maanantai 18. marraskuuta 2013

Päätös: en tule takaisin

On mykkä maanantai. Olisin tahtonut kirjoittaa koko päivän mutta sen sijaan täytyykin mennä poliisiasemalle (koska kadotin ajokorttini - uuden saan joko Berliinistä tai Suomesta tai Wienistä mutta en tähän hätään, rikosilmoituksen joudun tekemään, jotta kukaan ei käytä tietojani väärin), palauttaa älytön määrä tyhjiä pulloja kauppaan ja lasinkeräykseen, käydä kirjastossa, tehdä vuokrailmoitus, hoitaa viimein kämppiksen nimi ovikylttiin ja postilaatikkoon, yhteyksiä lakimiehen kanssa taistelussa erästä nimeltä mainitsematonta, palkkoja maksamatonta lehteä vastaan, tehdä palkkaturvaan hakemus, jotta saan rahani, ja mitä vielä. Niin, lenkille, lenkille haluan. Niin ja ai niin, jotta lista olisi loputon, täytyy myös yhteyksiä Filippiinien kanssa. Olen saanut jalan erään avustusjärjestön oven väliin, pitää varmistaa kaikki, pitää varata yösijoja ja todeta.

Münchenistä on kivenheitto Prahaan. Täältä on kivenheitto mihin tahansa. Siinä yksi syy.
Viikonloppu oli liian tuima, nopea. En nukkunut juuri yhtään. Nukkua ehtii sittenkin kun ehtii. Juhlin pitkiä tunteja, mutta fiksusti vesilasiryöppyjen kanssa. Eräs ystäväni, parka, joutui kamalan tempun kohteeksi; hänen lasiinsa oli laitettu tyrmäystippoja. Onneksi mitään ei käynyt. Tarkkana pitää olla. Katsoin eilen elokuvia vaikka olisin tahtonut piirtää. Minusta ja naapuristani on tullut niin hyvät, lempeät ystävät, etten voisi olla ilman. Hänen olohuoneensa on minunkin olohuone; on niin helppoa hipsiä rappuset ylös tai vastaavasti hänen tulla ne alas ja jakautua. Sitä paitsi hän on yhtä hullu kuin minäkin ja naurua riittää.

Olen myös tehnyt päätökseni, ystäväiset, lukijani. En palaa Suomeen, sittenkään, en ainakaan ihan heti, kenties en koskaan, kenties sittenkin mutta en lähivuosina ellen rakastu tulisesti johonkuhun sieltä tai ellei tapahdu jotakin muuta mullistavaa. Päätös on helpottava. Tiedättekö. Oli niin vaikea tulla tänne takaisin elokuun jälkeen suoraan parisuhde-eron jälkimaininkeihin ja hillittömään kaipuuseen, mutta nyt kun olen taas asettunut, nyt kun asiat sujuvat, muistan että tämä on kotini. München on se paikka, missä tuntuu hyvältä, parhaalta. Missä vain taivas on rajani. 

Täällä on sellaisia pylväitä, joihin voi nojata, jotka eivät kaadu, ja ne ovat kauniita voi luoja. Tämä kaupunki on niiiiiin sylissäni! Ja tämän sylissä voi itsekin istua. Rakastan. Hymyilen melkein joka päivä.
Sitä paitsi kunnianhimoinen hankkeeni on...tättärää. Kirjoittaa runoja saksaksi. Katsotaanpa, miten kieleni asettuu, saanko siihen sävyjä. Yritän paneutua niin, että myös suomen kieleeni tulevat saksalaiset järjestykset. Pitää kehittää nimittäin. Kehittää uutta. Kun neljäs romaanikäsis on valmis, viimein se on, hiphei, ja kun viidettä rustaan tällä hetkellä melko hitaasti, tarvitsen jotakin mitä paeta.

Ja jotta ehtisin tänään kaiken enkä ehkä mitään, lähden nyt hoitamaan poliisiasiat ja kaikki, ja sitten kenties on aikaa jopa kirjoittaa. Haluaisin. Kaipaan.

26 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että sisäistä energiaa vapautuu muuhun kun uskaltaa tehdä vaikean päätöksen. Uskon, että päätöksesi on hyvä sinulle ja voihan sitä aina tehdä uusia päätöksiä, jos siltä tuntuu. Ymmärrän myös tuon kirjoittamisen motiivisi, sillä on upeaa oppia kirjoittamaan monella kielellä, monella minällä. Sinulla tuntuu olevan korkea aallokko, mutta mukava myötätuuli elämässä, joten eikun surffaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surffaamista en osaa mutta yritän aaltoilla ja pysyä pinnalla :) Toivottavasti opin saksaksi runoilun. En ehkä osaa ihan heti mutta yritys on kova!

      Poista
  2. Onnittelut päätöksestä. Varmasti helpottaa, kun ei tarvitse enää pohtia ja kantaa mukanaan noin isoa asiaa.

    VastaaPoista
  3. Jo ratkaisun tekeminen vapautta enrgiaa muuhun! Münchenistä on tosiaankin lyhyt matka vaikka mihin. Takuulla nyt oikea valinta.

    Tapasin eilen yksillä kutsuilla sielunsiskoni: Me olemme molemmat yhtä alppihulluja tai Itävalta -hulluja tms. Molemmat asuisimme jonkin aikaa Salzburgissa, kun se vain käytännössä järjestyisi. Hän lentää maaliskuussa salzburgiin (joo, Norwegian lentää sinne silloin, mutta ei esim. jouluna) ja sieltä junalla matkaa edelleen laskettelukeskukseen. Suvella hänet vihitään Suomessa suomalaisen miehen kanssa, mutta häiden teema ovat alpit! Hääkakusta tulee alppien mallinen ja siihen tulee kaksi laskettelijaa ja myös alppimusiikkia tulee järvenrantahäissä olemaan.

    Ei sun maanantai ihan mykkä ole;)

    Mukavaa alkanutta vikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Oi, hauska hääteema! Jos mä menen ikinä enää naimisiin, haluan kyllä Alpeilla oikeastikin :)

      Poista
  4. Minulla on tällainen kaksisuuntainen neuvo itselleni. Käytän sitä kulloisenkin haluni mukaan. "Jos ei ole pakko jäädä, lähde. Jos ei ole pakko lähteä, jää." Sillä luulen, että lähteminen tai jääminen ei ole se juttu, vaan se, että on tyytyväinen päätöksessään. Onnellinen siinä hetkessä, jossa päättää ja lähtee tai jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno neuvo! Ja kyllä, niinhän se onkin. Että tietää, mikä on itselle hyväksi ja mikä ei.

      Poista
  5. Päätöksen tekwminen on nin helpottavaa sillä kahden asian välissä seilaaminen on raskasta.Harmi tuota ajokorttiasi,toivotavasti saat pian uuden,Hyvä että oler saanutbjalansijaa johonkin järjestöön Filippiinejä varten.Kun muutin Venezuelaan ,olisin halunnut mennä slummeihin tekemään jotain mutta aaia olisi pitänyt järjestää enwn tuloa ja muutwnkin ihmiset varoittwlivat aiirä,eikä mulla ollut "suojelijaa".Joa sine pääset,jää se varmaankin ikuisesti muistiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehdi ennen matkaani hakea uutta, joten pitää sitten ensi vuoden puolella hoitaa uusi kortti. Harmittaa, että katosi - täällä on kuulemma poliisin mukaan tavallista, että sillä yritetään tehdä kaikenmaailman laittomuuksia :( Ja juu, jää aivan varmasti muistiin. Varmaan paljon paremmin kuin minkäänlainen tavanomainen loma.

      Poista
  6. Rohkea päätös :)

    Saksaksi en ole runoja vielä lukenutkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en itse asiassa ole juuri saksaksi lukenut runoja, enemmänkin proosaa.

      Poista
  7. Pisarainen, hienoja, rohkeita päätöksiä. Tsemppiä. Runoja saksaksi, OMG. (Lupaan, etten ota tavaksi käyttää kyseistä lyhennettä. =D) Minulla joskus yhtäkkiä pulppuaa jostain kummallista Irenen wannabe-runoutta, joka varmaan rikkoo kaikki runosäännöt. (Jos niitä on, sillä minähän en hirveästi tunne runoutta.) Ja sitten minä ihmettelen, mistä ihmeestä näitä sepostuksia oikein tulee?! =D Eli en voi kuin ihailla, että pystyt kirjoittamaan runoja saksaksi, toiset kun eivät osaa suomeksikaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG :) Kiitos tsempeistä. Ja siis kummallistahan hyvä runous on aina, joten senkun vain rustailet sinäkin ;)

      Poista
  8. Voi kamala mun virheitä,syy on mun tabletti!

    VastaaPoista
  9. Kuten tuolla aiemmin jo on sanottu useaan otteeseen, helpottaa päätöksen tekeminen ja siten vapauttaa energiaa muuhun. Sulla tuntuu energiaa riittävän, kun jo viides käsis jo tekeillä ja saksankielisten runojen kirjoittaminen haaveissa. Hyvä sinä!

    (Mulla muuten jäi se Pintanaarmuja lukematta. Vitkuttelin kirjan aloittamisen kanssa, ja niinpä sen varasikin jo joku muu ja kirja piti palauttaa. Ihanaa tietenkin sinun kannaltasi, että kirjaasi varaillaan. Yritän itsekin muistaa varata sen toistamiseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Energiaa on kyllä aina kun elämä menee sitä rataa, että en väsytä itseäni :) Sitten kun/jos luet sen, toivon, ettet aivan liian järkyty!

      Poista
  10. Onnea päätöksesi puolesta. Ehdottomasti kannattaa jäädä, jos se kerran oikealta tuntuu! Sinulla on muuten jotenkin hypnoottinen katse tuossa kuvassa... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä tosiaan tuntuu. Nyt, ainakin, ja aion sitoutua vielä työnantajaankin toistaiseksi. Toivottavasti en hypnotisoi liikaa :D

      Poista