maanantai 16. syyskuuta 2013

Säteitä

Oi ihana Helsinki. Miten tämä kaupunki onkaan niin kaunis. Vai onko aika kullannut muistot. Miten nautinkaan tämän imusta, tunnelmista, kaduista, taloista, kaikesta. Jopa kaupungin rähjäisistä kasvoista jotenkin; rosoakin pitää olla, jotta olisi täydellinen, sillä täysin virheetön ei ole koskaan täydellinen. 

On ollut niin paljon kaikkea päivissäni, etten ole ennen tätä iltaa ehtinyt avata läppäriäni ja kirjoittaa. Ja nyt kirjoitan vain, koska en saa tänä yönä unta. Koska olen niin pullollani kaikkia kohtauksia perjantaista lähtien. Ja koska huominen Prosak jännittää. Ja koska sellaisiakin ystäviä olen tavannut, joita en ole nähnyt vuosiin! Ja koska sellaisia myös, jotka ovat tuoreita ystäviä. Ja niitä, jotka ovat aina, ja joita tietenkin tarvitsen koko ajan, ja jotka tulevat huomennakin henkiseksi tueksi iltaani ja siis oikeastaan voi elämä. Viimeisen kahden viikon mieli maassa -kauden jälkeen on niin sanoinkuvaamattoman tärkeää tämä tällainen ja te kaikki.


Niin ja ai niin, löysin (kiitos vinkistä Marissa!) uuden arvostelun Pintanaarmuista. Löytyy Teema-lehdestä (Teema on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestön julkaisema lehti - omani löysin Akateemisesta kirjakaupasta). Oi kuinka se sai hyvälle mielelle. Kuten on saanut viime päivien palautteet. Minusta on kai tulossa pian myös julkaissut runoilija. Iik. Ehkä en osaa. Kävin tänään katsomassa teatteri Avoimissa Ovissa Katri Valan (kiitos kutsusta Heidi!) ja ajattelin, että olisipa hienoa olla joskus niin legendaarinen, että joutuisin henkilöksi näytelmään. Toisaalta taas en ehkä halua niin traagista elämää kuin legendaariset elämät ovat. Mutta luulen, että minussa on aika ajoin yhtä vahvoja tunteita kuin monen runoilijan elämässä on. Kun vain osaisi kirjoittaa kaiken oikealla lailla paperiin. Tai siis niin, että runoni olisivat kelpo tavaraa. Tai siis kai ne ovat, pitää vain editoida tässä tulevina kuukausina ihan hemmetisti, jotta todella ovat.

Legendaa tapahtuu kuitenkin omassa elämässäni huomenna. Nimittäin harvoin sitä pääsee niin kovan nimen kuin Kari Hotakaisen kanssa mihinkään kirjallisuusjuttuun. Apua. Nyt musat päälle. Hyvää yötä. Kirjoitan tietäni tästä eteenpäin. Nukahdan mitä luultavimmin kyllä jossakin vaiheessa. Ehkä näppäimistön päälle. Ehkä tänne ystävän lattialle. Ehkä pöydän alle tai sängyn juureen.

8 kommenttia:

  1. Mitäs minä olenkaan sanonut Pintanaarmuista;)

    Elämyksellisiä kulttuuri- ja muitakin tapaamisia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Sinua viedään kohta lujaa, Helmi-Maaria:)
    Ja vielä se runoteos:D

    VastaaPoista
  3. Tämä tulee nyt myöhässä, mutta tsemppiä Prosakiin! Toivottavasti menee/meni hyvin. Kuulostaa niin jännittävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni oikein hyvin,kiitos vain, vaikka tosiaan jännittikin!

      Poista
  4. Miten Prosak meni? Varmasti hyvin.
    Olisipa ollut kiva päästä kuuntelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni kauhean kivasti. Haastattelija teki tilanteesta leppoisan ja yleisö oli ihana! Samoin oli kyllä toinen haastateltavakin :)

      Poista