perjantai 10. tammikuuta 2014

Moikkishoikkis, SUOMEA kehiin!!

Moikkis ihanat ihanat lukijat! Olen kaivannut tätä, suomeksi kirjoittamista blogiin, ja tässä sitä ollaan, enkä enää ikinä vaihda Pisara-blogini kieltä toisiin, sillä ei se sovi, oikealta tuntuu pelkkä oma rakas kieli, ja muutenkin näin on näreet.
Minun muistoni kultaa aika, ja Myanmarissa kultaa oli joka paikassa välillä liikaa.
Terveisiä Hong Kongista. Viimeistä viedään. Huomenna minulla on vielä kokonainen päivä täällä aikaa humista, mutta viimeinen yöni alkaa kohta. Rötkötän parhaillani hostellin sohvalla, popsin muffinssia, juon teetä, heilutan varpaita ja olen haikeutunut. En haluaisi nimittäin vielä palata kotiin, mutta pakko on. Lohdutusta tuo tieto siitä, että matkantekoni jatkuu elokuussa. 


Olen nauttinut hetkistäni, voi kun olenkin, ja jälkeen päin ajateltuna kaikki vähän ikävämmätkin hetket ovat pelkästään rikastuttaneet minua ihmisenä. Vatsa alkaa pikku hiljaa olla kondiksessa, tänään olen jopa heittäytynyt syömään kuin pikkuinen karhu; niin oli kova nälkä ja energiavaje, että koko päivän olen mässäillyt, ja voi kun tekee mieli suomalaista kaikkea, onneksi tulen sinne pian, tulen jo 2 viikon päästä, ajatella, ja sitten pitää olla jokseenkin intellektuelli tai ainakin sanavalmis (voih, olen varma että siinä sitä sitten taas kameroitten käydessä ujostellaan kuten kävi Prosakin kanssa) torstaina 23.1. klo 8.45 Aamun kirja -ohjelmassa, katsokaa jos pystytte, saatan vaikka pyörtyillä tai muuta skandaalinomaista. 

Tai O -niminen kalastajakylä oli aika kiva pikku pakkaus ja ihan eri maailma kuin iso Hong Kong.
Huomenna siis viedään sitä viimeistä, ja minulla on huulillani sanoja, jotka haluaisin kaataa syleihin, ja kaadankin voi kuinka. Minä muuten pidän Hong Kongista, kummallista kyllä, en välitä aasialaisista suurkaupungeista juurikaan, sellaisista kuten Shanghai tai Singapore, mutta täällä on pilvenpiirtäjä- ja bisnesmaailmaloiston lisäksi hienovaraista rosoisuutta, älyttömiä katuja, roinaa ja ikkunoita, ja jokaisen kulman takana on uusia ulottuvuuksia, eikä sellaisesta voi olla pitämättä eihän. 

Niih!
Eilen vietin koko päivän nuoren miehen seurassa, hän sattui olemaan menossa juuri sinne minne minäkin joten pyysin päästä seuraan, Lantau-saaren kolkkiin, bussilla tujautimme katsomaan suuren suurta buddha-patsasta ja vanhaa kalastajakylää, ja oli jo pimeä, kun palasimme, ja jollakin tavalla vinottain päädyimme ensin etsimään asioita mutta koska mitään en löytänyt, vavahduimme juomaan muutamia oluita satamaan, pilvenpiirtäjämaisemaa vastapäätä, sinne alas laskeuduimme aaltojen kohdalle rappusille, ja puitteet olivat romanttiset, ne ovat romanttiset olleet monessa kohtaa matkaani joko ollessani yksin tai toisessa seurassa eikä se tarkoita mitään, kunhan vain näyttää miltä näyttää, ja vähän väliä on tullut ajateltua että kohtaan liikaa ihmisiä mutta toisaalta taas voiko liikaa kohdata; elämä koostuu ihmisistä, sitä tosiasiaa ei voi kiertää eikä sitä voi kaartaa, ja iltani venähti kolmeen saakka, ei ihmekään että olen väsynyt, onneksi hostelli on puhdas ja hiljainen ja kiiltävä, ja puhuminen oli virkistävää, aina se on kun siinä on sisältöä.

Ajelin äsken raitiovaunulla mutta kyllästyin sitten, nousin kyydistä, jatkan huomenna jos haluttaa. Minulla on niin paljon sulattamista kun ajattelen tätä matkaani, että en tiedä mistä aloittaa ja miten päin istua. Olen tavannut henkilöhahmoja, jotka joutuvat seuraavaan kirjaani. Olen kirjoittanut kuin kuu paitsi täällä Hong Kongissa en, ei ole ollut aikaa, mutta huomenna on, kirjoitan lentokentillä ja koneen vatsassa kippurassa. 

Tujut suitsukkeet.
Rakastan sitä että aikaa ei ole. Säikähdin monta kertaa matkani aikana, kun kuulin mikä päivä on, sillä luulin että oli jokin täysin toinen. Sitten kun ensi elokuussa jatkan tätä, lähden junalla liikenteeseen enkä tiedä milloin juna pysähtyy, ja junissa ei ole aikaa, junissa on vain kohina sekä ajatukset; on pakko mennä maailman lisäksi sisään omaan itseen. Se on hyvä asia. Katsoa itseä sivusta ja jokaisesta kulmasta.

Hyvää yötä ihana maailma. Ja voi suomen kieli, kuinka onkaan ollut ikävä. Voitteko muuten kuvitella mitä kamalaa on tapahtunut. Ihan hirvittävää. KAIKKI luulevat, että olen saksalainen, sillä herranjestas sentään äännän englantia nykyään kuin saksalainen. Ei sellaista voi tapahtua eihän.

17 kommenttia:

  1. Ja voi miten minä kaipasin suomenkielen Pisaroita. Turkiksi luen hengen hädässä, mutta englanti tökkii niin pahasti, että luen vain pakolliset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos on oikein kaivattu :) En vaihda enää englantiin, lupaan sen!

      Poista
  2. Näitä Aasian kokemuksiasi on ollut mielenkiintoista seurata,myös englanniksi:) Mukavaa paluumatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, paluumatka oli pitkä ja uneton, mutta kotona ollaan :)

      Poista
  3. Kaipaus on ollut molemminpuolista! :) Olen sanonut tämän ennenkin, mutta olen niin kateellinen sinulle, kun sinä se vain matkustelet maailman ääriin siellä sun täällä... Miltä kanavalta tuo Aamun kirja -ohjelma tulee? Sehän pitää totta kai katsoa. Miksi heiluttelet varpaitasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, älä suinkaan turhaan kateellinen ole :) Ylen aamutelkkarista se tulee, en tiedä, onko se ykkösellä vai kakkosella. Heiluttelen usein varpaitani, kun istun sohvalla :D

      Poista
  4. Olen pysynyt kärryillä toiskielisissäkin kirjoituksissa, mutta nautin siitä, miten käsittelet äidinkieltämme. Siinä on jotain tuoretta ja reipasta ja uhmakastakin, positiivisessa mielessä.

    Tervetuloa takaisin Eurooppaan !!

    VastaaPoista
  5. Hienon kuuloinen reissu sulla takana, ja vähän vielä edessä! Ihana kuulla että tykkäät HK:sta, minustakin sillä on ihan omanlaisensa kiehtova ja monitahoinen olemus verrattuna noihin muihin Aasian suuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Honkkarit oli kyllä varsin kiehtova tapaus. En laita pahakseni, jos vielä siellä poikkean.

      Poista
  6. Mielenkiinnolla seurasin seikkailuasi ja onnittelen saavuttamistasi määränpäistä. Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Yle Areenasta näkee Aamun Kirja -haastattelut ulkomailtakin käsin. Selvisit tuolta taifuunikatastrofi alueelta naarmuitta, eiköhän yksi pieni haastattelu nyt mene kuin sormet nenässä ;) Tervetuloa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mary, ja juu, onneksi näkee ulkomailta asti!

      Poista
  7. Ihanaa että vaihdoit suomeen; luin kyllä ne muutkin..:)
    Toivotan sinut Eurooppaan ja Suomeen tervetulleeksi, Maaria ♥♥♥

    VastaaPoista
  8. huisin mielenkiintoinen matka, oisinpa pikku perhonen olakapäällä, kuvat kertovat myös paljon, kulttuuri on niin toisenlaista. hyvä kun oot kunnossa ja jaksat nauttia matkan anneista, saat paljon eväitä tulevaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sain kyllä hyvin paljon elämän- ja kirjoituseväitä matkalta :) Toivottavasti osaan pukea ne sanoiksi niin, että kaikki niistä pääsevät joskus nauttimaan.

      Poista
  9. Ymmärsin toisenkielistä Pisaraakin, mutta nautin eniten omankielisestä tekstistäsi, saat kielen lentoon :) Jostain kumman syystä kommentointi (olin kirjoittaa komentointi, mutta en nyt sentään komentele, täällä blogistaniassa ainakaan, kotona ehkä joskus vähän vain) kuitenkin tuntui oudolta, en tiennyt kommentoinko englanniksi vai suomeksi ja siksi jäi usein kommentoimatta. Anteeksi :)

    VastaaPoista