keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Valvova janojen vetäjä

Alkaa pökerryttää, ei taaskaan tullut uni. Tuolla Reginan päiväkirjassani tuskastelin eilen, kuinka valvoin toissayön. Taas kävi aika lailla samoin mutta viruin sängyssä koko sen kuusi tuntia, mitä koetin nukkua enkä jaksanut nousta niin sanotusti kukkumaan ja hillumaan esimerkiksi työpöydän ääreen.

Lisäksi herra Kuume tuli kylään; flunssa yrittää livahtaa takaisin sisään. Litkin sitruuna- ja inkiväärivettä. Popsin niitä d-vitamiinipillereitä. Tärkeintä olisi levätä mutta en ehdi. Joudun perumaan tältä päivältä Suomi-koulutyön, en kerta kaikkiaan jaksa, mutta päiväkotiin on pakko hilautua kun siellä on paha tilanne; toinen työkavereistani joutuu todennäköisesti tänään lentämään kotiseudulleen San Fransiscoon, kun hänen vanha isänsä on sydänkohtauksen oma. 

Matkafiilistelyä. Tänne Filippiinien Cebuun menen. Kuva: tripadvisor.com
Mikä muistuttaa minuakin siitä, että jos läheisille Suomessa sattuu jotain, pitää varautua siihen, että sinne ei a) aivan heti sillä sekunnilla pääse ja että b) on rynnähdettävä äkkilähdöllä niin pian ja kalliilla kuin suinkin mahdollista matkaan ja että työpaikalla asia on vain ymmärrettävä. Onneksi ymmärretäänkin. Ja onneksi meistä jokainen joustaa vaikka nyt sitten olisikin valveutunut muumio, joka ei oikeastaan ole työkykyinen, mutta toisaalta ehtii sitä viikonloppunakin levätä. Ja jos oikein pahaksi äityy, saa sinne sijaisiakin. Sitä paitsi en aio pahemmin sairastua sillä lauantaina tapahtuu suuri ilmahyppy neljästä kilometristä maahan. Sen teen vaikka henki vinkuisi ja ruumista kolottaisi joka puolelta. 

Sitä paitsi en edes ole niin kipeä. Olen vain uneton ja jotenkin heikko. Ehkä olen laittanut itseni liiaksi likoon. Ehkä vartalo vaatii, että lepään, että en esimerkiksi nyt vähään aikaan juokse tai vedä äärimmäisiä kuntoharjoituksia nyrkkeilytunnilla. Tai ehkä on vain niin, että aina ei tarvitse jaksaa muutenkaan.

Hongkongeilen vain muutaman päivän. Kuva: news.com.au
Olen myös jännittynyt. Piirrän janoja karttoihin. Ostin eilen lennot Filippiineiltä Singaporeen. Lisäksi lipun Singaporesta Bangkokiin. Sen jälkeen ylitseni humahti pelon käärme. En kyennyt enää ajattelemaan, mitä sitten, mutta nyt vielä noin 2,5 viikkoa matkastani on avoinna. En taidakaan sittenkään mennä yksin Myanmariin, vaan jätän sen kolkan ensi vuodelle, jolloin muutes olen kuin olenkin menossa kovasti ja vauhdilla matkaan vuodeksi, kahdeksi. 

Mutta niin, nyt voi olla, että suuntaan bussilla Bangkokista Laosiin ja koetan rynniä Laosin läpi Vietnamin kautta Hong Kongiin. Mikäli 2,5 viikkoa moiseen riittävät niin, että ehdin myös hengittää. On tullut jotenkin liian yksinäinen olo. Haluaisin sittenkin matkustaa jonkun kanssa. Pitää mönkiä hostelleissa ihmisten ilmoille ja tutustua. Jotta saa ehkä seuraa, uusia ystäviä tai vähintään matkakumppanin. Voi maailma kun olet joskus liian iso pala ja joskus aivan todella jännittävä. Ja pelottava, kaunis ruma, likainen, melkoinen, tukahduttava.

Vielä mainostan sitä, että jos jotakuta kiinnostaa päästä Müncheniin keskustan kupeeseen ja Isar-joen varteen joulukuuksi ja kaupan päälle kahdeksi viikoksi tammikuussa, annan huoneeni hyvin huokeaan hintaan vuokralle. Esimerkiksi kirjoittaville ihmisille tämä voisi olla unelma ja hyvä mahdollisuus päästä toisiin maisemiin! Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse. Muikeaa päivää oi sielut armaat!

6 kommenttia:

  1. Paljon onnea suunnitelmillesi, Maaria maailmanmatkaaja:)
    Kovat menohalut sinulla ainakin on; kaveri on loistava keksintö ainakin noilla kaukomatkoilla!

    Terveellistä ja hyvää viikkoa sinulle, ja toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Menohalut ovat juuri nyt tosiaan valtavat :) Olen ehtinyt jo hieman toipua - toivon, että saan yöllä unta!

      Poista
  2. Itselleni flunssaoireisiin auttavat raaka valkosipuli, nestemäinen Aloe Vera -juoma ja Havupuu-uutejuoma. Kahta ensimmäistä käytän muutenkin päivittäin, mutta jos olo alkaa olla puolikuntoinen, otan tuon kolmannenkin mukaan arsenaaliin. Toimii hyvin! =)

    Paranemisia!

    P.S. Niin ja D-vitamiini on tietenkin aivan ehdoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulia syön kyllä minäkin päivittäin..pitääkin katsastaa, saako täältä mistään havupuu-uutejuomaa, kuulostaa niin mielenkiintoiselta :)

      Poista
  3. Paranemisiin !
    Sullahan on mahtava matka tiedossa! Toivottavasti löydät jonkun matkakumppanin!

    VastaaPoista