keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Markku


Voi ei. Ajoitukseni ja laskemistarkkuuteni eivät täsmää. En puhu nyt esimerkiksi ehkäisymenetelmistä, vaan ajattelin romanttisesti, että kun kirjoitan 500. tekstin tänne blogiin, tulee 80 000 kävijän raja ylitettyä.
 
Mutta nyt onkin niin, että 80 000 kävijän raja menee tänään rikki (oletan, että jo aamupäivästä) ja tämä tässä on vasta 496. teksti. Olen hämilläni. En ymmärrä epätarkkuuksia tai itseäni aina. Yllättävää on myös viime päivien kävijämäärä. Maanantaita teitä ihanoita kävi blogissani 386. Ennätysmäärä yhdelle päivälle, vaikka 300 menee ajoittain rikki. Kiitän ja kumarran. On jotenkin hemaisevaa tietää tulla luetuksi, olkoonkin, että maanantaina kirjoitin kaikenmaailman kähmä-äijistä ja klamydioista ja vaikka suurin osa sanoistani on pölyä ja kirvoitusta.
 
Riudun yhä. En suinkaan sunnuntaisen vaelluksen takia vaan elämän. Ostin itselleni lohdutukseksi uuden läppiksen. Se on reilusti yli varojeni arvoinen, joten minä ja elektroniikkaliike harjoitamme seuraavan 12 kuukauden ajan rahojen vaihtoa. Tai siis minä annan, kauppa ottaa. Kätevästi sain korottoman sopimuksen, jotenka mikäpä tässä huudellessa ja uudella läppiksellä suhaillessa.
 
Markku tuli taloon.
Tämän nimi on Markku Pytinki Sulolinja. Tehtaalla se on nimetty Hp Envyksi. Aion kirjoittaa tällä vähintään kolme romaania, yhden runokokoelman ja tusinan novelleja. Tai siis no paljon enemmän sittenkin, sillä luotan Markkuun. Markku ei hajoa. Edellinen läppikseni jaksoi kanssani 7 (!!) vuotta. Nyt se odottaa pääsyä jätelaitokselle. Se ei ole rikki, joten voin sen kyllä lahjoittaa jollekulle, mutta se on hidas. Niin hidas että nukahdan. Sillä ei ole myöskään nimeä, joten en itke, mutta kiitän sitä romaanien Silja ja Mai, Minä rakastan sinua nuori mies ja Pintanaarmuja synnyttämisestä.
 
Oven takana on yllätyksiä.
Antakaa myös anteeksi. Järjestän sen suurenmoisen arvonnan (luvassa mm. 50 euron kirjallinen lahjakortti!) tosiaankin vasta sitten, kun on 500. blogitekstin vuoro. Eli vasta ensi viikolla. Nimittäin tällä viikolla en ehdi. Kirjoituspuuskien lomassa täytyy käydä töissä ja potkunyrkkeilyssä ja tättärää; lähden yhtäkkiä yllättäen perjantaina Itävaltaan. Ajamme kaveriporukalla aina 150 kilometriä Wienistä etelään johonkin minne en tiedä. Siellä on järvi ja talo ja kesäjuhlat. Pysähdymme ensin yhdeksi yöksi työtoverini tietokirjailija-dokumenttielokuvatehtailijaisän luokse. Mies on hulvaton. Hänellä on ollut muun muassa kulkukoira nimeltä Handtuch. Eli siis Pyyhe.
 
Tiedossa on siis rentoutusta. Ajatusten liimaamista johonkin pois. Ihanaa. Haluan nauraa taas kuin käki kaikkien itkujeni päälle. Tai no, olenhan nauranutkin, ei kai elämää muuten voisi sietää jos ei sille ajoittain nauraisi. Nyt pitää juoda teetä. Askartelen töissä tänään hiekkaisia meritähtiä. Sitten menen Suomi-koululle ja kerron mikä on vihta. Eikä kun vasta.
 
P. S. Tänään ihailen Tuomas Kyröä kuin puolikasta kuuta.

11 kommenttia:

  1. Markku Pytinki Sulolinja... :) En ole ennen kuullut, että joku antaa nimen läppärilleenkin, mutta hemmetti miksikäs ei... Pitääpä alkaa miettiä omalle uskolliselle läppärilleni nimeä myös, joka on toistaiseksi ollut tylsästi vain "mäkki"... Mutta onnea Markusta ja suokoon hän kauttasi upeita ja innostavia tekstejä!

    Tuo jäi mietityttämään, että kun opetat siellä mikä on vihta, että millaiset mahtaa olla reaktiot heillä moiseen? :) Veikkaa, että vihta käsitteenä, symbolina yms ei ihan aukea noin vaan, kun heillä ei ole suomalaista viitekehystä aiheeseen. Oli se sitten vihta tai vasta! (oli tuo jälkimmäinen vastalause?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Markku on ihana. Kaikki oppilaat tiesivät tänään, mikä on vihta, joten tehtävä oli helppo :) Heillä kun on ainakin puoliksi suomalaiset vanhemmat.

      Poista
    2. Jaa no sitten ei vihta ollut ihan outo kapistus heillekään... Kuvittelin, että ihan syntyperäisille germaaneille selittelit... :)

      Poista
  2. Käytä hymyillen, sanoisi turkkilainen. Maanantain retkilläni minulle sanottiin; "Sittenhän olet jo yksi meistä". Otan siis kaikki sanonnat omaan käyttööni ja käännän ne omalle kielelleni. Sanon siis myös "Ohi olkoon" suruillesi ja "Helposti menköön" kirjailuillesi Markun kanssa.

    VastaaPoista
  3. On aika riutua ja on aika koota sirpaleet. Ruukku, joka on särkynyt ja kootaan uudelleen on paljon kiinnostavampi ja kauniimpi kuin tarinoista mykkä uopuusi.

    VastaaPoista
  4. Onko sulla jokin estin päällä etteivät omat käynnit blogiin laskeennu? Ja mulle ainakin tulee vieraita Yhdysvalloista ja Venäjältä, ym. roskapostirn ym. asuinsijoilta. Mietin, kun mula on nyt 75 000 kävijää, mutta ns. oikeasti aika paljon vähemmän. Ja alkuviikosta oli ennätys 390 kävijää kun kommentoin suomalaista kirjallista kiistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On juu "estämistoiminto" päällä. Enkä pahemmin kyllä ehdi muutenkaan omassa blogissani käymään :D

      Mulla käy välillä roskapostailijoita, noin yksi per viikko, joten en usko, että tuo on kauheasti vaikuttanut kävijämäärään. Luotan tuohon laskuriin, koska "uran" alussa lukijoita oli onnettoman vähän ja nousu on ollut hidasta mutta mahtavaa :)

      Oho, tuollaiset kommenttipostaukset varmasti virittävät kävijämäärät korkeuksiin!

      Poista
  5. Viihdyttäviä ja antoisia hetkiä 'poikaystäväsi' Markun kanssa, Helmi-Maaria!

    VastaaPoista