maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mustaa vettä

Viime viikon keskiviikkona luin kuin puuropää. Yksi lukemistani kolmesta kirjasta oli suosikkini Joyce Carol Oatesin huikea Black Water, joka on julkaistu vuonna 1992. Sitä ei ole suomennettu mutta soisin kyllä tämänkin tulevan suomennetuksi, olkoonkin, että romaani on jo 21 vuotta vanha ja melko lyhyt 154 sivuineen.

Romaanissa on yksi tärkeä henkilö, 26-vuotias Kelly Kelleher, joka ei halua kuolla juuri nyt, juuri tällä tavalla. On 4.7. (eli siis USA:n itsenäisyyspäivä, ja kirjassa asia on keskeinen) ja Kelly on lähtenyt itseään vanhemman, naimisissa olevan senaattorin matkaan. Senaattori on hänet valinnut, juuri hänet, ja hän on jännitystä täynnä. Kellyn olisi pitänyt jäädä ystäviensä kanssa juhlimaan mutta jokin on saanut hänet ihastumaan tähän vaikutusvaltaiseen mieheen. Hän ei ole rakastunut mutta kuolemansa kynnyksellä päättää, että aikoo rakastua, aikoo rakastaa tuota miestä, jos tämä hänet pelastaa.

Ollaan autossa. Auto on luisunut tieltä jokeen, mustaan veteen. Senaattori on nauttinut drinkkejä. Ajanut silti autoa. Kelly yrittää saada miehen hidastamaan, kääntymään takaisin tutummalle tielle. Mutta ei. Päädytään veteen. Hengitetään viimeisiä kertoja. Ollaan juututtu autoon, josta senaattori on jo pötkinyt pakoon, pelastanut itsensä, potkinut Kellyn irti jalastaan, josta Kelly on yrittänyt pitää kiinni, uida mukana. Vesi syö Kellyä. Koko elämä luisuu hänen lävitseen. Take me home from here mummy, ajattelee tämä nainen, joka on vielä aivan liian nuori kuolemaan, Am I going to die, no, not like this, not now.

Syöksyykö senaattori takaisin veteen pelastamaan Kellyn? Miksi Kelly on lähtenyt miehen mukaan? Mitä ajattelee juuri ennen mahdollista ja mahdotonta kuolemaa? Miksi vaikutusvallalla voi leikkiä, miksi toisten kuolemalla, mitä ihminen haluaa?

Näitä kysymyksiä teos käsittelee huumaavan kielen ja rytmin avulla. Oates on ihastuttanut minut jo Rape: a Love Story, Haudankaivajan tytär ja My Sister, My Love -romaaneillaan. Tämä ei jää tähän; on kaluttava koko tuotanto lävitse. Ja on minulla unelmakin: kasvaa joskus yhtä lujaksi, vahvaksi kirjailijaksi, mikäli se ikinä on mahdollista.


6 kommenttia:

  1. Ei varmaankaan huono romaani, koska olet ihastunut!
    Hyvää heinäkuun loppua sinulle, Helmi-Maaria.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin. En usko, että Oates osaa kirjoittaa huonoja romaaneja :)

      Poista
  2. Joyce Carol Oates on hieno kirjailija ja minulla onkin hyllyssä tuo My sister,My love.Olen unohtanut lukea sen,eli kiitos muistutuksesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos löytyy, suosittelen, vaikkei se ainakaan omasta mielestäni ole paras hänen tuotannossaan.

      Poista
  3. no jopas, täytynee etsiä noita kirjoja jostain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gasteigista löytyy monta hyllyä englanninkielistä kirjallisuutta. Ja tietysti saksaksi kanssa. Siitä on tullut suosikkikirjastoni täällä :)

      Poista