maanantai 13. tammikuuta 2014

Vähä-ääninen vitsi

Oi elämä ja koti. Vaikka olikin haikeaa, suorastaan surullisen kuuluisaa palata kotiin pitkältä (mutta silti niin kovin lyhyeltä!) matkalta, olen tuntenut tänään pelkkää iloa. Tosin siihen vaikuttanee sekin lystikäs asia, että jouduin ostamaan Hong Kongista takin, sillä siellä olikin melko viileää nyt tammikuun puolella, ja takki sattuu olemaan puputakki, ja kun kuljen se päällä pitkin katuja, alkavat ihmiset väkisinkin vähintään hymyillä, monet nauraa, ja siinä sitä sitten naurattaa itseäkin, eikä voi vakavamielisenä kävellä, mikä on hyvä, minusta liian moni saksalainen ja eurooppalainen on aivan liian vakava.

Puputakki. Kävelevä vitsi.
Olen toisin sanottuna kävelevä vitsi, mutta en välttämättä mikään huono heitto, sillä täällä tarvitaan pieniä, tomeroita iloja, eikö niin. Sitä paitsi en ole vielä koskaan kuullut niin paljon puputtelua ja kohteliaisuuksia, ja minusta jokaisen kansalaisen velvollisuus on luoda ympärilleen hyvää mieltä jolloin myös itselle tulee hurmio, ja tänään, kun kuljin lääkäriin, minulle hihkaisi eräs kohtalaisen komea, varsin charmantti mies, että oletpa sinä söpö. Jotenka voiko sitä muuta olla kuin iloa.

Yangonin kerrostalokoteja.
München on pimeä pitkään aamuisin ja jo varhain iltaisin, mikä hieman ravisuttaa, mutta voi miten kaunis ja kuulas talvi täällä on. Lumeton kylläkin. Piti kohmeisin käsin pidellä pyörän ohjaustangosta kiinni ja hengittää Isarin vyöryvää ääntä sisään, kun aiemmin päivällä kuljin kohti Marienplatzia.

Elämä on kangastusta.
Miten voi kaupunkia tällä lailla rakastaa. Tuntuu hyvältä olla täällä, vaikka olisinkin tahtonut jatkaa matkaa vielä pitkään, pitkään. Luulen, että palaan tästä lähtien aina vain Müncheniin. Ensi viikonloppuna aion mennä laskettelemaan, mutta vähän kauemmas kuin ihan lähelle, ja sitten tulen takaisin tänne ja ajattelen: mikään ei vedä vertoja. 

Kun tällaista näkee, pysähtyy väkisinkin.
Minä sulattelen vielä matkaani, pitkään varmasti, yritän koota ajatukseni ja kirjoittaa ne talteen. En lähtenyt hakemaan maailmalta uutta romaani-ideaa, mutta sellaisen siellä sain, ja olen nyt sen työn touhussa. Heittänyt kaiken muun sivuun. Pitäisi tosin viilailla myös runoja, jotta kokoelma on varmasti näyttävä ja huoliteltu, kun se keväällä ilmestyy. Minut laitettiin sairauslomalle tänään, vaikka olenkin terve, sillä työnantajani haluaa, että minut tarkistetaan läpikotaisin, jotta en tartuta mitään salmonelloja tai muita lapsiin, jotenka testituloksiin asti olen nyt sitten saikulla, eli torstaina voin mennä töihin, jos olen terve. Olen kyllä, uskon niin, ja nyt minun päätäni särkee, pitää niin paljon puuhastella ja huolehtia. Tervehdyksellistä viikkoa kaikille, kuulemiin, kuulemiin muutes myös tuolla!

Aamusumuja.

11 kommenttia:

  1. Onpa söpö pupu! Matkasi oli upea ja tapahtumarikas,ja sitä oli mielenkiintoista seurata:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos oli kivaa olla matkassa mukana kertomusten muodossa :) Minustakin tuo takki on ihan tosi ihana. Haluaisin pitää sitä joka päivä päällä, mutta ei taida onnistua, jos ilmat kylmenevät.

      Poista
  2. Onpa mukavaa saada sinut taas takaisin! Tervetuloa talveen, joka siis nyt täällä Helsingissäkin vallitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensi viikolla astun sitten sinne Helsingin talveen... ;)

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin♥ Päätin kotouttaa sinut tehokkaasti: Sinulle on haaste blogissani!

    VastaaPoista
  4. Paljon Onnea, Maaria, pääset taas teevee ohjelmiin:)
    Hauska takki, hiukan lapsenmielinen, sopii sinulle!
    Hyvää ja hauskaa viikonjatkoa sinulle ♥♥♥

    VastaaPoista
  5. Hih, puputtelun ottaa varmasti ilolla vastaan kun siihen on aihetta eli tuollainen takki :D Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vai miten se menikään...

    VastaaPoista
  6. Aili ja Villasukka, kyllä, jaettu ilo on kaksinkertainen tai jopa paljon enemmän :)

    VastaaPoista