keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Luovuttamista, haaveita

No niin. Kävi sitten niin, että olen luovuttanut! Herranjestas, minä. Luovuttaja. Ei tulisi yleensä kuuloonkaan, että päätän jotakin ja aloitan ja sitten jätänkin kesken, mutta jossakin menee raja.
Oikein pöyhkeästi hankin perjantaina detoxaus-tarvikkeet. Eli kasan vihanneksia, kuten kesäkurpitsaa, pinaattia, kaalia, kurkkua, selleriä ja niin edelleen sekä sitruunaa ja pellavansiemeniä ja saksanpähkinöitä, muun muassa, ja valmistelin itseäni henkisesti siihen, että sunnuntaiaamusta tiistai-iltaan meikäläinen "detoxaa". Eli puhdistaa elimistöä. Eli harjoittaa ihmeellisiä ruokarituaaleja. 
Detox-välipala: porkkanaa, selleriä, kurkkua, saksanpähkinää.
Mutta raja tuli ja meni jotenkin jo heti alussa vastaan. Ystävämme kaali on rajan nimi. Tykkään kaalista raakana ja kypsänä mutta jos kaalia pitää pistää pirtelöksi ja juoda se, en välty yökkäysreaktiolta. Yöks. Sunnuntai-iltana oli jo niin kova nälkä, etten enää kestänyt. Jatkoin kuitenkin maanantaina mutta meinasin oksentaa heti aamupirtelön päälle. Ei vain kaali etenkään aamusta uppoa. No. Harjoitin sitten kuitenkin "puolidetoxausta" sekä maanantaina että tiistaina. Vedin ohjeiden mukaisia salaatteja ja välipaloja - ja etenkin aamuveden, eli sitruunaveden, joka kyllä jäi näköjään tavaksi, sillä taas naukkailen sitä. Maistuu hyvältä ja herättää. En kestänyt kuitenkaan detoxin herättämää järjetöntä nälkää, joten iltaisin syödä tirpaisin ihan itselle normaaleja ruokia (= esimerkiksi pastaa). Ja kyllä, myös suklaata olen saanut. Joutunut. Halunnut.

Aion kokeilla tätä kehonpuhdistusoperaatiota uudelleen tässä lokakuun aikana. Mutta sitä varten etsin eri ohjelman ja kaalittomat pirtelöreseptit. Jos ketään kiinnostaa tuota kaaliversiota kokeilla, niin tuolta löytyy ohjeita koko 3 päivän ajaksi. Salaattien ja keittoannosten koko on tosi suuri. Niistä tuli kyllä täyteen muutamaksi tunniksi.

Detox-salaatti. Ihan järkyttävän kokoinen on mokoma annos.
Muuten on ollut mieletön, pirteä olo etenkin maanantai-illan juoksulenkin ja eilisillan potkunyrkkeilytreenien jälkeen. Tekniikka potkunyrkkeilyssä on taas parantunut; minusta löytyy ihan kummallista voimaa ja notkeutta tarpeen vaatiessa, ja vedän iskut sekä potkut näemmä ihan juuri niin kuin pitääkin. Ainakin ohjaaja kehui vuolaasti, kun mätkin menemään, ja vaihtoi sitten vielä vastustajaparini eilen toiseen ohjaajaan, sillä vastustajani oli hentoinen tyttö, joka ei kerta kaikkiaan pysynyt pystyssä iskujeni voimasta. Ja kyllähän se mieltä kohottaa, kun vastustusparina oleva ammattilainen hihkuu, että wau, mistä sinä yhtäkkiä tämän kaiken olet saanut haltuun ja että anna mennä juuri noin, juuri noin, juuri noin, tsak tsak tsak.

Kunto on siis kondiksessa. Pidän lokakuun juhlista vapaana (paitsi tänään pitää käydä pikaisesti Oktoberfesteillä jos jaksan lopulta ja lauantaina isäukon kanssa myös). Keskityn treenaamaan,  kirjoittamaan ja ajattelemaan. Haluan lisää voimaa. Lisää särmää lyönteihin. Lisää syvyyttä teksteihin. Haaveilen parhaillani jopa siitä, että joulukuussa 6 viikon lomallani viettäisin viikon jollakin potku- tai thainyrkkeilyleirillä tuolla Kaakkois-Aasiassa. Toisen viikon meditoimassa jossakin, sillä en osaa meditoida, ja luulen että minun on pakko kokeilla asiaa, jotta osaan siitä kirjoittaa. Nimittäin yhden tekstin päähenkilö tekee sellaista. Niin ja yhden viikon hengailisin mielelläni jossakin vapaaehtoishommissa. Mistä muuten ajatus on lähtenyt kytemään...sellainen hurmaava ajatus.

Inspiroimiskuva vuodelta 2009, jolloin tein Trans-Siperian matkan ja kävin mm. Kiinan muurilla.
Että mitä jos toteuttaisin ensi kesästä lähtien vuosia kestäneen unelmani. Mitä jos lähtisinkin kiertämään maailmaa vuoden, parin ajaksi. Auttelisin siellä, auttelisin täällä, kiertäisin junalla ja pyörällä, bussilla, laivoilla, jättäisin lennot väliin ja hurmaantuisin. Sitä varten pitäisi ottaa lainaa mutta miksi ei. Elämä on meillä vain kerran tässä. Eikä minua pidättele mikään. Tuttavani polkevat parhaillaankin pyörällä pitkin tätä maailmaa. Olen haltioitunut heidän matkastaan. Tahdon itse osittain samanlaisen mutta osittain eri. Nimittäin voisin haluta auttaa. Jossakin, missä sitä apua tarvitaan. Ja sitten kirjoittaa samalla. Maailmalla olisi niin paljon kulmia, jotka pitäisi hioa paperiin...

Ja sitten kun olisin kiertänyt, auttanut, nähnyt, saanut, kirjoittanut - sitten palaisin takaisin. Suomeen. Asettuisin. Ainakin vähäksi aikaa..

10 kommenttia:

  1. Lähde ihmeessä! Jos kerran sekä haluat että voit, sinullahan on melkein velvollisuus. ;-> Tosin ehkä parempi olla ajattelematta sitä velvollisuutena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä toisaalta jopa velvollisuutena ajatella :)

      Poista
  2. Minulta jäisi myös kaalipirtelöt juomatta. Laihtuisi varmasti, kun ei pystyisi syömään ja oksentaisi senkin vähän minkä yritti:).

    Minäkin sanon, että lähde jos voit. Aina kannattaa lähteä, jos ei ole pakko jäädä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se niin on, että kevyellä ruualla ei vain nälkä pysy loitolla kovin helposti. Itse olin kesällä joogaretriitillä, ja kestin ehkä pari päivää kevyellä luomukasvisruualla. Sitten ajoin nälissäni lähimpään kauppaan ostamaan majoneesilla ja lohella täytetyn kolmioleivän ja proteiinipatukoita. :D

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea rientoihisi ja pyrintöihisi, Maaria:)
    Ajatteleitko lähteä ihan yksin, sinä voimanainen?

    Ihanaa viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin juu, ellei joku tuppaa mukaan :) Sinulle myös ihanuutta loppuviikkoon!

      Poista
  5. Tsemppiä puhdistusprojektiin! Mä pidän ainakin kerran ja mieluiten pari kertaa vuodessa puhdistusprojektin eli mehupaaston,olenkin joskus kirjoittanut siitä täällä
    http://punahukka.blogspot.co.il/

    VastaaPoista