keskiviikko 15. tammikuuta 2014

ON NIIN KOVA NÄLKÄ!!!

Minulla on nyt inspiraatio maailman katolla, kuunkierron latvalla, kohtuni yläpuolella. Minä en malta. Maailma janottaa, ja yritän pysyä siinä mukana

 hukkua sen sisään,

 minulla ei ole koskaan ollut näin suuri nälkä tätä kaikkea kohtaan. Nyt on aika, kuulkaa.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos niitä joskus tulisi, jos joskus vaikka adoptoisin, on parempi lähteä nyt, ennen kuin. Minulla ei ole rakkautta ketään kohtaan, annan sille mahdollisuuden vasta, kun palaan, sillä tämä on tehtävä nyt, ja voihan olla että rakastun päätäpahkaa siellä. Tein päätöksen hyvin nopeasti, olen muutenkin liian spontaani, ja tällainen päätös vaatii. No, se ei vaadi muuta kuin ratkaisun viitan ylleen, hulmahduksen; minä hulmahtelen tässä, haluatteko tietää!

Kerran Paraguayssa, vuonna 2009 tarkemmin ottaen, taivas paloi niin kuin minä nyt.
Minun on tästä lähtien vietettävä aikaa kirjastoissa ja netin syövereissä. On etsittävä ja tutkittava, suunniteltava. Hyödyn siitä itse, siitä hyötyy tekstini, jota työstän, elämää ei pidä pelkästään elää, sitä on myös valmisteltava, joskus, sitä on tutkittava, ystäväni; elämästä kuuluu pitää kirjaa, ja muiden kirjoittamista elämistä pitää ottaa opiksi ja niitä pitää lukea, ala lukea darling, lue lue lue! Minä luen, pitää nimittäin selvittää, millä tavalla liikun ja mihin, minkä lävitse, ja miksi.

Lähden matkalle maailman ympäri ensi lokakuussa (paitsi paitsi jos minun täytyy tulla Helsingin kirjamessuille, niin sitten lähtö siirtyy hiukkaisen).

VOI ILO!!

Arvatkaa, oliko tämä rohkea päätös, sillä minulla ei ole rahaa. Laitan huonekaluni varastokoppiin odottamaan, pakkaan sinne koko elämän, josta osan aion myydä kirpputorilla pois. Muutamasta en luovu; sängystäni, ruokapöydästäni, kirjoituspöydästä, kirjoistani hyllyssä, sen verran materialisti olen, tulen aina olemaan. 

Aion matkustaa junalla, pyörällä, bussilla, laivoilla, liftaamalla. Tällä hetkellä selvittelen, voinko lähteä matkaan ypöyksin pyörällä - toverini ovat tehneet sellaista matkaa jo melkein vuoden verran, mutta kahdestaan. Sen tiedän, että lähden täältä Münchenistä, ja menen ensin Itävallan läpi Sloveniaan, putoan vähän alakanttiin Unkariin, sitten Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovnaan, Montenegroon, Albaniaan, Makedoniaan, Bulgariaan, Turkin lävitse menisin Armeniaan ja Azerbaizdaniin, Iranista Pakistaniin, Kiinaan, Nepaliin,

Huono otos mutta onpahan kuitenkin. Shwedagonin kuuluisa pagoda jota katselin matkallani hurmiossa.
sitten takaisin Kiinaan, tienaisin vähän rahaa opettamalla Kiinassa englantia, ehkä puoli vuotta, sitten kävisin Laosissa, uudestaan Myanmarissa ja Kampodzassa - missä haluaisin vapaaehtoistyöskennellä, sillä jo muutama vuosi sitten kun siellä kävin, heräsi halu auttaa - Vietnamissa, kävisin Filippiineillä (auttamassa ehkä taas samassa paikassa mutta ainakin muutaman viikon ajan kylässä uusien ystävien luona), Indonesiassa (sielläkin uusien ystävien luona), menisin Japaniin ja Etelä-Koreaan, menisin Vladivostokista Helsinkiin, sillä olen kyllä ollut jo Trans-Siperian matkalla mutta Helsingistä Pekingiin asti vain, ja haluan tehdä toisin, kävisin Suomessa moikkaamassa, allekirjoittamassa kustannussopimuksen sillä epäilemättä saan jossakin vaiheessa jotakin julkaisukelpoista valmiiksi, ja halaisin kummipoikaani ja -tyttöäni sekä sisartani, veljeni rutistaisin ja vanhempani sekä rakkaat ystäväni ja teidät, söisin teidät kaikki,





sitten jatkaisin Ruotsin ja Norjan lävitse Brittein saarille, näkisin Islannin (mistä aion hakea residenssipaikkaa ja pysähtyä kirjoittamaan jos sen saan), hulmahtaisin Kanadaan ja Alaskaan, tipahtaisin Etelä-Amerikkaa kohti, missä kiertäisin näkemässä kaiken. Sitä paitsi miksi käytän konditionaalia. Turhaan käytän, minä menen, todella. Minun on ahmittava tämä maailma, muuten ei mieleni rauhoitu, muuten en minä, ja tätä on olla minä, muutenkin.


Haluan naimisiin ja viiruille. HALUAN KOLMIULOTTEISEN MORSIUSMEKON (apua, paljastin juuri säkeen keväällä julkaistavasta kokoelmastani Sinun osasi eivät liiku!), jonka ovat kutoneet joet ja vuoret, hiekkatiet, punainen multa, vesiputous, kyynelet pitkin peltoja, hän. Niin monet hänet ja valtavat määrät sormia.

Hellyyttävä avunantaja joka näytti minulle temppelin ja reunaa pari viikkoa sitten.
Kyllä ei. En voikaan palata vielä vuonna 2015. Eihän tuota kaikkea vuodessa ehdi. Ehkä palaan vasta vuonna 2016 tai 2017? Mitä jos minä rakastun kuubalaiseen polkupyöräkauppiaaseen, mitä jos Meksikossa gangsteriin tai Indonesiassa pekingiläiseen panimotyöntekijään, mitä jos Kroatiassa suurenmoiseen uhkapeluriin? Mitä jos en palaa vuosikausiin? Etenkin jos pysähtelen tienaamaan matkarahaa välissä en millään ehdi vuodessa takaisin.

Haluan raskaaksi tästä maailmasta voi hyvänen aika. Ymmärtääköhän kukaan, miltä tämä tuntuu, tämä loputon loputon, tyrmäävä nälkä. Olen laihtunut koska ajattelen vain. Onko tämä vain minussa tämä tuli? Onko kukaan muu yhtä epätoivoinen ja samalla tyyni, onko kukaan muu koskaan ikinä näin levoton mutta samalla harmoniassa ajatuksineen ja paikallaan hiljaa, onko kukaan muu näin pelkuri. Että lähtee, eikä tiedä milloin tulee. Että lähtee vaikka ei ole rahaa, olenko minä typerä. Olen, ehkä, mutta pidättele minua ei yhtään kukaan, mikään, minä rakastan tätä päätöstä. Lähden syömään elämäni paloja. Lähden syömään maailmaa joka on palapeli. Lähden jotta saan tämän romaanin valmiiksi ja minusta tulevat myös runot, ihmeellistä,

Tämä kuva on hirvittävän vanha, vuodelta 2005 jolloin asuin Kreikassa, ja kiersin pitkin saaria, ja tuo meri ja sininen, voi, ja miten nuori minä katselee alas vaikka sen pitäisi katsoa ylös, sillä ei maailmaa katsota ylhäältä alas vaan täysin toisin päin.
minä synnytän koko ajan vaikka en edes vielä ole raskaana enkä koskaan ollut.

Maailma sinä tarvitset minut. Maailma tarvitsee meistä jokaisen. Lennän kuun kautta toiseen päähän! Tätä on kun on tulessa. En suosittele, joskus tämä karmii tämä tulva, jota tunnen, tämä, missä kaikessa elän; itsessäni kaikki vuodenajat ja maanosat. Ne mylvivät. Mutta toivon kyllä myös, että tämä tuli ei koskaan sammuisi. Jos niin tapahtuisi, en olisi tämä, sitä paitsi läkähdyn tämän kaiken erotiikkani alle (apua, paljastin taas säkeen runostani...mikä minua vaivaa!).

Kampodzassa kiipesin kiipesin vuonna 2007, ja sitä pitää ihmisen tehdäkin.
Ja mitenkä sitten menen, ilman rahaa? No, pyörämatkailu ja liftaaminen ovat ilmaista, junailu ja busseilu edullista. Niissä maissa, missä on ystäviä, pääsen kylään - ja korvatakseni vierailuni teen palveluksia tai jopa töitä. Vapaaehtoishommissa majoitus ja ruokailu on ilmaista. Pysähtelen myös muihin kuin vapaaehtoistöihin. Aion sulkea itseni Myanmarissa tai Kiinassa luostariin pariksi viikoksi - ei maksa mitään paitsi vähän. Ruokailen katukeittiöissä tai teen ruoat itse. Etsiydyn hostelleihin ja couchsurfingin kautta patjoille. Toivottavasti saan apurahaa, jotta välillä voisin oikeasti vain kulkea eteenpäin ja kirjoittaa. Ette usko, miten hyvin sanat tulevat junassa esimerkiksi. Otan myös varmuuden vuoksi lainaa pankista - tai, sitäkin tällä haavaa harkitsen, myyn asuntoni. Kyllä sinne maailmaan pääsee vaikka ei olisi kroisospennonen. Pääsee sieltä takaisinkin vähintään ryömien.

Elämäni tulee sisältämään varmaan välillä myös näitä. Ihan kamalia yösijoja. Mutta sehän vain kasvattaa, se mikä ei nitistä!
P. S. Koska on niin huima olo, haluan ANTAA Pintanaarmuja-kirjan jollekin. Antamistapahtumaan voi osallistua kommentoimalla tätä tekstiä joko täällä tai Facebookissa sillä lailla, että kertoo minulle paikan, missä minun on ehdottomasti matkani aikana poikettava ja syyn; miksi juuri siellä! Kiehtovin paikka ja perustelu saa osakseen onnen - huomatkaa, että minua kiehtoo kaikki kaunis MUTTA myös kaikki tavallinen, turta, ruma jopa!

25 kommenttia:

  1. Huh, kuulostaapa jännittävältä. En osaa oikein kohteita sinulle ehdotella - suurin osa omasta matkailustani kun tapahtuu jossain korvieni välissä - mutta toivotan jo tässä vaiheessa sinulle erinomaista matkaa. Kuulostaa siltä kuin seikkailusi olisi jo alkanut.

    VastaaPoista
  2. Koska itsellänikin on mielessä matkasuunnitelmat, joskaan ei noin loistavat, päätin kommentoida. Omista matkakokemuksista ehkä mieleenpainuvimmat ovat olleet Moherin kalliot Irlannissa sekä Vesuviuksen huipulle kiipeäminen sekä tuhkaan hautautunut Pompei Italiassa, vaikka se listallasi ollutkaan. Suurin haaveeni on edelleen Uusi Seelanti. Eli mene sinne niin voin olla sinulle hyvin kateellinen. :)

    VastaaPoista
  3. Vaikeaa vain yhtä paikkaa suositella. Oletkin jo niin joka puolella käynyt kaiken lisäksi, niin paljon enemmän kuin minä. Sen sijaan ehdotan kiertämään palloa tai edes osan sitä purjeveneen miehistön jäsenenä. Valtameri onkin sellainen paikka, että moni on siellä löytänyt yhtä sun toista merkillistä ja merkittävää. Ilmoituksia esim. täällä: findacrew.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, purjelaivalle!

      Oman pienen elämäni suurin seikkailu oli matka norjalaisella purjelaivalla Turusta Liettuaan. Tall Ships Races -kilpailussa tällainen on ainakin mahdollista.

      http://www.sailtraininginternational.org/home

      Poista
  4. Ymmärrän, ymmärrän, minua on polttanut tuo tuli ikäni, olen aina ollut levoton tuhkimo, joten ymmärrän. Minulle vain tapahtui 23-vuotiaana endrometrioosi ja sitten proffan määräyksestä....Ei sitten enää lähde noin, kun on lapsi/lapsia.

    Olen kerran ollut yhtä ison meren kanssa ja se tapahtui Irlannin Galwayssa, samoilla kallioilla, jonne hyljenaiset ovat kautta aikain rantautuneet. Atlantin aallot kastelivat minut ja tiesin, että kirja Ennen Sarastusta on totta ja minä olen osa sitä tarinaa. Try it!

    VastaaPoista
  5. Minusta tuntuu, että hengästyin jo tätä lukiessani. Se on Helmi-Maria ihan hullua, typerää, uhkarohkeaa ja tavatonta. Mutta sanon sinulle, että mene silti. Mene, koe ja elä. Ahmi ja tutki. Minäkin menisin jos voisin. Ja vielä minä menen jos voin. Ei ollenkaan salainen suunitelmamme on, että viimeistään eläkkeellä, jos muistini on vielä tallessa, me ostamme purjeveneen ja purjehdimme maailman ympäri. Ellei somalian merirosvot katkaise meiltä kurkkuja kesken matkaa….

    Ja minne sinun tulisi mennä? Mene Afrikkaan safarille. Tai kiipeä inkatemppeliin. Ui kuumissa lähteissä. Pujahda Intian slummiin katsomaan löytyisikö sieltä miljonääriä matkaasi maksamaan. Mene, minne mielesi tekee.

    VastaaPoista
  6. Voi, olen vähän kade ;) Ja joskus ajattelen että kunpa olisin itse tehnyt samanlaisen seikkailun ennen lapsia...nyt lasten kanssa seikkailut ovat vähän eri tasolla kuitenkin.

    Itse rakastuin Uuteen-Seelantiin, sen henkeäsalpaaviin maisemiin, kirkkaansiniseen veteen, uljaisiin vuoriin ja ihmisiin jotka olivat niin ystävällisiä että henkeä salpasi.

    VastaaPoista
  7. Ehdottomasti kannattaa poiketa Vladivostokin ja Tukholman välillä Lahdessa, Möysän kaupunginosassa. Lupaan tarjota pullakahvit tuossa viereisellä entisellä Esson huoltoasemalla, Mössöllä. :)

    VastaaPoista
  8. Olen käynyt Intiassa, Goassa!
    Voisit käydä vielä 'intialaisemmassa' paikassa, olkoon sen nimi mikä tahansa. Nepali olisi varmaan myös kiinnostava...
    Ihanaa matkaa sinulle, Maaria:)
    Odotan runokirjaasi hartaana ♥♥

    VastaaPoista
  9. Tuli aivan hiki kun tuo sinun kuumeesi pursui tältä sivulta...maailma on loputon, ihania paikkoja täynnä. Pieni Tascon hopeakaupunki Meksikossa, ja voisit käydä tsekkaamassa Brasilian Porto Alegressa, ovatko jo saaneet kaupunkia kiertävän raitiolinjan valmiiksi. Ja Bermuda ei ole edes paikka, vältä sitä. Kaikki luostarit minäkin koluaisin, monet tarjoavat ilmaisen yösijan Euroopassakin. Venäjällä olisin kauan ja tutkisin esi-isieni asuinpaikat jossain siellä. Toivotan kaikesta sydämestäni ihanaa valmistatumisen aikaa!

    VastaaPoista
  10. Oi, niin jännittäviä ehdotuksia teillä, monipuolisia, elämäntuoksuisia! Kiitoksia kaikista tähänastisista! Odottelen vielä sen verran, että kaikki lukijat ehtivät tämän postauksen nähdä, varmaan menee huomiseen tai ylihuomiseen, ennen kuin päätän mikä ehdotus on se, jonka sitten toteutan, ja joka saa palkinnon :)

    VastaaPoista
  11. Olet sinä hassun hurja ja rohkea nainen.

    Minulla ei ole muuta paikkaa suositella, mutta käy nyt Moskovassa vähän fiilistelemässä ja muistelemassa.

    VastaaPoista
  12. Polttelee muuallakin, mutta hiljaa sisäisesti. En osaa samalla tavalla avautua ääneen kuin sinä. Enkä haluakaan.

    Liian spontaani lähtisi heti huomenna eli maltillahan sinä ;)

    Puuma lähti joskus akoinaan moottoritielle ja on sillä tiellä edelleen. Persaukisena hänkin lähti, mutta elämä kantaa kekseliästä. :)

    http://moottoripuuma.blogspot.co.uk/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä! Spontaaniutta matkaan toi toissapäivänä se, että irtisanouduin töistä hupsheijaa tuosta noin vain miettimättä kummemmin :) Mutta itse lähteminen kuukausien päästä ei ole niin kovin spontaania kun kerran aion suunnitellakin vähän!

      Poista
  13. Liikutuin ja läkähdyin yhtä aikaa tätä lukiessani, purit palosi paper- tai siis blogisivulle niin elävästi ja innokkaasti!

    Voi mene, elä ja koe, ja tule sitten joskus ehjänä takaisin, tai löydä uusi oma paikkasi.

    Luin vasta Jukka Salmisen Polkupyörällä maailman ympäri -kirjan (tarina jatkuu hänen blogissaan www.jukkasalminen.com) ja olisipa mukava lukea lisää matkatarinoita sinun kynästäsi/näppäimiltäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin itse asiassa juuri eilissä päivänä tuonne Salmisen blogiin ja ajattelin, että tuo kirja täytyy lukea :)

      Poista
  14. Oi mikä kuume:-) olen aina halunnut mennä maapalon ympäri mutta käytännön asiat oli aina esteenä,tosin pääsin sitten unelmieni Etelä-Amerikkaan ihan asumaankin.ja siitä tuli mieleen että älä ainakaan Venezuelaan mene yksin,sen verran vaarallista voi siellä olla.Suosittelisin sinille tätä nykyistä asuinmaatani joka ob mitä kiehtovin ja lyhyen ajan vapaaehtoispaikankin saisit ihanasta S.A.C.H-talosta mutta tuon suunnitelmassi perusteella et taida ihan näillä nurkilla poiketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups,tabletilla kirjoittaessa tulee aina noita kamalia kirjoitusvirheitä....

      Poista
  15. Tein jokin aika sitten tämän testin: http://www.jetpunk.com/quizzes/how-many-countries-can-you-name.php ja siinä äimistellessäni listaa maista, joita en ollut muistanut, tai joista en edes muista kuulleeni, bongasin mm. Tuvalun. Mikä ihmeenvaltio se on, ja missä? Sellaisissa paikoissa ihmisen tulisi käydä, mistä ei tiedä yhtikäs mitään. :)

    VastaaPoista
  16. suosittelen lämpimästi Islannissa laavaratsastusta - sanoinkuvaamattoman karut maisemat, mutta silti kauniit ja Islanninhevosen töltti niissä maastoissa on kokemisen arvoinen - jos on tuuria, niin pääset kokemaan vesisateen, lumisateen sekä auringonpaisteen puolessa tunnissa (ja noilla talleilla olisi varmasti käyttöä myös ratsastuksenopettajille/-ohjaajille, eli niille oppaille, jotka vie turisteja noihin maisemiin) - uskaliaampi versio on sitten useamman päivän vaellus hepoilla!

    VastaaPoista
  17. Pintanaarmuja mieluiten, maailmaakin matkatessa. Käyhän Vienan Karjalan kylissä ja kylättömillä vesillä ja mailla - elleivät tunnu liian lähellä olevan.

    VastaaPoista
  18. Oi, yhä vain hienoja hienoja ehdotuksia, kaikki houkuttavat kerta kaikkiaan! Valinnasta tulee siis vaikea.

    VastaaPoista
  19. Ehdotan Palermon katakombeja Sisiliassa. Siellä palsamoidut ihmiset seisovat perhekunnittain tai ammattiryhmittäin pyhäpukeissaan, munkit joku katumusraippa kaulassaan, ikäänkuin pysäytettyinä kesken elämän. Tämä antoi minulle ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.
    Muutoinkin Sisiliassa kuolema on voimakkaasti läsnä: ruumiit haudataan betonisiin arkkulokeroihin toinen toisensa päälle kohti taivasta eikä maan multiin. Elävät istuskelevat kodikkaasti siellä pikku mausoleumeissa keskustelemassa "lipastonlaatikoissa" makaavien omaistensa/ystäviensä luurankojen kanssa.

    VastaaPoista
  20. Oi, ihanaa! Mene, koe ja näe. Näe siivu maailman kyljestä ja pue ne sanoiksi, sinä osaat sen. Listallasi oli Bosnia, sieltä suosittelen Sarajevoa. Sieltä löytyy rosoisten kujien lisäksi tunnelmallinen vanhakaupunki, joka on täynnä sydämmellisiä ihmisiä. Sarajevoa ympäröiviltä kukkuloilta löytyy pommitettujen talojen lisäksi monenlaista ihmiskohtaloa. Siellä tuskan tuhka ja toivon terälehdet pilkottavat samasta paikasta. Lukomir Medieval Village on myös tutusmisen arvoinen paikka.

    Georgia ei ollut listallasi, mutta Tbilisi on elämää kuhiseva paikka, jonka köyhyyden kehdossa uinuu onnellinen kansa.

    Islannissa ihan varmasti ilman kehoitustakin menet issikkavaellukselle, se on huikean hienoa! Ja Islannista kannattaa aivan ehdottomasti ottaa lento Grönlantiin. Se on niin hieno paikka, että sanattomaksi menin. Vaikken koskaan enää lentoon pääsisi, olen ilmassa sen vuoksi koko elämäni.

    Hykerryttäviä suunnittelukuukausia sinulle!

    VastaaPoista
  21. Täällä paljastan, mikä ehdotus veti pisimmän korren: http://helmi-maariapisara.blogspot.de/2014/01/sinne-menen-sinne-meni.html

    VastaaPoista