lauantai 8. helmikuuta 2014

Hajoavaa materiaa

Aurinko täällä terve. Niin oli lämmin päivällä, että menin ilman takkia Isarin varrelle kävelylle seuranani naapuri. Meillä on aina vähän liian hauskaa. Ja aina meille jotakin tapahtuu. Minä vähän vitsailin, sanoin, että voin pitää hänen kukkaroaan sillä aikaa, kun hän jotakin jostakin etsi, ja kun sain kukkaron käsiini, heitin sen olkani taakse tuosta noin vain, enkä ollenkaan ajatellut, että paikalle voisi juosta jostakin koira ja pihistää sen pirullisen lompakon. No, niin kävi. Onneksi pois rynnivä koira saatiin kiinni ja kukkaro palautui omistajalleen. En kuulemma saa enää pidellä mitään.

Sitten menimme hieman hengästyneinä kulmantakaiseen kahvilaan (se on aivan ihana!), ja siellä istuttiin pöytään, joka oli tyhjä, mutta johon kerääntyi sitten meidän lisäksemme muutakin väkeä, miehiä Berliinistä, ja kävikin ilmi, että he ovat tulleet dj-keikalle tuonne kulmantakaiseen klubiin, ja meidät kutsuttiin nyt sitten sinne, joten joudun tanssimaan illalla. "Joudun" siksi, että olen väsynyt, sillä tanssin eilen yhtäkkiä tai siis tänään aamukuuteen saakka. Olo on ollut virkeä noin niin kuin muuten, sillä hummailin lähinnä vesilinjalla, mutta univaje vaivaa. 

Huomenna hurahdan Sudefeldiin - jos vain rahaa riittää ja sää suosii! Kuva: www.sudefeld.de
Vesilinjalla hummailen tänäänkin, sillä huomenna suuntaan taas Alpeille. Paitsi jos sää on kamala. En tosin uskalla katsoa tilin saldoa. Jos vilkaisen sitä, luulen, että huominen laskettelureissu pitää perua. Itse asiassa jos olen yhtään vastuullinen ja huolellinen ihminen, minun täytyisi tarkastaa tilanne. Mutta jotenkin sisälläni asuu pieni piru ja rebellion (uskokaa tai älkää, mutta unohtelen sanoja - en muista, mikä on rebellion suomeksi, ja viikolla unohdin mikä on munakoiso - piti oikein käännösohjelman kautta selvittää mokomakin!), joka sanoo, että älä tarkista saldoa ikinä!

Nyt on muutes julkkarihommissa edistytty. Sovittiin bändipoikien kanssa, että vedetään yhteiskeikka. Rokkia ja runoa. Mielestäni tuohon kokoelmani tunnelmaan sopii juuri sellainen musiikki. Jännitttävää esiintyä saksalaisyleisön edessä. Huomasin muutes eilen kauhukseni erään sisältövirheen yhdessä runossani. Voi kamala. Sitä eivät muut voi huomata, sillä se sointuu sinne hyvin, mutta runon merkitys on aivan eri nyt, kun huomasin. Olen käyttänyt väärää sanaa. Damn. Kiukuttaa. Eikä kukaan tietenkään sitä ole voinut korjata, sillä siellä oleva sana kyllä sopii, mutta tarkoitin aivan toista asiaa.

Kiitos kuvasta kollegani Pia Ronkainen Pelkonen!
Minun täytyy nyt vaihtaa kasvoni. Pukea mekko ja meikata. Aina näitä naisjuttuja.

P. S. Pintanaarmuista on ilmestynyt kaksi miellyttävää arviota. Toinen on tyrmistynyt (mutta minä pidin tästä arviosta jostain syystä kovasti!!) ja toinen, Parnassossa julkaistu, huimistunut! Teillä on vielä aikaa osallistua muutes kirja-arvontaan!

3 kommenttia:

  1. Minusta puuttuu tanssissa tai jumpassa tarvittava rytmitaju. Ei se ole haitannut, sillä muiden tanssiessa tai jumpatessa minulla on ihan omat jutut:). Olen muuten eilen tilannut meille hotellihuoneita välille Istanbul-Kotka. Saksan osalta siellä seisoo Füssen ja MeiBen (tuo B jollakin kirjaimella jota en löydä näppäimistöstä). Sinunkin kaupunkiin olisin halunnut, mutta emme taida nyt ehtiä, sillä laiva odottaa ja sen takana remontoitava talo. Elämä on täynnä valintoja.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että pidit tekstistäni. Kirjasi ei ole vielä jättänyt minua rauhaan, lukukokemus oli niin järisyttävä.

    Voi, Alpit. Olisipa ihanaa päästä jonnekin päin Alppeja laskettelemaan.

    VastaaPoista
  3. Tuo runo plus rokki kuulostaa mahtavalta,olisinpa kuulemassa! Mukavaa Alppi-matkaa!

    VastaaPoista