tiistai 20. elokuuta 2013

Murakami-magiaa

Olen hankkinut e-lukulaitteeseeni pikkuisen hiljaa itseä tyydyttävän kirjaston. Parhauttahan on se, että englanninkielisten e-kirjojen hinta ei pyöri taivaissa. Viimeisin ostokseni oli Haruki Murakamin Kafka on the Shore (Suom. Kafka rannalla), josta pulitin vaivaiset 9 dollaria. En voi kuin taivastella suomalaisten e-kirjojen hintaa jälleen kerran. En vain voi ymmärtää, mikä niissä e-kirjoissa täällä Suomen maalla maksaa. Okei, kirjailija saa paremmat "hillot", jos kirja maksaa enemmän, mutta ainakin itselleni kirjailijana olisi tärkeämpää, että kirjat olisivat kohtuuhintaisia ja niitä luettaisiin. En tee kirjoja rahan vuoksi, vaan lukemisen ilosanomaa levittääkseni.

No, mutta pöyristymiset sikseen, sillä taivastella pitää kyllä taas Murakamiakin. Tässä on kirjailija, joka on vienyt minulta sydämestä puolet. Kummallisinta on, etten tiedä, mikä Murakamissa puoleensa vetää. Jokin omituinen maaginen vetovoima. Nimittäin kielellisesti Murakami ei ole nero ja kuten muissakin kirjoissa, selittää hän tässä Kafka-romaanissakin välillä turhan yksityiskohtaisesti asioita. Mutta jokin käsittämätön rauha hänen teksteissään ja kielessään ja tunnelmissaan on. Jokin sellainen, että mieli lepää Murakamin kanssa, olkoonkin, että välillä myös pelottaa, vaikkei hän varsinaisesti mitään pelottavaa genreä edusta.

Kuva: http://www.sainsburysebooks.co.uk
Kafka on the Shore kertoo 15-vuotiaan Kafka-pojan sekä vanhan, mutta yksinkertaisen Nakata-herran tarinan. Nämä kaksi päähenkilöä eivät koskaan kohtaa toisiaan mutta heidän elämänsä kytkeytyvät limittäin. Kafka karkaa kotoaan, missä ei siedä isäänsä. Äitiä ei ole, sillä äiti on jättänyt miehensä ja poikansa tämän ollessa 4-vuotias. Kafkalla ei ole mitään mielikuvaa äidistään, mutta yllään hänellä on isänsä kirous: "Viettelet vielä jonain päivänä äitisi sekä sisaresi ja tapat isäsi." Isä kuolee, ja vaikka Kafka ei fyysisesti ole paikalla isäänsä murhaamassa - vaan vanhaherra Nakata tekee tämän veriteon, mutta tavallaan myös Kafka itse - käy kirous toteen. Kafka myös viettelee sekä äitinsä että sisarensa vähintäänkin kuvainnollisesti. 

Kafka etsii itseään koko romaanin ajan. Sekä vastausta kysymykseen, miksi äiti on hänet hylännyt. Hän rakastuu nuoren pojan palavalla voimalla vanhempaan naiseen - tai oikeastaan itseään 40 vuotta vanhemman naisen nuoreen versioon. Nimittäin tässä romaanissa hypitään aikavallien ylitse. Hypitään myös elämän ja kuoleman ja tajunnan rajojen yli.

Tärkeitä henkilöhahmoja ovat myös Nakatan seuraan liittyvä kuorma-autonkuljettaja Hoshino, joka lopulta toimii sananvälittäjänä ja perii Nakata-herralta kissojen kielen puhumis- ja ymmärtämistaidon. Nakata kun ymmärtää kissojen kieltä ja puhuu sitä - aina siihen asti, kunnes tapahtuu kaiken mullistava murha. Lisäksi tärkeä hahmo on Oshima, vähän yli parikymppinen kirjastonhoitaja, joka auttaa Kafkaa mm. piiloutumispuuhissa. Oshimo on sukupuoleton, auttavainen ja rehellinen nuori mies/nainen. On myös Saeki-rouva, johon Kafka rakastuu ja joka tanssii kuoleman kanssa, jos nyt noin voi sanoa. Saeki on tyhjä kuori, joka odottaa muistojensa loppumista ja kuolemaa, sillä hän on menettänyt elämässään kaiken merkittävän. Saekia kohtaan tunsin niin paljon myötätuntoa, että olisin voinut istua hänen vierellään ja pitää kädestä.

Tapahtumat vyöryvät toistensa ylitse. Kirjan parasta antia on selittämättömyys. Tapahtuu maagisen realismin piiriin kuuluvia temppuja, kuten sardiinisadetta. Murakami riepottelee lukijaa mielin määrin mukanaan, eikä päästä tätä helpolla. Romaania lukee kauan - itselläni kesti noin kuukausi saada tämä päätökseen - ja lukemisen jälkeen mieli on ensin täysin tyhjennetty. Sitten alkaa miettiä mitä, miksi, miten.

Päähenkilön nimi viittaa tietenkin itse kirjailija Kafkaan. Mietin, miksi ja millä tavalla. Päädyin siihen tulokseen, että Murakamin romaanissa Kafka tuntuu joutuneen suureen päänsisäiseen ahdinkoon, eikä tietä ulos löydy noin vain. Voisi verrata tietyllä tasolla esim. Kafkan kirjoittamaan Oikeusjuttuun, missä päähenkilö kohtaa vain seiniä ja sulkeutuvia ovia. Tosin onneksi tässä Murakamin romaanissa Kafka-poika pääsee pälkähästä, olkoonkin, että alakulo ja kaipuu saattavat seurata häntä mukanaan vielä pitkään.

Hienoa romaanissa on myös taulu, johon sekä Saeki että Kafka pysähtyvät. Heille taulusta tulee lopulta ainoa yhteinen asia, suorastaan symboli. Lisäksi, kuten kaikissa Murakamin romaaneissa, huvittuneisuuttakin aiheuttaa kivi. Kaiken kulmakivi. Sen kautta pääsee rajojen yli. Välillä romaanin uskottavuus hieman rapisi, kun Nakata tuijottelee tuota maagista kiveä. Ja juttelee sen kanssa. Tuli vähän sellainen olo, että hohhoijaa, ei mene läpi. Ja että tämähän on naurettavaa. Mutta silti jotenkin välttämätöntä.

Suosittelen Kafka on the Shorea kaikille maagisen realismin ystäville sekä heille, jotka pitävät ajattelutyöstä. Ja Murakamista. Tämä on sellainen romaani, jonka luen varmasti joskus uudelleen, mutta ehkä vasta vuosien päästä. On vain niin hämmästyttävää, miten Murakami minut vie aina. Vie paikkoihin, missä en ole käynyt ja toisaalta sellaisiinkin, mihin en edes haluaisi. Jotenkin sitä vain Murakamiin luottaa. Hänessä on rauhallisen, lempeän ja itsevarman kertojan ote. Kukapa ei sellaisen herran mukaan lähtisi kysymättäkin!

Mutta Kafka on the Shore ei suinkaan päädy Murakami-suosikikseni. Sydämeni vei aivan täysin pari-kolme vuotta sitten lukemani Norwegian Wood ja tuossa taannoin Sputnik Sweetheart, joka sekin löytyy lukulaitteen kätköistä. Sen sijaan 1Q84 ei ollut oikein minun juttuni. Sitä luin kauan, kauan, liian kauan.

9 kommenttia:

  1. Kafka rannalla on suosikkimurakamini. <3 Ehdottomasti. Minä olen pitänyt kaikista lukemistani. Suuri lammasseikkailu jätti hämmennyksen varaan (tyyliin "höh, mitä oikein tapahtui"), mutta pidin siitäkin. Juoksukirja on suomennetuista vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri lammasseikkailu on lukematta. Jotenka sen kimppuun seuraavaksi! Samoin tuo juoksukirja pitää lukaista.

      Poista
  2. Kiitos hienosta postauksesta, Helmi-Maaria:)
    Olenkohan lukenut yhtään Murakamia, mutta jos kävelee vastaan, luen kyllä:D

    VastaaPoista
  3. Oi, oi, tää oli niin minun juttuni! Mää tosin rakastan myös 1Q84, mutta toisaalta Kafka toimivampi kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, paljonkin, 1Q84 oli jotenkin aivan liian yksityiskohtainen. Ehdin monta kertaa matkalla nukahtaa...

      Poista
  4. Minulla on tuo Murakami tabletillani mutten ole vielä lukenut...ensimmäisen Murakamin jälkeen (Norvegian Wood)kolahti niin että piti saada muitakin hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaatii aikansa, kuten mielestäni kaikki muut Murakamit paitsi Sputnik Sweetheart, mutta hyvä jos sinulla on jo hankittuna :)

      Poista
  5. Olen itsekin ihmetellyt e-kirjojen korkeita hintoja, siitä asti kun pari viikkoa sitten tuli viimein hommattua niiden lukemiseen sopiva tabletti... Outoa, outoa. Luulisi että lukijakunta olisi huomattavasti helpompi saada innostumaan tästä uudesta e-kirjojen valtakaudesta, jos hinta olisi kohdillaan.. Ja kiinnostava tietää, että muualla maailmassa näitä myydään edullisemmin.

    VastaaPoista