torstai 11. heinäkuuta 2013

Saanutta ei laiteta

Olen kiiiiire. Eilinen päivä on sellainen, joita en liikaa halua. Piti kahdeksasta kuuteen töiskennellä, tosin viimeiset puolitoista tuntia päivästä olivat liikuttavat. Nimittäin piteli Suomi-koulun lukuvuoden viimeistä kertaa ja ihanat, ihanat oppilaani piti hyvästellä. Haikeaa. Pidin ryhmästäni niin kauhean kovasti.

Ihanoiden oppilaiden ihanoita kukkasia ja kortteja.
Töiden jälkeen piti mennä vielä sellaiseen päiväkotitanttakokoontumiseen. Tuli sovittua treffejä ja naurettua. Syötyä maailman paras kasvispurilainen ja bataattiranskiksia. Lopulta levähdin sohvaan ja hihitin kuin hihimummo konsanaan vahingossa pikkuisen iltamyöhään asti, tai oikeastaan viihdyin, sillä sohva (jonka päällä minulla ei ole parin kuukauden päästä mitään tekemistä) on valtava ja puhelin joskus vähän kuuma (ainakin jos siihen puhuu ja jos sitä lataa samaan aikaan). Tosin kuuma se näinä kuumina kesäpäivinä muutenkin on. Asuntokin hehkuu. Pitää riisuilla ja riisuilla.

Joka tapauksessa elämäni on viljelmä minuutteja. Haluaisin vapaa-aikaa. Silloin kun sitä ei ole, nilkkani lonksuvat. Haluaisin ratsastamaan ja vaellukselle ja taidan tehdä molempia viikonloppuna. Huomenna vihdoin sitten saan jopa avattua tämän läppiksenkin kirjoitusasennossa. Tosin töiden jälkeen tapaan mahdollisen tulevan kämppikseni. Saas nähdä, natsaako. Toivottavasti, sillä en tule selviytymään syyskuussa vuokrasta yksin. Iik.
Tunnelmakuva viime viikonlopulta.
Minulla on vielä monta mieltä ja asiaa. Olen ajatellut paljon mummia, joka kuoli vuosi sitten toukokuussa. Löysin kuvia, ja ukkia. Hassua, miten aina kaipaa sitä mitä ei ole eikä enää koskaan saa.

4 kommenttia:

  1. Jotain jännää sinulla oli luvassa tänään;)
    Kivaa päivänjatkoa ja viikonloppua, Helmi-Maaria.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna vasta tulee jännä juttu vaikka taisinkin tosiaan sanoa että tänään ;)

      Poista
  2. Useinhan sen huomaa vasta, kun menettä jotain, kuinka tärkeää se on ollut. En nyt tällä tarkoita, ettet olisi pitänyt mummiasi tai ukkiasi tärkeänä, vaan yleensä asioita. Kaipuu kuuluu ainakin minulla tiiviisti elämään, jossain pinnan alla.

    Toivottavasti saat lisää minuutteja päiviisi!

    VastaaPoista
  3. Sinä sen taas osuvasti sanoit! Hihimummo, semmoinen minä haluan olla vanhana :)

    VastaaPoista