torstai 19. syyskuuta 2013

Grrrrrrrr.

Olla kaukana ja liian - ihminen kovertaa itsensä sisään ulos sisään, paikantaa, paikallistaa, pudottaa paikoilleen, leijuu leijuu, putoaa, kiipeää pystyyn, valo häilyy, valo tulee esiin, tämä maailma on valojen ristikohta ja paikallaan. 

Väsyttää, täällä sataa vielä tänään kuten eilenkin, pimeys tipahti silmiin paljon nopeammin kuin odotin, syksy lanaa ihmistä sileämpään kuntoon. Pidän syksystä, pidän kaikista vuodenajoista, pidän sateesta, auringosta, varjoistakin ja aukeista paikoista, pidän väreistä ja siitä että joskus ne ovat piilossa; siitä että joskus kaikki täytyy löytää voidakseen nähdä tarkasti.

Mutta kun väsyttää, piiloutuisin mieluiten vielä alemmas, vaikka maailmalta piiloon; tämä asuntokin on taas kylmä. On aivan liian aikaista ja kallista laittaa lämmitystä päälle. Ehkä joskus marraskuussa voi alkaa lämmittää sitä huonetta, missä milloinkin on. Väsyin Helsingissä olosta niin paljon, että rutiinit ovat hakusessa, en jaksanut herätä kirjoitustöihin kuten yleensä, ja eilen menin nukkumaan melkein heti palattuani kotiin ja käytyäni kaupassa (taas niin huojentavaa oli ostella jääkaappia täydeksi ja olla maksamatta itseään kipeäksi!) ja puunattuani kuontalosta virheet karkuun. Mikä kaikki on vain mainiota; väsymyksen määrä.
Dolomiiteilta. Tahdon sinne taas rauhoittumaan.
Sillä oi ihanuus mitä aikaa taas vietin! Voi ihanuus miten rakas on koko Suomen pääkaupunki! Voi luoja kuinka mukava tunne on onnistuneen, lempeän, suorastaan hyvin mielenkiintoisen Prosak-illan jälkeen! Voi menneet kesät, palavat syksyt, kultareunaiset siniset talvet ja hunajaiset keväät - olen onnellinen tuollaisten matkojen, tilanteiden, tarinoiden, kohtaamisten päälle. Vaikka kuinka väsyttää. 

Vaikka olen takaisin kotona, joka ei tunnu enää kodilta tuntuukohan koskaan; olen takaisin kaikupohjassa, työssä joka ei motivoi, ja vaikka. Vaikkojen vaikka. Kyllä minä tätä Müncheniäkin vielä halailen, ihan varmasti jälleen rakastan, etenkin kun ylihuomenna alkavat Oktoberfestit ja etenkin kun onhan täälläkin ystävyyttä sekä kasvojen monet kulmat, puolikkaat puolet, jäljet jotka jäävät. Syksy sitä paitsi rakastaa minua ja kaikkia muitakin täällä. Lähden taas parin viikon päästä katsomaan, kuinka vuoret seisovat hiljaa aloillaan. Pitää päästä hengittämään kirkasta ilmaa voidakseen kirkastaa ajatusmäärät. Sitä paitsi ei aina tarvitse ajatella. Ei aina tarvitse mitään. Paitsi nyt tarvitsee, täytyy meikata silmäpussit (herranjestas, milloin minulle on tullut sellaiset!) piiloon ja huiskia pyörällä liukkaille teille. 

Pian on tulossa kirja-arvosteluja. Olen lukenut kuin myyrä. Olen joskus myyrä. Silmät sikkurassa kaivautumassa. Nuuskimassa. Onneksi en sentään toisten pelloilta käy jyviä jyrsimässä, vaan pysyttelen omalla tontilla kuin tiuku. Sitä paitsi ensi viikolla saatte seurata, kuinka detoxaan. Siis puhdistan itseni. Kaikelta puhdistan sen.

P.S. Grrrr. On ongelmia tietokoneen kanssa (vaikka se on vasta hankittu, uusi olevinaan hieno mahtava ja suuri - luulen että jokin karsea virus on iskenyt sen kimppuun ja estää minua tekemästä töitä, sillä  se suorastaan kettuilee!), jotenka en voi vähään aikaan laittaa tänne tuoreita kuvia hetkeen. Blää. Fiilistelen siis vanhoilla. Ja kauhistelen, että miten ihmeessä voin saada läppikseni kuntoon. Pitäisi tuntea oikeita henkilöitä. Entinen rakkaus osaisi mutta ei ehdi auttaa varmaan ikinä. Haluaisin olla fiksu ja osata. Tulen pahalle tuulelle aina kun jokin kone ei toimi, joten kuvitelkaa minulle vihainen naama. Täällä melkein potkin seiniä typerän tekniikan takia!

6 kommenttia:

  1. Prosak onnistui sinulla yli odotusten, hienoa, voit olla tyytyväinen:)

    Aina on hyvä tuntea joku itseään viisaampi teknikan ollessa kysymyksessä! Kysymällä löytyy yleensä...

    Oikein upeaa Oktoberfestiä sinulle, Maaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aina on hyvä tuntea, ja onneksi eräs tuttava löytyikin. Hän auttaa huomenna. En esimerkiksi voi kommentoida tai edes selata muiden blogeja juurikaan tällä hetkellä näiden typerien tietokoneongelmien takia. Grrrrr.

      Poista
  2. Naisella pitäisi olla erilaisia miehiä erilaisiin tarpeisiin: Yksi olisi tietotekniikka Supportti, yksi kätevä Remonttireiska, yksi olisi Runoilija ja yksi...;)

    Iloista Oktoberfestia!

    VastaaPoista
  3. Ihan kuin se Suomi huutaisi sinun perään? Minä huomaan eläväni jo toinen jalka muualla, vaikka päätin, että en tee niin. Haluan kovasti olla läsnä täällä tämän viimeisen vuoden. Elää täysilla tässä ja nyt. Mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuntuu kyllä aika vahvasti, että se Suomi huutaa. Yritän silti nauttia Münchenistä täysin rinnoin...vaikka kaipuu Suomeen onkin aika kova.

      Poista