saat sen karistettua tauteineen ennen astumistasi Suomeen. Meillä siihen lajiin on vielä kuukausi. Sitä ennen väsyn ainakin helteisiin, mutta en vielä. Istanbul on näet pitänyt vieraitani hellästi puolipilvisellä ja kesäsateisella säällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, voin kuvitella että puolipilvinen sää siellä päin maailmaa on suorastaan taivaallista :)

      Poista
  5. Kiitos kivasta postauksesta, Helmi-Maaria!

    IHanaa viikonloppua myös sinulle, ja tervehtymistä!

    ♥.♥

    VastaaPoista