maanantai 8. heinäkuuta 2013

Itää ja valtavaa


Että sentään. Miten maailma voi olla täynnä niin ihanoita ihmisiä? Olen ehkä äveriäin neiti-ihminen ikinä. Nimittäin mulla on ystäviä kuin sieniä sateella. Mikä on mieletöntä ja hienoa, vilpitöntä. Takana on taas jälleen ja kerran oikea superviikonloppu. Naurua, kesää, iloa, lomaolo, vaikka lomaa ei olekaan (paitsi työtoverillani, jonka takia teen tänään ja ensi maanantaina töitä, mikä tietää 16 ylityötuntia, mikä tietää 2 ylimääräistä vapaapäivää, jotka käytän syyskuussa kun tulen Suomeen, hiihaa, ja mikä kaikki tietää sitä, että pidän joulu-tammikuussa 6 VIIKKOA vapaata ja syöksyn maailmaan!).


Kävin taas jälleen ja kerran Wienissä mutta en nähnyt sieltä muuta kuin supermarketin ja asuinlähiöitä. Olen siis jo kahdesti käynyt siellä enkä kummallakaan kerralla "mitään" nähnyt. Paitsi niitä ihanoita ihmisiä. Tällä kertaa en viettänyt yötä kyseisessä kaupungissa, vaan ainoastaan ehkä tunnin, sillä vietin yöni somalla pikkuisella mökillä pikkujärven rannalla ja kävin vedessä liian usein, en tiedä miksi juuri minä olen se, jota tönitään sinne ja heitetään koko ajan aina, en ehtinyt nenääkään ikinä sulkea joten röörini pakkopuhdistuivat järviveden voimalla. Alkoi jossakin vaiheessa jo kiukuttaa ainainen veteen paiskelu, mutta koska laiturilla soivat kitara ja suut, piti siellä pysyä.


Olin jotenkin tosi väsynyt, joten kesken illan nukahdin laiturille, heräsin, kömmin peremmälle pihaan nukkumaan, heräsin, vaihdoin taas nukkumapaikkaa, ja lopulta sitten heräsin hyvien pikku parituntisten päikkisten jälkeen jatkamaan juhlintaa. Kunnes taas nukahdin ja luulivat minua kuolleeksi, sillä silmät jäivät auki, ja aamulla yksi jos toinenkin tuli halaamaan ja sanomaan, että oh, sinä elät, ja minä ihmettelin mitä mitä mitä. Olivat oikein porukalla käyneet tämän tästä katsomassa, tuntuuko pulssini ja kulkeeko happi, kun näytin kuulemma silmät avoimina niin kuolleelta. Väsymyksestä olinkin miltei kuollut.


Ainakin olen siis nukkunut hyvin. Eilen vielä puolen päivää laiturilla köllöttänyt (ja taas siellä vedessä ilman että halusin). Kävimme lopuksi vielä jossakin pikkuisessa itävaltalaisessa kylässä syömässä maailman parhaimmat pizzat, mutta en voi suositella paikkaa, koska en tiedä ravintellin nimeä enää enkä varsinkaan sitä, että missä se ravintola oikein on. Oli kuitenkin niin hyvää että melkein itkin.

Että sellainen viikonloppu, sellaiset kujeet. Ajatukset pysyivät koko matkan ajan poissa, vapaalla ja viihteellä, joten olen ympäripyöreä ja tyhjä. Heti kun palattiin Müncheniin aloin taas ajatella. Mutta ajatukset pitää käydä läpi, eihän tässä muutenkaan voi. Ensi viikonloppuna menen muutes taas joko Itävaltaan tai pysyttelen Baijerissa, mutta vaellukselle vie tieni. Yksin tällä kertaa, ellei joku ystäväkulta lähde mukaan.

Valoisaa viikkoa, helle tuli tännekin, olen runsas ja niin olet sinäkin!

6 kommenttia:

  1. Upeaa että viikonloppusi meni auvoisasti;))
    Oikein hyvää alkanutta viikkoa, Helmi-Maaria.♥

    VastaaPoista
  2. Hauskalta kuulostaa ja pojat on poikia ikään katsomatta. Taisit olla hyvä saalis, kun niin useasti pistivät veden syvyyksiin poimittavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en tiedä hyvästä saaliudesta, mutta kai olin sitten jotenkin koko ajan tiellä :D Pari kertaa myös tyttöihmiset heittivät, jotenka en tiedä, mistä johtuu..ehkä mun juttuja ei vaan jaksettu kuunnella.

      Poista
  3. Waude, miten hauskalta kuulostaa viikonloppusi!

    Meillä olisi Wienin lähellä ystäviä, mutta kun Wienin seutu on just se ainoa osa Itävaltaa, joka ei meitä kiinnosta;) Olen nääs ihan maisemafriikki, mutta sinun kuvasi ovat bonusta po. alueelle.

    Tiesithän, että Wienissä ei ole helposti kunnon talvea, vaan pitkä kausi floskaa. Minua floska masentaa sillä elin sitä Porin seudulla 25 vuotta. Toisaalta taas Wienin taidemuseot ovat ihan oma lukunsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Wienin talvi on vähän kuin Münchenin. Paitsi viime talvi oli ihan kiva. Kyllä mun pitää vielä Wienissä joku kerta ihan kunnolla käydä, vaikka nyt noissa museoissa :)

      Poista