perjantai 26. heinäkuuta 2013

Palava nainen ja valuva

Kuumuus pusertaa. Olen jäljellä vain vähän. Huojun kun ei tule ilmavirtauksia ja huojun kun tulee.

Vietän viikonlopun kylmien maljojen äärellä. Parhaillani kulutan kokista. Voisin korkata kuohuviinin mutta hampaani murskaantuvat vähästä. Olen taas kiireistänyt elämäni. Unohdin jo, että pitää muuttaa huoneesta toiseen ja pakata. Miten ylipäänsä siirrän huonekalut kun niissä on vielä elämä jäljellä. Sitä paitsi kokonainen kuukausi Suomessa enkä tiedä sataako siellä vai paistaako ja tilaa on vähän. Ajattelin tuuripeliä. Että otan riepuni mukaan ja kerrospukeudun jos ei muuta mutta joskus voisin myös kaunis yrittää olla.
Keltaiselta joelta Kiinasta. Kävin siellä tasan neljä vuotta sitten.
Sitä paitsi pakkaan myös marraskuun lopussa. Olen päättänyt mihin menen 6 viikoksi. Lennän Münchenistä Bangkokiin, joka on jo muutaman kerran nähty, haen sieltä viisumin Myanmariin, lennän Yangoniin, matkustelen ympäri Myanmaria, siirryn rajan yli Laosiin, palaan jotakin kautta Bangkokiin ja lennän lopulta takaisin Müncheniin. Tarkoitus on kulkea hidasta tahtia, jotta ehtisin kirjoitellakin. Olen täpinöissäni. Kyttään  lentojen hintoja kuin haukka. Haluaisin varastaa sydämen joltakin lempeämmältä ihmiseltä. Haluaisin että en kuolisi yksin. Mitä jos kuolen. Yksin. Mitä jos minusta ei jää mitään jäljelle muuta kuin pölyä.

On perjantai-ilta ja kotoilen. Siivota kapsautin kodin ja hikosin. Eilen vanhempainiltana tuli nautittua muutamia hugoja. Vanhemmat tyrkkivät käsiin kukkia ja puhuivat hassuja, kuten kiitos tästä vuodesta. Sen jälkeen kävin vielä tapaamassa tulevaa kämppistäni. Ilta venähti nauru mahassa yhteen saakka, piti herätä aamuvuoroon, olen nuutunut kuin tomaatintaimi tällä ilmalla mutta onneksi kämppis on huvittava. Ja onneksi työpäivä oli leppoisa. Sain kutsuja tanssimaankin mutta en halua. Haluan mieluummin kahlata ja perata vihanneksia. Tänään en voi tanssia. Tanssin huomenna ja melkein aina. Siivotessakin tanssin kuubalaista tanssia. En ole enää niin surullinen kuin pitäisi. Olen oikeastaan paljon paremmassa kunnossa kuin monesti.
Kambodzasta jäi surullisen kaunis maku. Mitähän tulee Myanmarista mieleni matkalaukkuun?
Mutta on peittelemättä äärettömän haikeaa. Puran sivusilmällä hyllyjä. Kasaan R:n tavaroita omiin pinoihin ja omiani toisiin hitaasti, hiessä. Huomenna raahaamme niitä huonekaluja. Kyllä, tällä helteellä. Palkkioksi menen kotikadun kyläjuhliin. Nimittäin sellaisetkin on. Alkavat jo aamupäivällä. On jazzia, ruokaa, hälyä, marssia. Ja kylmää, kylmää olutta. Ja R. Minä ja R ja jäähyväisjuhlintaa. Tulee kyllä muitakin jotta ei olisi liian henkilökohtaista. Itkulta aion välttyä sillä elämä on tällaista.

Olen kadottanut melkein kaiken.
On vaikeaa lähteä ja vaikeaa muuttaa, vaikeaa kun tulee muutoksia, mutta tämä on moniulotteisuus ja ulappa ja minä uin, uin, ainakin opin uimaan jonakin päivänä ja siihen asti nautin siitä, että pystyn liikkumaan ja vaihtamaan asentoja. Että ei satu vaikka kirpaisee, ei jää, vaikka koskee.

9 kommenttia:

  1. En lähtisi sinuna yksin Myamariin. Se on kaikkea muuta kuin turvallinen ja vielä naisena se on kaksin verroin turvattomampi kuten kaiken mailman laosit. Etkö millään voisi ajatella jotakin muuta kohdetta.Toivottavasti keksit turvallisemman paikan minne mennä.Muuten olen koko ajan kauhean peloissani sinun puolesta. Terkkuja äipältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpönlöpön. Se on nykyään hyvinkin turvallinen maa. Anteeksi nyt vain, mutta en enää muuta suunnitelmiani. Lennot on jo melkein ostettu! Älä sentään pelkää. Voin valehdella kyllä sitten matkan alla, että olenkin menossa rantalomalle Espanjaan, jos se yhtään helpottaa :D

      Poista
  2. Voi Helmi-Maaria, olet suorastaan uhkarohkea!
    Toivotan kuitenkin onnea ja menestystä suunnitelmillesi, mitä sitten teetkin;)

    Ihanaista viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) En uhkarohkea kuitenkaan taida olla. Vähän jännittää ja jänistää.

      Poista
  3. minusta nuo matkasuunnitelmat kuulostavat mielenkiintoisille! virtuaalihalin lähetän kuitenkin - elämä voittaa aina lopussa kuitenkin :)

    VastaaPoista
  4. Minä sanon, että Hyvää matkaa! Jos ei uskalla, ei pääse mihinkään:).

    VastaaPoista
  5. Matkastasi tulee varmasti mieleenpainuva eli toivotan hyvää matkaa jo etukäteen :)

    VastaaPoista