tiistai 26. marraskuuta 2013

Satutan käteni ja jalkani ja sydämeni

Lähtöön on neljä yötä. Olen varautunut enkä sittenkään. Alan jo tärähdellä. Ei jaksaisi odottaa, ei malta. Onneksi on joka päivä niin paljon tekemistä, että aika rientää, aika tuo minut lähelle ja haluaisin purra jotakin, tiedättekö sen tunteen. Että purra. Jotakin.

Olen ollut nyt yhteydessä erään orpokodin kanssa. Mikäli kaikki onnistuu kuten toivottua, vietän Filippiini-aikani siellä auttamassa. Otin eilen viimeisen kulauksen kolerarokotetta. Ajattelin: en juo tätä turhaan. Tosin ehkä join, sillä en mitä luultavimmin edes pääse pahiten kärsineille alueille, mutta onpahan nyt varmuuden vuoksi sekin. Krankenkasseni maksaa sen kai takaisinkin vieläpä ainakin osittain. Se maistui vadelmalta ja pehmeältä ja minun elämääni on yhtäkkiä tullut uusia ihmisiä.

Se saa minut yhtäältä unohtelemaan asioita ja toisaalta jotenkin kärkkääksi. Mietin: kuinka monta uutta henkilöä tulee vielä tämän vuoden aikana ja kuinka moni heistä sytyttää valon. Sydämessä. Ihan sama, onko kyse lapsesta vai aikuisesta vai miehestä vai naisesta. Yhtäkkiä heitä on monia ja jokaista katson silmiin ja ajattelen: elämä koostuu tutustumisista. 

Katson matkakuvia juuri nyt kun en ehtisi. Tämä on Mongoliasta. Mitä saankaan enää ikinä.
Olen kirjoittanut runoja. Säätänyt kokoelmani kanssa. En tiedä, otanko läppäriä sittenkään matkalle mukaan, en tiedä haluanko sitä kantaa mutta toisaalta. Miksi ei. Tiedättekö miten halpaa on matkavakuutus. Siis sellainen sairasvakuutus. Voitteko kuvitella; täällä Saksassa ostettuna sen saa 7,5 eurolla per VUOSI. Herranjestas. On vuoden voimassa ja siihen kuuluu kaikki, kaikki ja korvaus mikäli sattuu heittämään veivinsä. 

Ja minun täytyisi viilata nyt yhtä runoa mutta en tiedä voinko. Sisälläni myllää taas niin. Joskus tuntuu että tukahdun. Että tukehdun. Kaikki nämä tunteet; miten ne mahtuvat yhteen ihmiseen. Haluatteko puolet? Annan mielelläni pois. Maailma rakastan sinua enkä koskaan.

3 kommenttia:

  1. Minunkin matkakuumeeni kasvaa, vaikka en itse olekaan lähdössä. Onneksi voi elää mukana muiden matkoja. Ja haavematkat ei maksa myöskään mitään. Niitäkin minulle on sinne ja tänne. Toivotan hyvää ja tervettä matkaa!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa matkaa ja toivottavasti pääset välillä siitä rarortoimaankin.Ja toivottavasti varmistuu tuo orpokoti-juttu.Luulen,että niille kaikkein vaikeimmille alueille pääsevät vain ammattiauttajat.

    VastaaPoista
  3. onnea ja siunausta matkallesi, kirjailijana tulet saamaan paljon uusia ajatuksia. anna sydämesi olla rohkea ja vahvista heikkoja.

    VastaaPoista