torstai 24. lokakuuta 2013

Hän halusi viereen katsomaan

Aamuissa on jotain pitkää ja harmaata mutta sitten maisemat kirkuvat silmiin, sattuu tärykalvoihin. Sydän lepattaa jättää välejä. En ole nukkunut tarpeeksi juossut. Mielelläni katsoisin henkilöitä silmiin väistän.

Tämä on onnenhetki ja kiiltävä marssi. Haluan loppua aidan takana jatkaa. Olen synnyttänyt uuden kieleen uuteen tekstiin hengittää, hengittää häntä.

Kuva: kiosked image bank.
Alkanut koota uutta runojen muodostelmaa luistelen kokoelmaan, annoin sille nimeksi näin työstövaiheessa Teitte minusta puiset kehykset. Tänäiltana joudun olemaan töissä kahdeksaan saakka vähintään. Kämppis lähtee lomalle on taas koti yksin. Se on siivonnut täällä paljon, niin paljon että hävettää. En minä ehdi aina tai ole jaksanut joka nurkkaa ikinä ainakaan korkealta kaappien päältä. Nukahdan kohta uudestaan.

Olen tyhjä tyhjä.

Omin sanoineni jatkan loppuviikon. On kiireitä kuten huomenna bändikilpailu (siis kuulijan muodossa; ystäväni veljien bändiä pitää mennä kannustamaan), lauantaina laskuvarjohyppy ja sunnuntaina metsäratsastusvaellus olen kaukana.

Kirjoitin erotiikkaa käsikseen: "Minä kuule syön sinut nyt, hän kuiskasi melko lempeästi, ei; hän määräsi tarkemmin kuin ihmisiä nielevä suo, alkoi hieroa hieroa, sai Jaskajeen tämän unen läpi kovaksi ja asettautui sen kummemmin miettimättä päälle, otti sen mitä tarvitsi ja kuvaan kuului, ponnisteli ja nyki, ratsasti, keinui, haparoi sohvapöydältä nulikan puhelimen ja räpsi kuvia kännykkäkameralla; tekisi tästä mainosta tai viivasuoran tien.
 
Kuva: kiosked image bank.
En ole enää olenkin. Tiedättekö miltä tuntuu kun pää on tyhjä kaikuu. Kun ajatukset uivat kehää, kehää. Kun et ole varma mikä on oikein mikä väärin. Kun tiedät mitä teet mutta teet sen kuitenkin. 

Kaunista loppuviikkoa kaikille! Täällä värit hehkuvat täällä lämmin, kesä melkein, niin kaunista kaunista, lehdet peittävät maalänttejä voi hyppiä, eilen töissä heittäydyimme lasten kanssa lehtisotaan, voi miten nauratti ja nämä värit; nämä kaiken kaatavat hulppeat, huimaavat värit. Minä syön sinut nyt, maailma! 

P. S. Kuumottavia Helsingin kirjamessuja kollegoilleni ja kaikille, jotka sinne menevät! Minusta on jotenkin ristiriitaisen jännittävää olla sieltä pois. Kaukana humusta, kaukana siitä että pitäisi olla näytillä. Kirjoitan mieluummin täältä takaa. Niin että kuuluu mutta ei näy. Ja toisaalta tahtoisin kernaasti olla paikalla. Onhan kyse kuitenkin kirjallisuudesta, sen esille tuomisesta, ihanista ihmisistä, sanoista, teoksista, teoista...

6 kommenttia:

  1. Kiitois postauksesta:))
    Oikein innoittavaa viikonloppua sinulle, Maaria:D

    VastaaPoista
  2. .Täällä on harmaata ja tuulista. Toissapäivän satoi rännän-, jään- ja lumensekaisia palasia, jotka tuuli löi päin kasvoja kuin suihkut pieniä puukkoja, hrrr.

    VastaaPoista
  3. En ole mitenkään kuulematta
    usvan takaa
    täältä kaukaa
    että vielä
    sinua sinua
    unien läpi kaikuu:

    Hämärä sytytä pimeän valo!

    Viikonloppua♥

    VastaaPoista