perjantai 17. tammikuuta 2014

Järisen, voi ei järisen!

Hyvät lukijat, rakkaat ystävät, oi verisiteeni;

miksi minun elämäni muuttuu aina yhtäkkiä ja

taas olen henkihieverissä, täynnä ryöppyjä; eilisiltana sykkeeni irrotti rinnasta sydämeni,

minulla on aika rohkeita uutisia....


SINUN OSASI EIVÄT LIIKU tulee ulos hyvin, hyvin pian, sillä runot ovatkin jo liian, liian valmiita - minun käteni palavat kaikesta niiden aiheuttamasta tomusta ja suuni on kuiva. Pyörryttää. Olen laihtunut taas, katoanko kohta.

Nyt uskallan katsoa silmiin mutta sitten kun se tulee ulos, en ehkä.
Työstin "niitä" Filippiineillä, työstin Myanmarissa, työstin viime elokuussa Villa Sarkiassa, olen työstänyt sisäelimet kallellaan jo pari vuotta Münchenissä - mutta varhaisimmat niistä olen kirjoittanut, kuvitelkaa, 17 vuotta sitten. Tietenkin niitä on pitänyt muokata aivan hulluna. Ei niistä ole 17 vuoden takaa kuin rankoja jäljellä, mutta näköjään jo silloin on ollut paljon sisällä. Paljon mitä saada ulos. Ja nyt astun esiin runoilijana, ja minua pelottaa, sillä RUNOILU ON PALJON PALJON VAIKEAMPAA kuin proosailu, ja minä pelkään vastaanottoa, sillä Suomi on täynnä loistavia runoilijoita ja kärkeviä kriitikoita ja te - mitä jos te syötte minut elävältä!!

Jos haluat arvostelukappaleen kirjablogiasi tai lehtikritiikkiä varten, hihkaise itsestäsi joko minulle (sähköpostitse) tai kustantajalleni (jonka yhteystiedot löytyvät tuolta).

Tässä on pieni esimaku (tämän runon olen jo lukenut eräässä tilaisuudessa, joten uskallan tämän kokonaisuudessaan teille vilauttaa - saksan kieli sorisee väkisinkin läpi kokoelman mutta ei jokaisessa runossa):

hän oli kaksi sivuraidetta, jakautumassa, ja kun hän koristeli
kahvipöytää vihelsi mies kylpyhuoneessa, tuli tunne: murskautua aviovuoteeseen

ja se tunne vaivaa vieläkin

es endet nie, es wird nie anders

jotta näkisin toisin päin ja ulkoa

es endet eines Tages
es endet wenn ich

 Mutta palatakseni vielä edelliseen postaukseen, jossa peräänkuulutan matkakohdetta ja lupaan antaa Pintanaarmuja-romaanin kiehtovimmalle ehdotukselle - ehdotuksenne ovat niin huiseja, että mietin vielä tämän päivän ja ilmaisen kohtaloista huomenna. Joten huomiseen asti tekin ehditte vielä vinkata, jotka ette ole sitä tehneet mutta haluatte. Minun täytyy ryömiä kohta töihin. En malttaisi. Olen tulessa ja aallot puskevat. Haluaisin lukkiutua kotiin ja kirjoittaa tämän ristiaallokon ulos!

12 kommenttia:

  1. Onnea paljon runoiluihin ja jotain muutakin uutta voit kertoa sivullani on tunnustus ja haaste sinulle

    VastaaPoista
  2. Samoin minä (kuin Leena)!
    Oikein ihanaa että runokirjasi tulee ulos, odotan sitä...
    Kaunista viikonloppua, Helmi-Maaria♥

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea!! <3 (Ja kääk, en ole vielä ehtinyt lukea edes Pintanaarmujakaan!! :)

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa, onnittelut Pisarainen, olet varmasti uskomattoman hieno juuri runoilijana! =D Ymmärtäisinpä saksaa, maistiaisessa on hohtoa.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia onneista, lämmittävät mieltä :) Irene, saksaa ei ole kuin ihan vähän joukossa, eikä läheskään kaikissa runoissa, joten ei tarvise pelätä, jos huvittaa lukaista ;)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut runokirjan julkaisemisesta :)

    VastaaPoista