torstai 31. lokakuuta 2013

Houreet huomiseen




Olen taas vain työntouhussa, en ehdi muuta. Terveydentila hoippuu. Jouduin aamulla taas lääkäriin mutta nyt pitäisi keveyden tulla. Katson lääkekuurin ohitse vapautta. Tänään oli oikeastaan työpäivä, oikeastaan ei. Piti istuksia muutama tunti työpalaverissa, suunnitella, puuhastella. Tilasimme huisia pizzaa ja. Kipeä sumu roiskuu kaupungissa. Nukuin kahden tunnin päiväunet ja sinä aikana kuume laskeutui syliin. Ihan tylsää ja typerää tuollainen. Mutta pystyn silti kuvittelemaan itselleni enemmän ja päähenkilöilleni lisää pintaa. Onneksi on pitkä, pitkä viikonloppu. Mitään muuta ei ole edessä kuin lukemista, yksi ratsastuslenkki lauantaina (ja parin ystävän synttärijuhlintaa, mikäli olen siihen mennessä kuoseissa), ehkä brunsseilua. Olisin tahtonut myös vuorille vaeltelemaan mutta kaikkea ei voi voittaa. Suurin voitto on muutes se, että pitkästä aikaa katselin vähän, miten rakkaani Pintanaarmuja pärjäilee kirjavyöryn keskellä. Huomasin, että Helmet-kirjastoihin sitä sekä edellistä romaaniani on tilattu lisää. Yhteensä 10 kappaletta. Jälkiäni siis luetaan. Hauska huomata, että myös Minä rakastan sinua nuori mies kelpaa, vaikka sen julkaisusta on jo kaksi vuotta aikaa. 


München on jo aika pimeä. Syksy tai mikä onkaan ensihehku talvesta koputtelee. Ei voi enää juosta iltalenkkejä ilman ylimääräisiä lamppuviritelmiä. Onneksi on kämppis, jonka kanssa olen jo pari kertaa käynyt juoksulla. Kun taas tervehdyn, menen matkaan mukaan. Sitä paitsi yhtäkkiä hehkun kuin salko. Hymyilyttää viime lauantai vieläkin. Se, että rajojen yli voi lentää ja niiden lävitse ryskyä! Valloittavaa, mureaa huomenna alkavaa marraskuuta kaikille. Minä uppoan nyt takaisin tiedostamattoman ja tiedostetun väliseen tilaan. Kirjoitan itseni sinuun. Haluaisin rakastaa jotakuta kovapiirteistä hahmoa. Leivon varmaan huomenna pikkuleipiä. Soitan naapurin ovikelloa. Tarjoilen sille sympaattisia vilkaisuja ja muistutan, että kaikilla meillä on päämäärämme. Sitä paitsi enää 30 päivää ja minä lähden. Apua iik! Hong Kong ja Filippiinit, Singapore, mitä vielä - punnitsen Myanmarin ja Laosin välillä. En ole varma mihin lopulta kurnuutan mutta voi maailma, kättelen sinua ja alan jo pelätä, en ole ennen matkustanut 6 viikkoa yksin!

Jäsenkortti kipeässä otsassa.
P. S. Omistan nyt Kirjailijaliiton jäsenkortin. Ajattelin huomenna kokeilla, pääsenkö sen kanssa ilmaiseksi Pinakotek der Moderneen. En ole aikoihin käynyt siellä.

13 kommenttia:

  1. Hienoa että kirjaasi luetaan:) Ja onnea viralliselle kirjailijalle!
    Ja ¨pidäpä itsestäsi hyvää huolta,ettet nyt tule kipeäksi.
    Sulla on kyllä mahtava reissu pian tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista tattista! Ja ainakin nyt, 10 tunnin unien jälkeen, on ihan uusi olo :)

      Poista
  2. Monenlaisia virtoja virtaa itsekunkin lävitse. Joskus vaikka lumikaurisvirtoja...ah, kunpa sataisikin kunnon lumen.

    Jos saisin itse päättää lukisin vain Anna Ahmatovaa ja muusta viis veisaisin, mutta tämä h....in remontti ja mun sisustusvillitykset sen päälle.

    Viikonloppusi kuulostaa hyvältä. Minä sain kaksi tuntia sitten tajuntaani, että tulossa on kaksoispyhä ja huomenna R. jossain toisella puolen Suomea. Siis hurmaava pikalähtö saareltamme marketteihin, enkä törmännyt edes harjukaupungin hurmaavaan kirjailijaan, joka olisi tuonut päivään vähän glamouria.

    Kirjailijaliiton jäsenkortti takuulla parantaa sinut! Pidä sitä kauan otsalla ja nuku sen kanssa. Etiäiseni kertovat, että olet viikonloppuna kunnossa!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Leena, taidan olla jo nyt kunnossa! Nukuin 10 tuntia viime yönä ja heräsin kuin peipponen! Joten taisi tuo jäsenkortti auttaa :D Voimia rempan keskelle!

      Poista
  3. Minäkin olen sairastellut. Miten hukkaan siinä aika meneekään, etenkin kun ei ole mitään luettavaa. Lohdutan itseäni sillä, että pian elän kirjaston vieressä. Silloin aukeaa taas sanojen taikamaailma, eikä siinä kysytä rahaa ja Turkin postilaitosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo tosiaan olisi mainiota, kun olisi kirjasto vieressä - suomalainen sellainen!

      Poista
  4. Pitääkö sinua jatkossa nyt sitten tituleerata Kirjailija Päiviseksi? :) Ei vaan onnea kortista ja hienoa että kirjojasi luetaan. Oma Päivinen-kokoelmani kaipaa jo uutta teosta muiden seuraksi... ;-) Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ei tarvitse tituleerata miksikään :) Mä itse asiassa pohdin, josko julkaisisin seuraavan teoksen Helmi-Maaria Pisarana. Ajattelin nimittäin, että runo-minä olisi neiti Pisara ja proosa-minä Päivinen. Saas nähä.

      Poista
  5. Paranemisia, kuumetta pukkaa tälläkin suunnalla. Posti toi minulle onneksi lääkkeeksi arpajaispaketin, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, paranemista sinnekin siis! Ja toivottavasti kuume ei syvene Pintanaarmujen takia!!

      Poista
  6. Paljon onnea kirjailija-Maarialle:))
    Pikaista toipumista (jälleen), ja oikein innostavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Aili. Tosiaan taas, taas ja taas on kipeilyä ilmassa. Ikävää, mutta onneksi lääkitys tuntuu auttavan!

      Poista