keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

LUKUMARATON

Niinhän se on, että tankkasin etukäteen; menin kymmeneltä nukkumaan ja heräsin juuri. Kahden tunnin iltapäikkärien jälkeen jaksaa toivottavasti lukea läpi yön - tosin annan itseni nukkua pari lisätuntia aamuyöstä, jos sellainen on olo. Valvomisessa auttaa tukahduttava kuumuus (miettikääs, sunnuntaiksi on luvattu +37 astetta!!) ja se vaivainen tosiasia, että alan lukea nyt Herman Kochin romaania Sommerhaus mit Swimminpool (vasta suomennettu nimellä Lääkäri) saksaksi. Palttiarallaa vuosi sitten olenkin lukenut häneltä Illallisen - senkin saksaksi.

Kuva: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-kesalukumaraton-ii.html

Että sillain. NYT se alkaa. Kello 00:19 ( täällähän tulen sitten tunnin Suomen aikaa jäljessä) kesän 2013 Blogistanian toinen lukumaraton. Pidetäänpä peukkuja, että jaksan vaikka koko 24 tuntia valvoa! Raporttia tulee tippumalla.

KLO 03:05 
 Olen sivulla 100. Lukuvauhti on siis melko hidas verrattuna suomenkielisiin kirjoihin mutta olen hemmetin tyytyväinen saksankieliseen tahtiini. Alusta asti oli helppo hypätä tarinan kyytiin; Kochia on helppo lukea ja tunnelmaan hirmuisen helppo päästä mukaan. Olen juuri leirintäalueella - tai siis kirjan päähenkilöt ovat. Välillä nukutti mutta vaihdoin asentoa. Luen sängyssä koska on yö ja pimeää. Nyt ei nukuta. Pelkään pahoin että luen koko yön - janottaa. Tekee mieli saada kirja loppuun, äkkiä tietää mitä tuleman pitää ja että mitä tämä päähenkilölääkäri tuleekaan tekemään.

KLO 06:52
Sivulle 157 jaksoin yöllä. Nukahdin puoli viideltä. Heräsin juuri. Kirjasta on vielä yli puolet jäljellä, joten eiköhän tässä aamuksi riitä rämpimistä. Aion tosin käydä aamulenkilläkin nyt. Jotenka jatkan lukemista tunnin päästä..

KLO 12:12
Aamulenkin jälkeen tein pikaiset venyttelit ja aloin lukea lattialla maaten, jalat kohti kattoa ojennettuna. Kestin asennossa peräti tunnin, sillä en huomannut ajankulua, kunnes kömmin aamupalalle ja luin pöydän ääressä eteenpäin.

Nyt on ensimmäinen kirja lukaistu. Sommerhaus mit Swimmingpool ei yllä yhtä huikeaksi romaaniksi kuin Kochin edellinen teos, mutta viihdyin sen parissa varsin hyvin. En edes huomannut ajankulua; luulin, että luin tämän paljon nopeammin loppuun kuin luin. Tunnelma kirjassa ei ollut lainkaan ahdistava, vaan kimurantti, omituinen, häkellyttävä. Koch osaa pitää lukijansa vireessä toisin sanottuna; yllättää. Tyyli on jotenkin suorasukainen ja painava mutta samalla, kielen tasolla, ilmava. Yhdessä kohdassa tunsin tosin fyysistä kuvotusta...nimittäin kun päähenkilön silmä oireili kamalasti ja sekaan tuli verta ja mätää ja kaikenmoista. Yyyh.

Romaanin pointti tuli puolivälissä kirjaa esille (suomennan kohdan nyt itse vapaasti): "Läiskä ei kulu pois. Jos sitä tarpeeksi hieroo ja hankaa, jää jäljelle vain jotain muuta. Kohta, jossa kangas on ohuempaa ja vaaleampaa. Tämä vaalea kohta on muisto. Tahran kohdalla lepäävä muisto. Voi tehdä kaksi asiaa; heittää housut (joissa tahra on!) pois tai käyttää tahrattuja housuja loppuelämänsä." Romaanissa käsitellään etiikkaa, muistojen määrää ja niiden paikkansapitävyyttä, rehellisyyttä, päätösvaltaa.

Ankkaperhe tuli moikkaamaan urhoollista lukijaa.
Mutta nyt minä lähden väliaikasuihkuun, täytän parit juomapullot vedellä (nälkä ei oikein ole kun on tosiaan niiiiiin kuuma, mutta kai sitä pitää jotain välillä syödäkin) ja hipsin ulos jonkun puun alle lukemaan. Täällä läkähtyy. Mukaan otan kaksi kirjaa: Vartion Hänen olivat linnut ja Joyce Carol Oatesin Black Waterin. Katsotaan nyt, kumpaa päädyn lukemaan. Adios!

KLO 16:13
Huu. Pääsin Isarin rannalle, vähän kauemmas kodistani Flaucherin kohdalle polkupyörän avulla,noin yhden maissa. Sain luettua Black Waterin 10 sivua vaille loppuun, kunnes yllätti aivan järjetön kaatosade. Värjöttelin sitten puitten alla puolisen tuntia, kunnes kyllästyin värjöttelyyn ja polkaisin piiskasateen alla kotiin. Nyt olen hetken kuivatellut. Keitän teetä ja luen kirjan loppuun. Nautin sen kielestä aivan valtavasti, vaikka juoni onkin melko mitätön. Tai no ei se mitätön ole, vaan tietyllä tavalla hyvinkin ovela. Kuolemaa uhmaava. Kohta puoliin hyökkään myös uuden kirjan kimppuun, mutten tiedä, onko se sittenkään Vartion romaani vai jokin muu.

KLO 19:24
No hyökkäsinpä sittenkin Hänen olivat linnut -kirjaan. Olen lukenut sen viimeksi joskus yliopistoaikoina, eli kauan sitten, ja pidän siitä, voi kuinka, yhä. Olen sivulla 90. Nukahdin tuossa viiden maissa ja heräsin kuudelta. En ole jaksanut oikein syödä, niin kuuma täällä on ohirutisseesta sateesta huolimatta, mutta lähden nyt käymään kaupassa saadakseni happea. Ja ruokaa. Sitten luen Vartion romaanin loppuun. Ehtinen aloittaa vielä neljännenkin kirjan ennen keskiyötä, mutta juuri nyt on vähän nuutunut olo enkä tiedä, huvittaako. Tämä päivä on ollut ihanan leppoisa. Kivaa lukea pelkästään. Tosin olen joutunut hoitamaan myös vähän asuntoasioita ja pari työjuttua sähköpostitse. Yhteensä tähän kellon lyömään mennessä olen lukenut 589 sivua, joista 345 saksaksi, 154 englanniksi ja loput suomeksi. Eli siis en pääse lähellekään "huippulukemia", joita muut lukumaratonilaiset takovat, mutta toisaalta enpä tässä nyt mitään muuta haluakaan kuin katsoa, miten jaksan 24 tuntia lukea. Nyt siis lähden pikapyrähdykselle kauppaan.

Ai niin, onnistuin tekniikan ihmelapsena kadottamaan 6 lukijan kommentit. Kiva että seuraatte ja tsemppaatte!

KLO 21:47
Pääh...ei enää oikein jaksaisi. Mun lukemisraja taitaa tulla nyt vastaan. Luen silti Hänen olivat linnut loppuun. Rakastan tätä romaania, ihana lukea pitkästä aikaa uudestaan ja huomata, miksi. Tekisi mieli avata vehnäolut mutta tiedän, että nukahdan pystyyn jos avaan. Pitäisi hoidella lisää asuntoasiaa tänään. Että taidan pitää nyt lukemisesta tauon ja hoitaa asiat kuntoon ja sitten vasta loppurutistaa..

KLO 23:04
No niin, olen lukumaratonini suorittanut..aikaahan olisi vielä tunti jäljellä, mutta ei nyt kyllä enää repeä. Luin juuri Hänen olivat linnut loppuun. Elikä yhteensä luin tässä vuorokauden aikana 754 sivua. Kolme romaania. Kelpo suoritus ja varsin miellyttävä, ellei viimeisiä kolmea tuntia lasketa mukaan..alkoi nimittäin tuossa alkuillasta jo vähän tuskastuttaa. Kiitoksia lukumaratonin järjestäjille ja tsemppiä teille, jotka sitä vielä suoritatte! Kirjoitan lukukokemuksistani tarkemmin omat arvionsa heti kun ehdin. 

Ei ehkä erota kuvasta, mutta kaatosade tuli myöskin moikkaamaan ja jatkuu yhä ikkunan takana.

14 kommenttia:

  1. Onnea maratonille. Minulle tuli juuri saapumisilmoitus Lääkäristä, ja odotan innolla sen lukemista.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä lukumaratoniin! Pitää itsekin osallistua moiseen joskus... Enemmän kiinnostaisi tosin se kirjoitusmaraton, josta jossain blogissa jo kommenteissa irvailtiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osallistu ihmeessä. Mua ei kirjoitusmaratoniin saa edes maksusta. En nimittäin halua ottaa paineita kirjoittamisesta ja luulen, että maraton tekisi hallaa innolle..vaikkei tämä kyllä lukuintoa lannistanut :)

      Poista
  3. Sait kokonaisia paksuja romaaneja luettua. Hieno sivumäärä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo ensimmäinen oli paksu kyllä ja Vartionkin romaani ihan tuhti. Että sietää sitä kai hymistellä tässä suoriutujan hymyä :)

      Poista
  4. Hieno sivumäärä, ja komppaan Elinaa että sait tosiaan luettua paksuja romaaneja. Itse vetelin ohuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin lukenut ohuita jos vain olisi kiinnostavia ollut :) Paksujen kanssa kun on se vika, että kiintoisuudesta huolimatta alkaa puuduttaa jos pitää vain lukea, lukea, lukea.

      Poista
  5. Hyvä sinä! Ja kivaa että oli kivaa, minuahan oksetti ja pyörrytti maratonini alkutunneista lähtien. :D

    VastaaPoista
  6. Hieno maraton sinulla takana! :)

    VastaaPoista
  7. Hienosti sujui maratoonaus :) Minä vasta suunnittelen omaani kun aikataulut eivät sopineet näihin yhteislähtöihin.

    VastaaPoista
  8. Ja tännekin tiedoksi, että maratoonia seurattu reaaliajassa Viron saaristossa viime viikolla. Yhteydet eivät sallineet komppausta, mutta seuraamisen kyllä. Oli ilo, hyvä sinä!

    VastaaPoista