torstai 7. marraskuuta 2013

Hän ei tarvinnut muistoja eikä toisten toiveita

Ne tekivät naarmuja sinisen taivaan silmiin, olen kirjoittanut käsikseeni. Rakastan tuotakin virkettä, melkein jokaista yhtä huolellisesti kuin esimerkiksi näitä: Et sinä välitä enkä minäkään enää et edes kirjeisiin vastaa; kyynelet olivat jo poskilla, Emilien huulet kaartuivat kyykkyyn; surun mutka rajoitti hänen taitojaan keskustella luontevasti.

Hajoan aina kun luen aikaansaannoksiani tällä tavalla rinnakkain. Se on vahvaa jälkeä, suuri työ. Edessä on loppuviikko ja kaamos. Uin uin, uin uin. Olen käynyt tällä viikolla rajojen toisella puolella. Olen käynyt tiistai-iltana tanssimassa, olen turhautunut, tehnyt huomiseen mennessä 5-päiväisen työviikon.

Nähnyt unta että palaan herra R:n kanssa yhteen. Että saan lapsen ja asetun sen kanssa, ja kun heräsin olin kylmästä hiestä märkä. En halua palata yhteen mutta täytyy myöntää, että yhä kaipaan välillä ja yhä sattuu kun katson kuvia eikä se kipu lähde ihan heti, ei lähde kun on luullut että tämä pysyy eikä se pysykään.

Matkakuva Kiinasta vuodelta 2009. Vesi likaista kuin selkämys.
Enää 23 päivää ja lähden lomalle. En vieläkään ole ehtinyt suunnitella matkaa. Luovutan mokomat aikeet; en suunnittele sitten. Parempi se on muutenkin mennä mihin nokka vie. Kuvitelkaa: en ota edes rokotuksia! Sittenkään! Oli tarkoitus mutta keskustelin ystäväni isän kanssa asiasta. Hän on kirjoittanut rokotusaiheesta tietokirjoja ja tekee parhaillaan dokumenttielokuvaa, ja sai minut kiertämään muutamat rokotukset kaukaa. Hän myös painotti, että jos en meinaa slummeissa asua ja sademetsään eksyä, ei ole tarvetta panikoida ja että jos jotakin muka tapahtuisi, on sikäläisillä lääkäreillä kyllä järeät aseet.


Joten olen puhdas. Kimaltelen. Haluan tanssia meren rannalla ja kohta siellä tanssinkin. Menen maailmaan yksin, yksin, ja kun Hong Kong painautuu jalkojeni alla vähän enemmän, tunnen kuinka joukon keskellä onkin aina pelkkä piste. Kukaan meistä sen enempää kuin toinenkaan. Pisteitä vieri vieressä.

Haluaisin kuulla ihmeen. 
Odotan, odotan!

5 kommenttia:

  1. Ihmeitä kuulee harvemmin..:)
    Pidä järki kädessäsi, Maaria.♥

    VastaaPoista
  2. komppaan Aili-mummoa!!!

    VastaaPoista
  3. Minä taas sanon, että kyllä ihmeitä tapahtuu ja siksi niitä voi myös kuulla. Suoraan päätä seikkailuun, maalaisjärkeä kädestä pitäen.

    VastaaPoista
  4. Ihmeitä kuulee ja tapahtuu harvoin mutta onneksi edes joskus :) Kyllä pidän järkeä. Mutta en kädessä vaan päässäni!

    VastaaPoista
  5. Ei se rakkaus niin helpolla unohdu vaikka vaikkei haluakaan enään olla yhdessä.
    Sulla on kyllä mahtava matka edessä! Ja kyllä varmaan pärjäät siellä ilman rokotuksiakin.Nyt kun ajattelen,en ottanut mitään rokotuksia Etelä-Amerikkaan mennessä ja terveenä pysyin...

    VastaaPoista