perjantai 18. lokakuuta 2013

Luottamuslauseita

Eilen oli niin ikävä, suorastaan paska työpäivä, että oksat poikki ja luoteja seinään. Päiväkoti, jossa työskentelen, on vanhempainyhdistyksen "omistama", eli yksityinen ja lisäksi sellainen, että vanhemmista itsestään koostuu meidän "johtoporras". Yksi näistä vanhemmista on "henkilöstöihminen", joka sitten eilisaamuna heti lapsiaan tuodessaan täräytti hyvin epäkohteliaasti minulle, että hänellä on asiaa. No, menin hänen kanssaan ulos puhumaan, mutta puhuminen oli hieman vaikeaa, sillä ensimmäinen lausahdus häneltä oli tyly ja törkeä: "Tiedän, että et ollut sairas tällä viikolla, vaan matkoilla tai jotakin." 

Huh. Siinäpä todellinen luottamuslause. Joku toinen mamma, joka on suhtautunut minuun kautta aikojen viileästi ja heittänyt kummallista, epäilevää kommenttia esim. vatsataudin kourissa oltuani, oli löytänyt tiensä tänne blogiini ja nähnyt kuvia viime viikonlopulta, kun kävin Alpeilla. Tämä mamma oli sitten päättänyt, että olin matkoilla koko alkuviikon, ja siellä ne olivat selkäni takana kaakattaneet ties mitä.

Matkakuvia alkuvuodelta Istanbulista. Jos vaikka blogiini tunkeutuvat mammat luulisivat, että nämä ovat nyt niitä alkuviikon matkailukuviani, sillä minähän olin varmasti maailmanympärysmatkalla. Google-translatorilla kun tuskin joka sana englannistuu/saksantuu, niin luultavasti luulevatkin. Oli muutes kiva, värikäs matka!
Jouduin sairaslomalle lääkärin määräyksestä, vaikka en olisi halunnut. En täällä blogissani julkisesti käy sen kummemmin erittelemään, mikä on syy ja mikä on seuraus ja mitä kehoni sisällä oikein tapahtuu, ei se muille kuulu, mutta kyllä meni nyt maku tähän työpaikkaan, jos luotto on noin korkealla. Vahvistaa vain sitä, että irtisanoudun ensi kuussa (jolloin minun täytyy ilmoittaa, jatkanko ensi kesän jälkeen vai en). Samaan aikaan kanssani toinen työtovereistani oli kipeä. Minulta vaadittiin lääkärintodistus (jonka sain siis kysymättä maanantaina, jolloin minun ei edes tarvitse olla töissä ja jolloin menin lääkäriin ihan omasta tahdostani - ja siis meillähän lääkärintodistus vaaditaan muutenkin vasta yli 3 päivän sairauksista), työkaveriltani ei.

Lisäksi samaan syssyyn tämä henkilöstörouva lateli jotain arvelujaan siitä, kuinka meistä työntekijöistä kaikki lintsaavat välillä (lähdemme joskus aiemmin tai tulemme myöhemmin työpaikalle, mutta tämä kaikki verotetaan ylityötunneista) ja että kuinkahan paljon meillä on edes lomapäiviä (30/vuosi) ja muuta kipakkaa. Minua alkoi suututtaa toden teolla. Samalla tuli surullinen olo. Olen aina kun mahdollista hypännyt töihin maanantaisin, vaikka silloin on vapaapäiväni, jota tarvitsen ja haluan. Aina kun joku on kipeä tai lomalla, olen mennyt mikäli mahdollista, ja menettänyt vapaani. Samoin viikolla ottanut toisten työvuoroja jne. Ja tässä on kiitos. Mietin parhaillani, että viitsinkö jatkaa tuolla edes kesäkuun loppuun saakka (olen luvannut olla sinne asti tuolla, ihan vain hyvää hyvyyttäni, sillä työntekijöitä on vaikea löytää jne. mutta eipä enää huvita hyvää hyvyyttä tehdä mitään). 

Joskus elämä on pelkkää seinää. Onneksi usein aika kaunista sellaista.
Onneksi tiimimme muut ihmiset ovat aivan näreissään ja surullisia kanssani. Sillä oli tämä epäluottamuslause meitä kaikkia kohtaan. En ole yleensä yhtään pitkävihainen, mutta katsotaanpa, kuinka kauan tämä asia kaivelee. Ikävä on olla töissäkin ja tervehtiä lasten vanhempia, kun en tiedä ketkä kaikki heistä kuvittelevat minun lintsanneen. Ja luonnollisestihan tänään ei huvittaisi mennä sinne. Etenkään kun olen luvannut tehdä toisen työkaverini työvuoron. Eli olla töissä pidempään kuin muuten olisin. 

Onneksi huomenna on lauantai, pääsen ratsastamaan ja leijumaan, ja sunnuntaina vuorivaellukselle. Ja onneksi huomenna kämppikseni vihdoin muuttaa tänne kunnolla. Ja onneksi rakastan käsistäni ja kaikkia juttuja, mitä muuten nyt on. Tällaisina hetkinä (mitä pahentavat pimeä ja syksymärkä kaupunki ja se, että olen ypöypöyksin) vain tulee hirvittävä ikävä koto-Suomeen. Piti oikein eilen nettikaupasta tilata salmiakkia kun kyrsi niin. Toivottavasti teillä kaikilla muilla on ilomielisempi perjantai!

20 kommenttia:

  1. Ärsyttävää. Mitä vastasit hänelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että nyt et kyllä sanonut tuota. Ja että tuossa on lääkärintodistus. Tämä henkilöstömatami vielä uikutti, että miten saatoit jo maanantaina tietää, että torstaina olet takaisin töissä, eikö tuo ole silkkaa valehtelua ja matkalla oloa. Siihen kiroilin, suorastaan, että lääkäri kertoi, että olen työkykyinen torstaina - jos silloinkaan!! Huh. Olin niin raivona ja pettynyt, että oikeastaan vain tärisin. Ja toistelin, että uskomatonta. Mitä siinä muutakaan voi :/

      Poista
  2. No, onpas todella paskamaista. Tsemppiä sulle työjuttuihin.
    Jotkut ihmiset osaavat kyllä olla valitettavan hankalia ihan ammatikseen.

    VastaaPoista
  3. Maaria, sellainen on paha maailma;/
    Hyvää viikonloppua sinulle:)

    Ps. Meillä sataa räntää, maa on valkoinen!

    VastaaPoista
  4. Aikuiset ovat toisilleen susia. Olen huomannut, että ikä ei tuo järkeä tai viisautta, moni paljon lukevakin voi olla imbesilli ja epäreilu-epäoikeudenmukainen-morottaja. Näitä piisaa!!! Nihilistejä, sääntönikkareita ja muiden kyttääjiä. Surullista, sillä monella heistä olisi omalla tontillaankin katseltavaa...

    Voimaa ja uskoa oikeudenmukaisuuteen - järkeä ja viisautta, paljon ilo-oloa ja hulvattomuutta! Anna palaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Onneksi työhistoriani varrelle mahtuu enemmän reiluja ja oikeudenmukaisia sekä iloisia työihmisiä kuin näitä muita :)

      Poista
  5. Maaria, ihmiset eivät ole toopeja. Olet jo kauan kertonut olevasi tyytymätön päiväkotityöhön ja se varmasti näkyy työsi laadussa. Ei niin, että olisit huono, mutta kun ilo puuttuu tekemisestä niin kyllä sen huomaa. Uskon että siksi sinun poissaolojasi seurataan tarkemmin, kun on syytä epäillä että teet jotain muuta mieluummin kuin töitä.
    - Elvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No..onneksi ihmiset jotka minut tuntevat, tietävät että olen tunnollinen mitä työhön tulee. Olen kyllä täällä ilmaissut tyytymättömyyteni mutta työhöni en sitä laske. Että ei se kyllä varmasti näy työni laadussa. Lapsille olisi sitä paitsi epäreilua osoittaa tyytymättömyytensä. Ihan vain muualle sen puran, esim blogiini, kuin käytäntöön.

      Poista
    2. Huono käytös ei ole perusteltua, vaikka toinen olisi väsynyt työhönsä.

      Epäkohteliaisuus ei sekään osoita sivistystä, myötätunnosta puhumattakaan.

      Rohkea se, joka uskaltaa sanoa ääneen, jos työ ei maistu. Ei ehkä silloin tihku työpaikalle... Passiivisesti aggressiiviset sen sijaan ovat uhka koko yhteiskunnalle...

      Poista
    3. Niin voisin allekirjoittaa joka sanan!

      Poista
  6. Onpa inhottavaa :( Minä menisin varmasti vain ihan sanattomaksi tuollaisessa tilanteessa. Alkusyksystä olikin pari hetkeä nykyisessä työssä, jolloin ihmettelin kasvatusalan ihmisten sosiaalisten taitojen ja tilanteiden hallinnan totaalista puutetta – sen verran tiukkaa tavaraa sieltä suusta putkahteli...

    Inhottavaa tuollainen kyttääminen. Toivottavasti viikonloppusi on kuitenkin mukava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kasvatusalalla olen minäkin muutamia ihmeellisiä tapauksia nähnyt, mutta pahimmat ovat olleet silloin kun olin joku 18-vuotias ja keräsin ensimmäisiä työkokemuksia mm. eräästä hampurilaisravintolasta. Siellä vasta kohtelu olikin kylmää ja tylyä, ja voi mikä nokitusjärjestelmä, huh. Viikonlopuksi olen purkanut kaiken pahan mielen jo pois, joten kyllä tämä varmaan on mukavuutta pullollaan, kiitos vain ja sitä samaa sinnekin :)

      Poista
  7. Sama täällä, kokemusta on kaikenlaisesta ikävästä työpaikoilla. Opettajat ja kasvatusalan työntekijät ovat mielestäni pahimpia arvostelemaan ja kritisoimaan pikkuasioista, mutta odottavat muilta joustoa ja sitoutumista. Selän takana puhutaan koko ajan...
    Mutta sinäkin saat varmasti paljon haleja ja hyvää palautetta lapsilta, jotka ovat ne oikeat asiantuntijat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nuo lapset ovat kyllä ihan parhautta. Heidän ansiostaan (ja takiaan) saa nauraa joka päivä jostakin syystä, olipa työpäivä muuten kuinka synkkä tahansa. Ja oikeastaan ironisesti aina silloin kun olen ollut allapäin tai muuta, tulee aina joku lapsi yhtäkkiä jonkun kulman takaa halaamaan. Että on se kyllä kivaa :) Enkä tiedä monta työpaikkaa muutenkaan, missä heti kun astuu sisään, syliin rimpuilee lapsia sieltä ja täältä ja hihkuu jotain hassua. Onneksi siis suurin osa työstäni sisältää lapsia eikä ikäviä juttuja.

      Poista
  8. Typeriä pomoja on kaikkialla, mutta olkoon viikonloppusi paras mahdollinen ja saakoon pomosi piikin ahteriinsa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en sentään toivo piikkejä hänelle :) Hän on aina ollut hirveän mukava, mutta nyt oli kai sitten stressaava viikko takana. Tosin en tätä ihan heti unohda..

      Poista
  9. Höh. Toivotan oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

    Aina löytyy tympeitä pomoja. Ja aina löytyy ylipäätään ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole omaa elämää tarpeeksi -- pitää sitten kyräillä ja kyttäillä muita ja kehitellä kaikenlaita draamaa, kun ei parempaakaan tekemistä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin mukavaa viikonloppua! Ja kyllä, ainahan näitä hömelöitä löytyy. Varmaan sitä itsekin joskus sortuu epäoikeudenmukaiseksi huomaamattaan. Kyseessä on muuten todella mukava, jopa hassu ihminen, joten tämä kaikki tuli puun takaa ja sai nyt vähäksi aikaa "mukavuuspisteet" laskemaan.

      Poista