perjantai 6. syyskuuta 2013

Vielä nousen, nousen nyt!

Olen hieronut vartalon täyteen aurinkorasvaa. Väsyttää, en jaksaisi aamuisin herätä, iltaisin valvoa, tämä huoltenaalto vie kaikki voimat. Kävikin, sittenkin, niin, että minulla ei olekaan kämppistä. Tuli taas törkeitä valheita joten irtisanoin sopimuksen ennen kuin mies ehti taloon tulla. Onneksi Münchenissä on niin huono asuntotilanne, että kämppiksen saa jopa muutaman päivän varoitusajalla. Niin poikki kuitenkin olen, että taidan etsiä hiljakseen uuden ehdokkaan. Sitä paitsi yritän vuokrata huoneen jollekin Oktoberfest-turistille, jolloin saisin parissa viikossa koko kuun vuokran käteeni - mikä pelastaisi paljolta typerältä finanssiharmilta.

Tällainen on ollut tämän viikon olo.

Joka tapauksessa jo nyt on ehdokkaita; erään tuttavan kaverin sisko ja potkunyrkkeilykaverin toveri ovat jo ilmoittaneet olevansa olemassa ja tulevat katsomaan asuntoa pian. Lisäksi etelätirolilaisen ystäväni toveri haluaisi käväistä. Jos kyseinen tyyppi osaa kokata yhtä hyvin kuin etelätirolinen ystäväni, otan hänet siltä seisomalta, sillä ah ja voih, elämä on joskus pelkkää makujen kohtaloa! Hauskaa on siis se, että kämppisehdokkaita tuuppaa joka tuutista ilman, että minulla on ilmoitusta missään. Eli en aio huolia enää, vaikka syyskuu menisikin (ja kääks, on jo mennyt - enkä säästötiliini aio koskea!) miinukselle. 


Lisäksi potkin ja hakkasin eilen murheita pois. Ette usko mikä voima on jaloissani. Potkunyrkkeilytreeneissä ei ollut lisäkseni kuin kaksi miestä, joten treenit olivat rajut. Mutta minä pärjäsin, selvisin - parini väsähti ennen minua enkä vavahtanut vaikka iskua tuli leukaan ja ohimoon (suloistahan on myös se, että kun mies iskee ja osuu, hän alkaa pyydellä vuolaasti anteeksi) ja olin lysähtää kaiken sen voiman alle. Piti viedä oma keho sietokyvyn rajoille. Arvatkaa, miten hyvä mieli siitä tuli jälkeen päin. Ihan mieletön. Murheet olivat yhtäkkiä mitättömiä ja poissa. Merkitsee vain tyhjennetty tuska. Se, että olen reporanka mutta elossa. 

Kukkaloistoa Westparkista, joka on yksi Münchenin suosikkipuistoistani.
Sitä paitsi tänään on perjantai. Enää 8 tuntia töitä edessä (saatan kaiken lisäksi käyttää ylitunteja ja lähteä jo aiemmin), sitten menen Viktualienmarktille katselemaan kukkia, ostan itselleni niitä vaikka rahat ovat to-del-la tiukassa, juon yhden radlerin turistien kanssa vierekkäin, käyn vaeltamassa kaupungin kaduilla katsomassa kuinka muut elävät, tulen kotiin käyn juoksemassa, kirjoitan kirjoitan, elän, elän. Siirrän kaikki huolet syrjään. Kilpailen auringonlaskun kanssa väreistä. Näytän ikuiselta, pyyteettömältä kasvolta kun katselen ranskalaiselta parvekkeeltani yön sinimustaa. 

Ja huomenna aamulenkin jälkeen hypähdän auton rattiin. Olen lupautunut kuskiksi. Ajan meidät autobahnia pitkin kohti Wieniä mutta en taaskaan pääse ihan Wieniin asti. Sen sijaan aion tanssia, tanssia koko lauantai-illan Flow of Nature -festareilla, aion pidellä jotakin tummakatseista poikaa kädestä ja sinisilmäistä ystävääni olkapäästä ja viheltää, aion lentää lentää lentää. Vasta sitten kun sunnuntaina tulen takaisin aion ajatella. Pitäisi hoitaa Suomi-koulun asioita, pitäisi siirtää sopimuksia entisen poikaystävän ja minun nimistä toisiin, pitäisi kyntää peltoa, miksi aina on pidettävä.

Kesäkuva toissavuodelta. Kävin korkealla tulin alas. Vielä minä kiipeän täältä.
Mutta nyt, arvon lukijat ystävät elämä, nyt on perjantai. Jaksetaan vielä. Lähetän joka ikiselle iikalle ja ilvekselle aurinkoa, sylipäin säteitä, lähetän iloa mustan kaavun alta. Tämä elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Kun ne murheet hyökkäävät joka suunnasta ne pitää potkia hakata ujeltaa pois. Nauttikaa viikonlopusta, olittepa sitten töissä tai vapaalla, nauttikaa toisistanne, nauttikaa siitä, että kaikki asiat järjestyvät. Ja jos eivät järjesty, ne painavat asiat voi edes muutamaksi päiväksi siirtää syrjään, tsingaling, olen juureni irrottanut!

11 kommenttia:

  1. Todella veemäinen tilanne sinulla, kun kämppisasiankin piti olla kunnossa. Ikävää, ettei ollut luotettava immeinen.

    Toivottavasti saat kuitenkin edes tilapäisvuokralaisen sinne hetkellisesti rahapulaa helpottamaan! Lähetän tsemppaavia ajatuksia <3

    VastaaPoista
  2. Toivotan sinulle oikein hauskaa viikonloppua, Maaria:D

    Kyllä se siitä selkenee sinunkin olosi ja elämäsi:)

    VastaaPoista
  3. Sinua kuunnellessa hämmästyy. Tulee tarve lohduttaa, mutta ehdit jotenkin itse ensin ja huomaa tulleensa itse tsempatuksi. Joten ei kun kohti perjantaita ja uusia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hyvä jos tsemppasin myös sinua enkä vain itseäni :)

      Poista
  4. Toivottavasti löytyy hyvä kämppis!Jaksamisia ja mukavaa Flow-viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti sait tanssia juuri niin paljon kuin jaksoit! Kaikki tuollaiset käytännön järjestelyjutut ovat rasittavia, kun vievät niin paljon energiaa, mutta toivottavasti löydät pian kämppiksen.

    VastaaPoista