sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kotimummoiluhifistelyä

Sädehtivää sunnuntaita kaikille täältä sateen ja auringonsäteiden kaupungista. Ihan kummalla tavalla sää heittelee, joten ei ihmekään että en osaa kirjoittaa kirjoihini tarkkoja tiloja. Nyt on välillä kesä talvi, välillä syksy kevät. Eilen ratsastin lumimaisemissa 30 kilometriä Münchenistä etelään (en nähnyt vuorivallia horisontissa pilvimassojen takia, harmi, mutta oi miten ihanaa taas oli pitkästä pitkästä aikaa antaa hevosen viedä ja voi kuinka se vei; lähti käsistä annoin sen lähteä!).

Ja muutenkin oi ystävät, lukijat, maailma ja Saksa. Ja Suomi. Ja peilikuvani. Löysin uusimmasta Voimasta myös Pintanaarmujen arvion ja liikutuin. Ette usko miten paljon mieltäylentävä kritiikki antaa voimaa tuottaa uutta. Ette usko miten paljon minuun henkilökohtaisesti on vaikuttanut jokaikinen kritiikki. Niin kannustavasti, niin mahdottoman paljon. Hyvällä tavalla - myös ne kritiikit, jotka eivät ole niin suitsuttavia. On aina suurensuuri ilo saada omalle teksille, omalle vuosien, vuosien työlle huomiota. 

Tina-tamman seura ja vauhti ovat parhautta!

Mistä puheen ollen olen mielettömän syvällä tekstissä. Kirjoitan niin intensiivisesti, että olen perunut tänä viikonloppuna miltei kaikki treffit. Ainoastaan erästä ystävää, joka asui ennen täällä ja muutti keväällä Australiaan, tapasin eilen, ja naapuria vilaukselta parikin kertaa, ja tänäiltana myöhemmin tapaan myös suomalaistoveriani. Ja okei, katkaisin kirjoituspuuhat myös käymällä siellä ratsastamassa ja tänään, mikäli sää sallii (juuri nyt ei; sataa mutta taivas on lupaavan auki) lähden heittämään jonkinmoisen patikointikiepin tuonne Alpeille, ehkä jopa Itävallan puolelle, jonnekin joka tapauksessa, jonnekin kauniiseen. 

Viime viikon perjantaina Oberammergausta. Jonnekin noille suunnille ehkä myös tänään.
Koko kesä ja alkusyksy ovat menneet jonkinlaisessa juhlahuumassa kissanristiäisineen ja muine menoineen, joten olen todella todella nauttinut kotiviikonlopusta - ja nautin tulevistakin, sillä tulkoot vaikka mitä juhlia, en aio mennä muuta kuin korkeintaan käväisemällä onnittelemassa, mikäli syytä on, koko loppuvuonna. Nimittäin minulla on nyt tekstintuottokausi ja se tarkoittaa sitä että kyyhötän mieluiten kotona. Mikä on ihanaa. Nytkin on kuulkaas sämpylätaikinakihoamassa ja teetä hautumassa ja käsis auki tuossa edessä sivulla tulevaisuudessa. Onnellinen olo. Vaikka okei, hieman herra Alakulo yrittää pimeinä iltoina ryömiä pääkoppaani, on rakkaudenpuutetta ilmassa, tai siis ei oikeastaan ole mutta välillä kaipaan sitä että olisi joku jota ja joka. Mutta ei ole ja näillä mennään. Onhan minulla sitä paitsi kaikki kun on mahdollisuus kirjoittaa! 

Päät pystyyn siis, nauttikaa kaikista hetkistä joita on älkääkä ajatelko niitä joita ei, ja leiskukaa!

P.S. Laskuvarjohyppyily peruuntui lumen takia ja siirtyi kahden viikon päähän. IIIIIK.

8 kommenttia:

  1. Pidän tägistä Inspiraatio kukkii! Enjoy the ride!

    VastaaPoista
  2. Oi, viikonloppusi kuulostaa ihanalta! Etenkin tuo kirjoittaminen ja kirjoittaminen. Minä luulin, etten kirjoittaisi tänä viikonloppuna, mutta alkaa vähän tuntua, että kirjoitan, ja se on aika kiva tunne :).

    VastaaPoista
  3. No mutta tuohan on parasta, jos kirjoituvire pitää kotona ja tekstin maailmassa. Siinä jää helposti juhlat ja muut virikkeet toiseksi. Työniloa siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työ on yhtä iloa ja iloni on työtä vai miten se meneekään :)

      Poista
  4. Mitäpä olisi viikonloppu ilman ratsastuslenkkiä! =) Itsekin tulin juuri neljän tunnin ratsastusvaellukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Käyn yleensä kerran viikossa Tina-tammailemassa, mutta nyt oli 3 kuukauden kamala tauko! Onneksi se on ohi!

      Poista