keskiviikko 28. elokuuta 2013

Iloja, suruja, rakkautta, häpeää

Valloittava kirjailija Kristiina Vuori haastoi minut (kiitos!) kertomaan 10 hyvää ja 10 huonoa kesämuistoa. Kesähän on vielä olemassa mutta katson nyt sitten taaksepäin ja kirvelen kun on niin haikailevainen olo muutenkin. Tai siis haikea. Aamulla tuli oikein tippa linssiin, kun ajattelin, että täällä Villa Sarkiassa olen enää korkeintaan kaksi yötä ja Suomessa enää 4. Niisk!

Aloitan hyvistä kesämuistoista.

1. Kohtaamisia

Tänä kesänä olen ensinnäkin tavannut pitkästä aikaa (ja monta kertaa!) Suomen ystäviäni sekä perhettäni. Lisäksi olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja toivon, että osasta näitä tuttavuuksia kasvaa ajan kuluessa ystävyyttä tai edes jotakin sen tapaista.

Kesäviikonloppu Itävallassa ystäväporukalla.

2. Alpit

En ehtinyt monesti mutta ehdin kuitenkin käydä Alpeilla, kerran oikein tujuvalla vaelluksella (josta tosin jäi vähän karmivat muistot). Vuoret ovat happeni yhtä lailla kuin sanat. Vuorten takia pohdin vielä, olenko oikeasti palaamassa Suomeen.


3. München

Tarvitseeko muuta sanoa kuin että rakastan etenkin kesäisin!

4. Helsinki

Rakastan kahta, etenkin kesäisin. Jotenka olen kai jotenkin moniavioisuuteen taipuvainen.

5. Huiseja pikku matkoja

Kävin Torinossa (toukokuu on ollut viime vuosina minulle jo ihan kesä), kävin Itävallassa kaveriporukalla, kävin Tampereella, kävin juhannuksena mökkeilemässä SUOMESSA ystävien kanssa, kävin Porvoossa kummipojan kanssa, kävin Kouvolassa ja Kotkassa ja kävin kävin kävin - mutta en jäänyt en koskaan jää.

6. Kirjoittaminen ja etenkin residenssijakso

Villa Sarkia on antanut minulle niin paljon, että pakahdun. Olen rakastunut tähän taloon. Olen saanut täällä valmiiksi runokokoelman ja kirjoittanut tähän mennessä 60 liuskaa lisää tekstiä englanninkieliseen käsikseen. Lisäksi parit kolumnit, kirja-arvostelut ja viime päivinä "ylimääräiset" runot ovat tulleet. Minusta on tänä kesänä tullut rauhallinen. Kirjoittamisen suhteen harmoninen. Toivon, että tämä olotila jatkuu, toivon todella. Minulla ei ole kiire - ja mikä parasta: olen varma sen suhteen, mitä teen. Luotan ts. itseeni. Aika kivaa!

7. Vapaus

Kaksipiippuinen juttuhan tuo kesäkuinen eroni pitkäaikaisesta parisuhteesta on. Se on kesän huono muisto. Mutta sitä kautta minä olen vapaa ja helpottunut. Ovat loppuneet riidat ja se, että muokkaan elämäni toisen mukaan. Nyt olen yksin, olen vapaa - maailma on auki. Voin tavata ihmisiä ja suudella suita, jos sille tuulelle satun. Voin lähteä, voin tulla, voin mennä kysymättä keneltäkään "lupaa" tai aikatauluja.

8. Kirjapinojen kaataminen

On ollut aikaa ja halua lukea paljon. On löytynyt mainioita kirjoja - ja vastapainoksi ei-niin-miellyttäviäkin.

9. Fyysisesti tasapainossa 

Eron jälkeen laihduin kuten aina. En saisi, olen jo liian pieni. Jotenka nyt kun mieli on taas kohennut, olen saanut menetykset takaisin, mutta mikä parasta; jaksan juosta kilometrikaupalla ja nautin siitä. Lisäksi toukokuussa aloittamani kickboxing-harrastus on aivan maailman parasta (ratsastus tosin on vielä parempaa!).

10. Hiljaisuus

Olen aina lähdössä lentoon. Elokuun ajan olen tottunut hiljaisuuteen. Nautin tästä. Korvissa ei kohise. Kaupungissa näin on usein. Aion penkoa hiljaisuutta elämääni myös jatkossa. Olen kaupunki-ihminen, mutta kuukausi maaseudulla on tehnyt teränsä. Minusta on tullut harmoninen nainen. Hiljainenkin. Harmoniset naiset ovat kauniita. On kaunis olo sisältä ja ulkoa ja hiljaisuus liittyy kauneuteen. Ei aina tarvitse kuulua.


Ja sitten ei-niin-hyvät kesämuistot:

1. Välirikko erittäin tärkeän, rakkaan ystävän kanssa

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä varmaan kaikkein vähiten. Olen tehnyt jotain kamalaa. Kadun sitä, kadun niin paljon, että en ole saanut kahteen kuukauteen tältä asialta mielenrauhaa. Ystävän menettäminen on maailman pahinta. Pahempaa kuin se, että olen eronnut hyvästä miehestä. Joka päivä toivon anteeksiantoa, jota en enää uskalla anoa. Itken tämän asian takia usein. Pitäisi joskus osata hillitä itsensä. Pysähtyä. Muistaa.

2. Ero, taas, aina minä eroan, blääää

Niin. 3,5 vuotta olimme yhdessä. Muutin koko elämäni R:n takia. Olin maailman rakastunein alussa. Mutta tämä on paras päätös nyt. R oli elämäni mies, ei ole ollut sitä pitkään, pitkään aikaan. Shit happens.

3. Sateinen alkukesä

Etelä-Saksan tulvat olivat kamalat. Teki tuhonsa. Münchenissä satoi satoi satoi. Alkoi jo turruttaa koko sade, viikkokaupalla pelkkää vettä ja kylmää.
Seison lenkkipolullani kesäkuussa..vesijuoksua olisi voinut harjoittaa.

4. Myllerryksiä

Tunne-elämäni on ollut kamalaa. Hirveitä itkuja, suruja, huolia. Samalla taas kuitenkin myös niitä hyviä tunteita. Siinä on ihmisessä pitelemistä, kun hän on hajota vastakkaisiin tunteisiin. On ahdistanut. Olen hakenut helpotusta kuningas alkoholista liiankin kanssa viikonloppuisin. Ryhdistäytyminen näkyy nyt selkeästi elämässä, sillä täällä Sarkiassa on tullut hyvä olo. Nyt menee hyvin, todella, ja tuntuu seesteiseltä.

5. Yksin, yksin, yksin

Se, että ero on tuonut vapautta ja helpotuksen, ei ole kaikki kaikessa. Olen hävyttömän yksin. Kaukana ja yksin. Tiedättekö, välillä minä olen kuussa ja te kaikki muut täällä. Enkä yllä teihin. Yksin kuussa ei ole kivaa. Kuu ei ole kaunis kun siellä on. Kuu on kaunis vain maasta käsin kun sitä katsoo muiden kanssa.
Yksin uimassa Sysmän suvessa.

6. Tuhlaaminen

En hallitse rahankäyttöäni nyt kun olen yksin. Tarvitseeko muuta sanoa. En sentään ole velkoihin ajautunut, mutta jos tällä menolla jatkaisin, ajautuisin aika äkkiä. Ja se on myös sanottava, että en tuhlaa kulutustavaraan. Tuhlailu tapahtuu kohdallani syömisen, juomisen ja matkalippujen kanssa.

7. Päiväkotityö

Ei innosta, en jaksa. Toinen työtovereista saa hermot kireiksi. Toinen taas on kasvanut sydänystäväksi, jota minulla on täältä Suomesta käsin välillä hirvittävä ikävä. Mutta se työ. Not my cup of tea. Ne lapset ovat kyllä ihania välillä, rakastavat joka päivä pyyteettä takaisin, mutta äh. Päiväkotiduuni on iso syy siihen, miksi olisin tulossa takaisin Suomeen. Äikänmaikka-Maariana olisin paljon kuumottavampi.
Okei, joskus viihdyn päiväkodissakin.

8. Missaaminen

Olen missaillut asioita. Kuten tapahtumia ja kirjajuttuja. Sen siitä saa kun on kaukana kaikista väärään aikaan väärässä paikassa. Toisaalta olen oppinut sen, että ei kaikkiin suuntiin voi neljällä raajalla revetä.

9. Häpeä

Tämä häpeän tunne. Juontuu siitä, että olen törppöillyt. Kuten nyt vaikka menettämällä ystävän ja muutenkin. On tullut sanottua asioita, tehtyä niitä ja kaiken lisäksi jouduttua ikävien juttujen kohteeksi. Häpeä ei häivy nopeasti mutta toivon että se haihtuu jonakin päivänä. Ellei sitten uutta häpeää kasaannu harteille.
Chiemseellä purin häpeäntunteita eräälle ystävälle. Auttoi se vähän.

10. Ajan laukkaaminen

Kuka tätä aikaa syö. Miksi aikaa ei voi pysäyttää. Miksi elokuu on kohta ohi. Miksi minun pitää mennä takaisin ja röhnöttää taas ikävässä, siinä, että kaikki muut ovat Maassa, minä yksin siellä Kuussa.


Sellaista on elämäni ollut. Mikä kesien kesä. Toisaalta aivan mainio, yhtäältä melko surkea. Olen 31-vuotias ja elän välillä kuin jokin hemmetin peltopyy. Olisi joskus paljon mukavampaa olla tasapainoinen ja paikallaan. Mutta en oikeastaan osaa. Ja kai sitä 31-vuotiaatkin joskus eksyvät maailmaan. Olen eksynyt jo monta vuotta enkä usko, että kamalasti löydän enää takaisin. Mutta ainakin olen itseni löytänyt. Eli siis olen onnellinen. Siitä kiitän erittäin erittäin tärkeää aikaa täällä Sysmässä. Kun vain vielä saisi ystävyyssuhteen pelastettua ja omat säälimättömät, jopa ihastuneet tunteet kuriin tai ainakin hallintaan, voisin olla täydellisen onnellinen. Mutta siis kesä on ihanaata aikaa. Omani jatkuu Münchenissä. On edessä Flow of Nature -festivaalia Itävallassa, piipahdusta Suomeen vielä kahden viikon päästä, Oktoberfestiä, vaelluksia vuorilla. Huh. Voi kesä!

Siirrän tämän haasteen eteenpäin Rooibokselle (ihana Rooibos :)!), Anu Holopaiselle ja Pasi Ilmari Jääskeläiselle. Take it or leave it, darlings!


16 kommenttia:

  1. Hei, 31 on vielä ihan baby, eli seikkailut ja eksymiset ovat sallittuja :)

    Nuo kuvat sinusta ovat ihanania <3 Nauti vapaudesta ja mene ja tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin mulla on babyface :D Kiitos, koetan nauttia joka hetkestä!

      Poista
  2. Kiitos, Helmi-Maaria!
    Olipa siinä asiaa paljon:)
    Parempi katsoa eteen- kuin taakse päin.O_O

    VastaaPoista
  3. Niinpä, aikaa on ... aika parantaa.

    Enkö vain hoksannut, mutta et tainnut kirjoittaa kirjoittamisesta ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ihan elämästä taisin kirjoittaa. Paitsi onhan tuolla yksi kohta kirjoittamisesta, siitä kuinka hyvät fiilarit sen suhteen on :)

      Poista
  4. Sulla on ollut aikamonen kesä,suurimmaksi osaksi kivoja juttuja ,paitsi parisuhteen loppuminen tietysti aina on surullista,mutta oma vapaus on tärkeää:)

    VastaaPoista
  5. Voi hitsi, tässä onkin miettimistä... :) Kelpaako 10 kivaa hyönteistä? ;)

    VastaaPoista
  6. Näitä oli niin kiva lukea, paljon ajatuksia heräsi ja sitten jo ehdin unohtaakin ne.

    Minä luulen, että kuukauden loma maalla tekisi minullekin hyvää. Olen samalla tavalla kuin sinä kahtiajakoinen, nautin kaupungista, olen aina asunut kaupungissa, mutta toisaalta kaipaan sellaista erakoitumista maalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Olen tosin kasvanut maalla, jotenka ehkä kaipuu sellaisille seuduille tulee lapsuudesta.

      Poista
  7. Häpeää on raskasta kantaa, toivottavasti saat sen karistettua ja välirauhan rakennettua. Tätä lukiessa ajattelin, että ainakin olet elänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ainakin olen tainnut elää. Ja kyllä kai tuo häpeäkin joskus hälvenee.

      Poista
  8. Olet tämän blogin tekstien kautta antanut sellaisen vaikean ihmisen kuvan itsestäsi. En ihmettelisi lainkaan, vaikket koskaan löytäisi pysyvää parisuhdetta, etkä sellaista ehkä haluakaan. Yleensä tuollainen draamankaipuu kuuluu nuorille tytönhupakoille ja aika kypsyttelee ihmistä seesteisemmäksi, mutta sinun kohdallasi näin ei näytä käyvän. Oikein paljon voimia tyylisi vaatii läheisiltäsi, joiden tulisi jaksaa tukea sinuadraamasi keskellä - halusivat tai eivät. Pieni epäitsekkyyden opettelu ei varmasti tekisi sinulle pahaa! -Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän en nyt muuta voi sanoa kuin että vaikutelmat ovat vaikutelmia ja todellisuus toivottavasti toista.

      Poista