tiistai 28. tammikuuta 2014

Draamarinsessa tässä moikkis!

Voi dramatiikka. Jos sitä sattuisi puuttumaan teksteistäni, niin eipä sitä omasta elämästäni puutu. Jotta ei menisi liian tasaiseksi, niin tättärää: joudun etsimään uuden kodin, blää. Tässä vaiheessa vieläpä - juuri kun olen lähdössä maailmanympärysmatkalle. Tai siis vasta puolen vuoden päästähän se lähtemishomma tapahtuu, mutta onpa vähän tylsää juuri nyt etsiä uusi koti. Etenkin kun se on Münchenissä vähintään vaikeaa, ellei todella hirmuisen vaikeaa ja kallista.

On minulla tässä 3 kuukautta aikaa. Ja jos ei löydy, en usko, että kadullekaan joudun. Tapahtuu, täysin omasta tahdostani (jotta kukaan ei menisi luulemaan, että joku tässä olisi ilkeä toista kohtaan tai muuta), niin että olemme laskeneet taisteluvälineet entisen poikaystävän kanssa ja heilutamme valkoista rauhan lippua. Koska minä joka tapauksessa kesän lopussa luovuttaisin tämän asunnon pois, tein sellaisen ratkaisun, että entinen kanssaeläjäni tulee tähän takaisin - asunnon löytämisen vaikeudesta tässä kaupungissa kertonee se, että hän ei ole vieläkään löytänyt omaa asuntoa, vaikka lähti jo viime kesänä livohkaan. Hän voi punkkailla veljensä nurkissa, joten jos käy niin, että minä en löydä mitään, pääsemme varmasti jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. 

Viime torstaina julkaistu runoteokseni tsemppaa kyllä eteenpäin, mikä ihana ihana muheva tuotos, voin muuttaa vaikka sen sisään asumaan jos ei muuta, eiköstä!
Joten en aio ottaa yhtään sressiä. On myös jonkinlainen kutina, että tämä on hyvä ratkaisu. Tulee rauha maahan ja noh, tuleepahan joitakin jännittäviä hetkiä, kun metsästää sitä uutta luukkua. Ei elämää ilman adrenaliiniryöppyjä siis, ei minulle ainakaan please. Ainoa mutka matkassa on nykyinen kämppikseni, joka ei tietenkään hypiskellyt riemusta, kun eilen hänelle kerroin, että kuules kuules kaveri, nyt on meidän molempien etsiydyttävä johonkin toiseen paikkaan, ja että machs gut. Pelkään vihaisia ihmisiä, koska en ole tarpeeksi vahva näyttääkseni kynteni. Ehkä se leppyy pian.

Tällaisena hetkenä olisi kaikista ihaninta löytää itsensä Helsinginkadun helmestäni. Siellä se on, minun ihana ihana kämppäni, jossa olen ollut hyvin onnellinen. Miksi se on siellä eikä täällä! Mutta noh. Elämä on elämää, asunnot ovat vain asuntoja. Joillakin ei ole asuntoa lainkaan - enkä sentään tosiaankaan ole joutumassa kadulle. On minulla täällä ystävilläkin ylimääräisiä nurkkia, jos tilanne oikein tukalaksi menee. Tai sitten pakkaan reppuni ja lähden jo ennen aikojani pois. 

Kuvamuisto lauantailta. Kävin pitkästä aikaa luistelemassa. Ja vieläpä kummipojan kanssa. EN KAATANUT SITÄ. Se kaatui ihan itse ja tahallaan!

Jotenka kyllä tämä elämänkevät jotain tuo vielä vastaan. Ehkäpä jotakin sellaista, että juuri siinä paikassa on asuttava ymmärtääkseen joitakin kohtia maailmasta. Tämä koti on ollut hirmuisen ihana. On haikeaa ajatella, että miltei kolme vuotta olen tässä tuottanut kaoottismaisia ajatuksia ja synnyttänyt huimia tekstejä ja nyt...ja nyt se on loppu. Nyyhky! Mutta ei asuntoihin kannata kiintyä, ei koteihinkaan, ei hulppeisiin huviloihin. Ne ovat vain sellaisia saarekkeita, jotka ihminen rakentaa mieleensä. Ne ovat materiaa, jotka mikä tahansa hyökyaalto tai metsäpalo tai maanjäristys tai pankkiromahdus tai perherikko voi viedä alta. Uusi elämä löytyy aina, piilipä se sitten betonisillan tai kuusenoksan alla tai prinsessalinnassa tai lasikuution sisällä.


Tänään on tiistai eli kickboxing-päivä. En ole 2 kuukauteen käynyt potkimassa. Jo on aikakin! Potkin sisääni lisää energiaa ja kaiken draamahakuisuuden ulos. Olen väsynyt vieläkin Suomesta ja tästä pimeydestä ja räntäsateesta ja siitä, että pitää jaksaa käydä töissä, joten kirjoitushommat seisoskelevat vähän ja odottavat, että jaksaisin taas. On ikävä omaa työtä. Se onneksi muhii mielessä. Aion mennä sunnuntaina laskettelemaan jonnekin, ehkä Itävaltaan asti. Ehkä saan sieltä lisää kaikkea teksteihini ja poskiini punaisen sävyn. Tomeruutta tiistaihinne, babes!

P. S. Kiitoksia kaikille teille, jotka olette muistaneet minua jollakin blogitunnustuksella, ja anteeksi, etten ole nyt ehtinyt niitä noteerata tai niihin tarttua. Palaan asioihin heti kun näiltä myllerryksiltä ehdin, jookosta! Ja sähköposti-ihmiset myös, malttakaa, kyllä minä vastaan vielä! 

4 kommenttia:

  1. Ehkä otat exän lyhytaikaiseksi kämppikseksi ennen maailmanympärysmatkaa? Katsot, millaista draamaa siitä syntyisi?

    VastaaPoista
  2. "Kyllä se siitä---" ,ja "elämä rulettaa"!
    Hienoa jatkoa sinulle, Maaria ♥♥♥

    VastaaPoista