torstai 30. tammikuuta 2014

Minun osani eivät todellakaan liiku

Olen niin väsynyt, kaikesta, että piti ottaa täksi aamuksi töistä vapaata. Menen vasta puolilta päivin sinne. Eilinen oli ihan tappotahtipäivä. Ensin täysi 8-tuntinen päiväkotipäivä ja sitten Suomi-koulupäivä ja sitten, jotta en tekisi ihan liikaa töitä, vielä kirjoituspäivä. Jotenka uni maistui ja uni maistuisi vieläkin. Viikonloppuna en ehdi kauheasti lepäillä, kun menen sunnuntaina ennen kukonlaulua junalla Garmischiin ja syöksähdän Zugspitzeen laskettelemaan hehkeän ystävättäreni kanssa. Puuterilunta, vauhtia vauhtia, reisikipua! Ah! Mieli siellä lepää taatusti, vaikka fyysisesti vetäisinkin itseni nutturalle.

Nyt osani eivät liiku, koska kävin tiistai-iltana pitkästä aikaa potkunyrkkeilemässä (ja tänään meinaan uudestaan, mikäli lihakset sallivat), ja kroppani on lihaskipua pullollaan. Pidän tunteesta. On ollut sitä ikävä. Mutta on hieman vaikea kävellä, nostella käsiä, ja ennen kaikkea: nousta sängystä!


Muutes muutes; en ole vielä tainnut ehtiä kunnolla iloita tästä runokokoelmastani. Sinun osasi eivät liiku on itselleni hyvin tärkeä teos. Se on debyyttini runoilijana - tosin teininä tienasin taskurahani runoilla, kun sanomalehti Karjalainen julkaisi niitä viikoittain ja maksoi palkkiotakin. Nyt aikuisena en tiedä yhtään, todellakaan, miten runoni ja tämä debyyttini otetaan vastaan ja miten se sijoittuu suomalaisen nykylyriikan kentälle. Te voitte sen minulle auliisti kertoa, jos huvittaa. Sen tiedän, että siitä innostuivat kyllä muutamat "isotkin" tahot. Mutta sehän ei kerro mitään siitä, miten siitä pidetään muuten.

Kirja ei ole hinnalla pilattu, jos sen ostaa nettikaupasta ntamolta suoraan. Teos on paksu runokirjaksi, joten rahalle saa tempoisaa vastinetta. Arvostelukappalepyyntöjä ottaa vastaan kustantajani taikka minä itse. Ja minä pyydän teitä ihanat, arvokkaat lukijat: toivokaa teosta kirjastoihin. Hankintapyytäkää sitä kaupunkinne tai kylänne kirjalaitoksiin, jotta sitä luettaisiin enemmän! Olisin ilahtunut. Olisin onnellinen runoilijana. Tai siis olenhan toki nytkin. Tärkeintä on ollut saada teos valmiiksi, ja hups, kun se valmistui, sydämeni alkoi motkottaa. Että hidasta tahtia beibi.

Pääsen sunnuntaina pilviin! Tämä kuva on tosin Dolomiiteilta eikä Zugspitzeltä.
Eilen tein pienen virtuaalikierroksen Suomen nettikirjastoissa, ja huomasin ilokseni, että etenkin Pintanaarmuja on suosittu..sitä lainataan, sitä ollaan hankkimassa kirjastoihin lisää, ja monessa paikassa sen varausjonot ovat pitkät. Kiitän nöyrästi. On tärkeää, että kirjat tulevat luetuksi - ja kirjailijalle tietysti se, että juuri hänen kirjansa! Minulle ovat tietysti rakkaita myös Silja ja Mai sekä Minä rakastan sinua nuori mies. Mutta en ole saanut niistä juurikaan palautetta. Joten en tiedä, miten ne uppoavat lukijoihin. Niitä lainataan vähemmän, mutta lainataan kuitenkin. 

Ja nyt jotta ei menisi pelkäksi mainonnaksi, olen tyystin unohtanut, tai oikeastaan en ole ehtinyt, vastata näihin blogimaailman haasteisiin. Oi kiitos näistä; minua on lähestytty tai pikemminkin muistettu aivopähkinöillä. Leena Lumi haastoi vastaamaan kinkkisiin kysymyksiin, ja jumppasin oikeastaan jo eilisiltana väsyneitä aivojani:

1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?
    Valinta (sillä sitähän tämä elämä on, ja sitä spontaanisti harjoitan)

2. Kuka on kirjallinen alter egosi?
    Nyt juuri tulee mieleen Pelon hulppean, mielettömän romaanin päähenkilö Marina. En tiedä miksi samaistuin häneen ihan liian paljon. Peloittavaa. En haluaisi yhtään olla Marina.

3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
    En yhtään tiedä. On niin monia. Ehkä oman uusimpani kansi, joka on sydäntäsärkevän hieno (kiitos ystäväni!)


    4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?
Tähän on helppo vastata. Rankin kirja on ehdottomasti oma teokseni Pintanaarmuja. Sitä oli rankka kirjoittaa ja sitä on samalla sekä hyvin helppo että vaikea "rakastaa".

5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?
    Minusta olisi hienoa nähdä taide-elokuva Maija Muinosen Mustista papereista. Tai Pintanaarmuistani. Tai Pelon Jokapäiväisestä elämästä.

    6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä?
    Ei ole oikein suosikkivuodenaikaa. Mutta Lumen syli tupsahti mieleen. Kuten mainittua, menen sunnuntaina Zugspitzeen laskettelemaan. Oi kuinka syleilen puuterilunta!


     7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?
    Sana "ikinä" vaikeuttaa tähän vastaamista. Mutta tällä hetkellä tuntuu että Marja-Liisa Vartio.

8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?
    Jos et vielä ole lukenut, suosittelen Tahar Ben Jelloun Pyhää yötä. Koska se on kova kirja.


    9.  Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?
     Marguerite Duras

10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?
     Muualla (kirjoittanut Malin Kivelä)

Lisäksi olen saanut kaksi tunnustusta. Kiitän tästä Ännää:



Ja tästä kiitän Kaisumarjattaa




Tähän liittyen minun täytyikin vastata tuollaisuuksiin:

1. Mikä on sisustustyylisi?
Tykkään vanhoista ja vaaleista ja puisista asioista. Jos joskus vielä asetun aloilleni, jos joskus joku minut vie naimisiin, haluan sellaisen talon kuin isosiskollani on. Sellaisen vanhan punaisen puutalon ja sen sisällä kaikki olisi valkoista paitsi yksi seinä olisi kultainen ja huonekalut kaikenlaisia.
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?
No tähänhän minä. Missä olen. Missä nukun ja kirjoitan.
3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Matkoihin...

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Matkoihin...ja aivan liian paljon ulkona syömiseen/juomiseen.

5. Mistä ajasta unelmoit?
Ensi elokuusta. Kun vihdoin jään kirjoitus- ja matkustusvapaalle kaikesta!
6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Jos maailmasta katkeaisivat sillat ja elämät sohjoontuisivat. Oikeasti en osaa tähän yhtään vastata. Kysymys on liian moniulotteinen, ja minä tällä hetkellä putkiaivoinen. Ei kulje ajatus ei.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Töissä. Jos minulle maksetaan palkkaa ja vaikka ei maksettaisikaan, teen työni aivan liian tunnollisesti. Kuten huomaa nyt. En jaksa kirjoittaa kun palkkatyö on vienyt kaikki voimat.
8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?
Itsessänikö? Äkkipikaisuuden ja heikot hetkeni.
9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
En osaa tähänkään vastata, meillä kun on kaikilla eri ominaisuudet. Mutta sanotaanko että sitten kun nainen on tarpeeksi vanha, hänestä tulee harmoninen. Ja minä luulen, että ainakin olin sellainen.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
No en kyllä tähänkään nyt osaa, anteeksi, minulla on siis todella väsynyt mieli..mutta kaikki ne miehet, jotka tunnen, ovat parhaimmillaan silloin kun he kantavat huolta. Elämässäni kaikki merkittävät miehet ovat/ovat olleet sellaisia, jotka auttavat pientenkin huolten ylitse tai ottavat taakkoja kantaakseen.
_________________________________________________________________________________

Ja tiedättekö hyvät lukijat, minä jos jaksaisin, laittaisin teistä monille tämän eteenpäin, mutta koska nyt olen niin hirveän, hirveän väsynyt, ja kun pitäisi tästä herätä jotta jaksaa, laitan nämä kaikki kolme asiaa kerralla Marissalle (hah, ja oletan että otat nämä tunnarit vastaan!).

4 kommenttia:

  1. Onnittelut runokokoelmastasi! Hieno kansi. Ja jaksamisia noin muuten! =D

    VastaaPoista
  2. Onnittelut vielä kerran uudesta, hienosta runokokoelmasta, sekä tunnustuksista ja vastauksista niihin. Tilaan runokirjasi omakseni, ja maksan sen itse:)
    Riemukasta että luettavaa löytyi, ja tiedän, että vähää aivokapasiteettia on käytettävä, jotta saisi niistä jotain irti.

    Sinulla on liian suuret kierrokset, se väsyttää suunnattomasti! Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Maaria, ja kiitos postauksesta ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili! Voi hyvin siellä Tohmiksella. Ja makoisaa viikonloppua! Joskus kierrokset ovat tosiaan ylisuuret mutta onneksi huomenna voi huokaista, kun illalla alkaa viikonloppu.

      Poista