maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hyytyneet kasvot

Itkun jälkeisiä iloja; päiväretki Chiemseelle rakkaan kaverin kanssa, vuoret taustalla siluettina, vesi läikkyy vasten kylkiä. Pitää mennä uudestaan paremmalla ajalla ja katsastaa kuningas Ludwigin linna Herrasaarelta. Ludwig on pykännyt niin monia linnoja ympäri Baijeria, että huohotan. 

Hauska seinämaalaus Prien am Chiemseellä.
Itkun jälkeinen toinen ilo; sain eilen kämppiksen. Nuori herrasmies muuttaa nykyiseen makuuhuoneeseeni 1.9. - päivänä, jona tulen Suomesta tänne takaisin. Hän on työtoverini ystävän ex-poikaystävä, maailma on pieni, yhteyksillä pääsee eteenpäin. Itse muutan olohuoneeseen. Työhuoneesta tulee uusi olohuone. Kaikki tapahtuu nopeasti mutta niin on parempi. Hitaampi olisi kidutusta. Elämäni ja suuret päätökset ovat muutenkin olleet aina spontaaneja. Nopeus on jotenkin sisällä minussa.
Itkuturvotusnaamaportretti. Taustan nainen tuntematonta kuvausrekvisiittaa, vuoret oikeita vuoria.
Kuinka lopullista kaikki nyt on. Karmaisee jotenkin. Mutta olen aikuinen. Aikuisen on selvittävä yksin aikuiselämän haasteista. Olen kiitollinen R:lle, joka tukee minua näinä päivinä, ja tuen tietysti itsekin takaisin. Yritämme säilyttää ystävyyden mutta sellainen ei ole vielä koskaan pidemmän päälle onnistunut entisten poikaystävien kanssa. Toivon, että tämä toimii. Olisi kurjaa menettää lopullisesti ihminen, joka tietää minusta miltei kaiken mutta ei ikinä kokonaan ja josta minä yli puolet. 

Täällä Baijerissa talojen seinämaalaukset ovat aivan mainioita.
Muistutan vielä suuresta arvonnastani. Osallistukaa riemuiten. Ilahtuisin kovasti!

14 kommenttia:

  1. Elämässä tulee hetkiä, jolloin joku ovi pitää sulkea, että monta muuta aukeaisi. Sulkeminen sattuu, mutta siihen ei kuole.

    Olen ikäni miettinyt tuota, että voiko entisestä rakkaudesta tulla koskaan oikeaa ystävää. No, nyt sitä on ensirakkauden kanssa yritetty siedätyshoitoa jo 30 vuotta ja siitä ei kyllä tule ikinä mitään. Tuntee toisen ihmisen sielun ja ihon sopukat...ja vain tuo toinen tietää minusta jotain, jota kukaan muu ei tiedä...Mutta: Onnea yrityksellesi!

    ...ja vain yhdelle olin ja olen ikuisesti Sweet Sixteen (by Billy Idol), joten jossain vaiheessa tajuaa, tämä silta on todella hapera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sulkeminen todellakin sattuu etenkin siinä vaiheessa, kun huomaa että ovi on lukittu. Että sitä on turha käydä tempomaan auki, eikä edes huvita tempoa.

      Minä yritän kyllä pitää edes jonkinmoisen kaveruuden yllä. Ehkä onnistuu, ehkä ei, mutta tällä hetkellä tarvitsen tätä ystävyyttä, jos tätä ystävyydeksi voi kutsua.

      Poista
  2. Tsemppiä ja halauksia ja aurinkoa sinne!

    VastaaPoista
  3. Suuria päätöksiä, onneksi olkoon, Helmi-Maaria.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. En tiedä, ovatko onnittelun arvoisia, mutta järisyttäviä kyllä.

      Poista
  4. Selviät kyllä ohi tästäkin, uskallan luvata. Mitä nopeuteen tulee, laastarikin kannattaa irrottaa vauhdikkaasti. Sattuu se silti. Voimia sinulle! Ja R:llekin. Loppuun vielä virtuaalinen rutistus.

    VastaaPoista
  5. Pieni kaunis Pisara, voimaa!
    Siihen, voiko olla ystävä ihmisen kanssa, jonka kanssa on vuoteensa ja arkensa jakanut, siihen sanoisin, että voi, mutta se ei ole se asia, jota juuri nyt kannattaa miettiä tai pitää sitä jonain onnistumisen mittarina, arvona itsessään. Se tulee sen kuuluisan ajan kanssa. Ja jos ei tule, niin sitten huomaa sen samaisen ajan kanssa, että ei se haittaa; tämän lämmön aika oli tuo hetki - ja hyvä niin.
    Itse olen onnekas ja onnellinen, toistaiseksi pisimmän, jo viisi vuotta sitten päättyneen parisuhteeni toinen osapuoli on yksi tärkeimmistä ihmisist edelleen elämässäni. Ja hänen vaimonsa hyvähyvä ystäväni. On mahtavaa, että vaikka romantillinen rakkaus loppui, voin edelleen pitää tuon kerran elämääni kuumeen vallassa valikoituneen ihmisen elämässäni. Toisaalta taas, monta rakkautta kulkee vain Facebookin uutisvirrassa, ei todellisessa elämässä mukana. Ja en heitä enää osaa arki- tai juhlapäiviini kaivata. Ja sanottakoon vielä, että se ero siitä nykyisestä hyvästä ystävästä, se oli kamala, kuluttava, lähes poroksi polttava, jotain jota en soisi kenellekään. Mutta hah, selvisin, voittajana. Niin käy kaikille, sulle ja teillekin, kunhan annatte aikaa.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Aikaa tässä tosiaan tarvitaan, kaikkeen. Lohduttavaa kuulla, että olet tekemisissä vielä entisen rakkautesi kohteen kanssa. Mutta tosiaan kuten sanot, se ei ole pääasia nyt. Pitää vain päästä omille jaloille kummankin meistä.

      Poista
  6. Ei ole kokonaan helppoa luopua tutusta ihmisestä jonka kanssa on jakanut elämää vaikka rakkaus loppuisikin. Ajan myötä ystävyyden säilyttäminen on helpompaa. 2 eksääni ovat edelleenkin ystäviäni mutta siihen meni aikaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aikaa varmasti vaaditaan. Eniten ja ehkä ainoastaan.

      Poista