keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sateen aikaan elämä

Sade kolisee. Rummutan käsilläni pöydänpintaa. Tämä on ehjä aamu, ehjän päivän ilta. Valvoin eilen miltei 40 tuntia. Kirjoitin kamalan paljon, niin paljon että nyt hengästyttää mutta en ole tyhjä. Päinvastoin; lisää tulee. Joskus sitä ei voi kontrolloida. Vien tänään asioita postiin. Katson kuinka sade leimaa sääreni. Olen aina ollut yhtä onnellinen mutta joskus vain unohtanut sen. 

Rakkaan ystävän velkalista. Siihen kuulun minäkin. Olen hänelle monesta velkaa!
Kirjoitin päiväkirjaan toissapäivänä: "Miten jatkun, kun en saa happea." Luin päiväkirjaa uudestaan ja uudestaan ja ymmärsin, että voisin kirjoittaa sen kirjaksi. Mutta en koskaan. Koskaan kertoa kaikkea itsestäni vaikka paljon paljastaisinkin. On oltava salainen osittain. On oltava rajat, jotta olisi kokonainen ja sävyiltään säyseä. Ja jotta säilyisi tietynlainen uskottavuus. Kuka uskoisi ihmistä, joka ei muka saa happea.

Kerran New Yorkissa kirjoitin: "En usko, että tämä meidän pieni rakkautemme enää." Siitä on jo yli puoli vuotta. Miten paljon ihminen muuttuu, kun puoli vuotta kulkee. Kun vuosi. Kun monta. 

Lauantaina istuin Helsingissä. Rakastan Helsinkiä.
Mutta tiedättekö, mitä kirjoitin tässä viikko sitten. Viimeistelin runokokoelmaani nimeltä Sinun osasi eivät liiku. Kirjoitin proosarunon vaikka tarkoitukseni ei ollut. Kirjoitin tällaisen (enkä ole varma, jätänkö tämän kokoelmaan, etenkin kun tämä olisi sen päättävä runo):

"Ei nukuta yöllä, auto ajaa ohi kaappaa varjot mukaansa, sinun jälkiäsi huulilla, kuuma kylmä, kylmä jää; haluaisin kutistaa haluaisin. Sinä jäät minä lojun. Ei suju kirjoitus kun valmistelen muistojemme polttamista. Olet kaukana työmatkalla ja minä vieraan miehen turvassa. Haluan suudella, riepottaa kuten sinä minua, repiä siltä sydämen kappaleiksi haluan paistaa silmämunista aamiaista, iltaisin grillata sormet.
En kadu tai peittele muilta kuin sinulta. Rakastan kykyäsi olla rehellinen tai irtonaisuutta joka jyllää kun juon kahvia jota en tunne, maistan mutta en, kuulen, kadotan kykyjä

aina kun tulet kotiin kun kosketan toista mutta katson sinuakin silmiin. Näillä lanteilla valheet; pidät kiinni kuin korusta, jalkalampun valossa, tämä säihke on pehmeää tekee sokeaksi. Unohdan suojella sinua minulta. Poltat sormet poltat puolet huulista poltat

eivätkä meidän osamme koskaan liiku erikseen."

Minä kirjoitan yleensä ne tunteet, jotka ovat. Mutta tähän kokoelmaan olen rakentanut rajun puhujan, joka on nainen ja mies, joka on raaka. En tiedä, mistä se kumpuaa. Että puhujiksi tai kertojiksi valitsen jotakin kovempaa kuin mitä itse koskaan voisin olla. Ehkä minulla on kaipuu olla kova. Ehkä kova ihminen pärjää parhaiten. Ehkä elän kovien puhujien kautta murheet pois. 

Sunnuntaina hilluin Flow-festivaaleilla. Oli huiskeaa!
En, en ole surullinen. Olen hirveän haalea ja haikea. Onnellinen. Täällä Sysmässä on hyvä olla. Villa Sarkian suojissa, tämä talo on valoisa ja hengittää. Elämäni on muutoksia täynnä. Olen päättänyt, että minusta tulee sellainen kirjailija, joka irtisanoutuu lähikuukausina leipätyöstään. En tiedä, mihin tulen muuttamaan. Jäänkö Müncheniin. Mutta se on nyt varmaa, että haluan juuri tätä. Kirjoittaa. Mitä luultavimmin joudun menemään myös osa-aikatöihin, tosin yritän saada käännöstöitä tai muuta oman alan juttua, mutta tätä on olla varma. 

Kirjoitusasemani. Syön kaikkea terveellistä mutta myös liikaa karkkia. Jotta aivot raksuisivat. Se kai on tärkeää.
Minä eilen melkein itkin. Ilosta. On tullut nyt viime aikoina kirjakritiikkejä Pintanaarmuista. Katsokaa, mitä Kirsi Kirjanurkassaan kirjoittaa. Luulenpa, että kuka tahansa kirjailija olisi itkun partaalla tuollaisen arvion luettuaan. Kiitosta omasta työstä saa niin harvoin, ja kun sitä saa, kun. On vähän aikaa hiljaa ja maailma jotenkin loksahtaa kohdilleen. 

Toivotan lempeää sadepäivää kaikille. Minusta on valtavan tärkeää olla täällä sukat jalassa yöpuvussa, juoda teetä, kuunnella musiikkia ja sadetta ja haaveilla. Toivon että elokuu pysähtyisi paikoilleen. Toivon kaiken hyvän.

14 kommenttia:

  1. Huhhuh, 40 tuntia pitkiä (työ-)päiviä! Näännytät itsesi kokonaan, mutta et ole mikään tavallinen ihminen, Helmi-Maaria!

    Ihanaa että olet saanut hienoja kritiikkejä, onneksi olkoon niistä:)

    Jaksamista ja ihanaa tulevaisuutta toivotellen sinulle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en suinkaan kirjoittanut koko 40 tuntia :) Reilusti kellon ympäri kyllä, mutten sentään 40 tuntia. Pidän taukoja aina kun huvittaa, joten vielä en ole nääntymässä. Ja kiitos, kiitos, sitä samaa toivotan sinulle Aili!

      Poista
  2. Olet liikkeellä, päättäväisenä ja pohdit kovuutta. Kirjoitat välkkyviä pisaroita ja ahmit elämääsi. Hienoa!

    VastaaPoista
  3. Rakastan:
    "Minusta on valtavan tärkeää olla täällä sukat jalassa yöpuvussa, juoda teetä, kuunnella musiikkia ja sadetta ja haaveilla. Toivon että elokuu pysähtyisi paikoilleen. Toivon kaiken hyvän."

    Kaikkea ihanaa, hyvää ja loistavaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sannabanana ja aivan täysin samaa sinulle!

      Poista
  4. Kiitä sadetta, kiitä yötä. Yöllä kun sataa, sanat tulevat paperille, iltapäivätkin ovat hyviä, kun sataa, mutta yöt.

    Olet selvästi löytänyt Villa Sarkiassa itseäsi. Olenkin aina sanonut, että Sarkia on hyvä:) Tuo onneton satakuntalaisrunoilija, intohimon runoilija.

    Olin ystävällä lounaalla, jonka vahvuus oli herkullisuus,ei terveellisyys: Ensin oli sipulin kanssa voissa paistettuja kantarelleja ja ruisleipää, sitten omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, vähän kuin Apfelstrudel, ja teetä, vielä sen päälle tuoreista mustikoista tehtyä mustikkarahkaa, jossa rahkaa, vaniljakastiketta ja mustikoita;) Kotiin kannoin kassillisen kosteikkovahveroita. Tämä on Suomen elokuuta♥

    Inspiraation taikapölyä, tähtien valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä tekee hyvää tämä Villa Sarkiassa eleily. Olen vauhdissa tekstien suhteen ja oman itseni. Jotenkin selventynyt kaikki eikä vähiten se, että mitä ihmettä elämältäni haluan ja mitä sille teen. Ihanaa. Tiedän, että vaikeita päiviä etenkin takaisin paluussa ja oikeassa arjessa tulee vielä vastaan mutta tiedänpähän ainakin, mihin pyrkiä :)

      Oi. Täällä kuolaan. Rakastan kanttarelleja, etenkin voissa paistettuja ja omenapiirakkaa ja rahkaa!

      Kiitos Leena! Sinulle toivotan valloittavia loppukesän iltoja!

      Poista
  5. Sinulla on nyt selvästi oikea superluova kausi;40 tuntia ilman unta on hurjaa!Kuten Leenakin tuolla mainitsi,niin Villa Sarkia näyttää tekevän sinulle hyvää:)
    Flow-festarit;olin ihan lähellä,Kalasatamassa,nyt heinäkuussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo Flow-festarialue on aivan paras. Tunnelmallinen ja ovela. Toivottavasti sitä ei pureta :)

      Ja kyllä, tekee hyvää. Ei edes väsymys paina, vaikken juurikaan nuku. On niin flow menossa koko tytössä!

      Poista
  6. Minäkin toivon sinulle kaiken hyvän :).

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että viihdyt ja ajatuksesi tulevaisuudensuunnitelmineen selkiytyvät :)

    Olit taas yhtenä päivänä ajatuksissani kun uutisissa kerrottiin Sysmässä riehuneesta trombista. Et ilmeisesti joutunut sen kouriin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, en joutunut en :) En edes tiennyt mokomasta!

      Poista