maanantai 24. helmikuuta 2014

Onnellinen, onnellinen!

Oi mikä mieletön vauhtiviikonloppu on takana! Olen onnellinen ja intopiukea. Vuoret laulavat minussa ja minä niissä! Lihakseni huutavat armoa, en sitä tosin anna, menen jo tänäiltana juoksulenkille ja huomenna taas potkunyrkkeilemään. Nyt viimein otan itseä niskasta kiinni, alan treenata. Aion juosta maratonin ennen kuin lähden reissaamaan. Tosin heittipä tuossa joku idean, että miksi en lähde kiertämään maailmaa jalkaisin. Juoksisi sen ympäri. Niin. Miksipä en. Mutta ehkä olen liian mukavuudenhaluinen..

Lunta riitti, mikä teki laskemisesta yhä raskaampaa. Kuvassa rinneravintola Moos-rinteellä.
Joka tapauksessa olen energiaa täynnä! Ihana ihana ihana vuori-ilma kytee sisälläni. Ajoimme perjantaina toverini I:n ja hänen poikaystävänsä kanssa Münchenistä Toblachiin, Etelä-Tiroliin, Dolomiiteille, aaah. Matka kesti reilut 4 tuntia pysähtymisineen kaikkineen. Kävimme heti samana iltana maailman parhaimmassa pizzeriassa. Olen syönyt siellä aiemminkin, enkä koskaan ikinä missään parempaa pizzaa, vaikka hyvää pizzaa on tullut syötyä useastikin etenkin Italiassa. Myös tämän Pizzeria Hansin suklaamousse on aivan mieletöntä. Aaaaaaah, voi syvien syvin huokaus!!

Luulin että poroja kasvaa vain Lapissa, mutta ei, niitä oli myös Dolomiittien sydämessä ja ne puskivat polviani sarvillaan!
Lauantaina laskettelimme Helm-nimisessä keskuksessa muutaman kilometrin päässä Toblachista. Laskin palttiarallaa kuusi tuntia yksin, treenailin itsekseni, haluan kovempaa kovempaa aina vain kovempaa; keskityin selviytymään mustista rinteistä mahdollisimman vauhdikkaasti alas - enkä huh, hui, kaatunut kertaakaan, vaan annoin vain suksien viedä! Selviydyin jopa vaativista kumpareista parilla horjahduksella. Sää oli melko pilvinen, mutta eteensä silti näki, ja iltapäivästä jopa kauniita vuorimaisemiakin, ja oi, olin aivan poikki ja yhä olen moisen laskupäivän jäljiltä. 

Lauantaina sää ei ollut kirkas, mutta oli se silti ihan hyvä talviurheiluilma.
Kävin laskemassa Helm-vuoren lisäksi Moosissa, minne pääsi kätevästi ilmaisella bussilla, kun vain laski alas alas Sexten-nimiseen kylään. Sama rinnelippu kelpasi sielläkin. Söin Moosin rinneravintolassa mielettömän hyvää risottoa. Etelä-Tirolissa aivan parasta on (maisemien lisäksi) se, että rinneravintolat ja vuoristomajat tarjoavat todella herkullista safkaa. Täällä Saksassa ja tuolla Itävallassa laatu on joskus ihan kamalaa ja tarjonta rajoittuu tyyliin ranskalaisiin perunoihin sekä wursteihin. Blaah. Toista on Etelä-Tirolissa. Oi oi oi!

Selfportrait ennen mustaan äkkijyrkkään hypähtämistä.
Lauantai-iltana menimme sitten taas Pizzeria Hansiin. Tällä kertaa joukkoon liittyi myöskin päivää meitä myöhemmin kotikulmilleen saapunut ystäväni H, jonka vanhempien majatalossa majoituimme, sekä hänen kaksi kaveriaan. Oi oi söin taas maailman parasta pizzaa. Ja suklaamoussea. Oih. Sänky kutsui kuitenkin todella aikaisin, sillä olin laskenut itseni poikki. Ihanan poikki. Pidän lihaskivuista ja väsymyksestä valtavasti, silloin kun se tulee suorittamisesta, nautinnoista, elämästä!

Tämä oli uskomaton näky. Mutta kamera ei tee sille oikeutta. Vaaleaa iltataivasta koristi sellainen synkänvärinen silta.
Eilen ajoimme Kronplatziin, joka on Toblachin sekä Bruneckin seudulla suurin laskettelukeskittymä. Rinteitä ja rinnekilometrejä riittää. Oi kuinka taas laskinkaan. Itseni aivan maitohapoille - jo ensimmäisen laskun jälkeen olin aivan riekaleina, sillä täällä nämä rinteet ovat oikeasti rinteitä. Treenasin taas vauhtia ja kurvailua, ja hengästyin sekä hiostuin niin, että olin aivan poikki jo viiden tunnin jälkeen, enkä olisi jaksanut pätkääkään enempää, mutta se oli vain hyvä, sillä lähdimme kolmen jälkeen paluumatkalle kotiin. Laskin mm. seitsemän kilometriä pitkän rinteen alas reilussa kymmenessä minuutissa - mikä minulle itselleni oli mukava saavutus. Parasta oli kuitenkin 5-kilsainen musta rinne Hernegg! Se oli vaativa mutta ei liian vaikea. Ja oi mitkä kyydit saa kun antaa vain mennä, mennä, mennä!

Niin ja oi, ruokailimme ystäväni isän suosittelemassa rinnemajassa nimeltä Lorenzi, ja oi, taas, mitä todella huh-apua-sentään-herkullista risottoa, nam!! Jos menette ikinä tuonne päin, etsikää kyseinen rinneravintola käsiinne, ja nauttikaa kuin puumat!

Lunta, lunta, lunta! Hävyttömän paljon pehmeää lunta!
Kotiinpaluu kesti tällä kertaa reilut viisi tuntia, sillä Dolomiittien seudulla riitti lasketteluruuhkaa. Mutta Brennerin motarilla (joka on muutes maailman kaunein moottoritie!) sekä Itävallan ja Saksan puolella matka eteni joutuisasti. Paitsi vähän ennen Müncheniä. Siellä on aina ruuhkaa. Ja nyt minä olen nukkunut yli kahdeksan tunnin yöunet. Silti väsyttää, hyvällä tavalla, ramaisee. Ja oih. Olen inspiraatiosta halkeamaisillani! Tietäisittepä, miten hyvää tällainen viikonloppuelämä tekee pienille kirjailijanaivoilleni. Raks raks, ne ruksuttavat. Tilin saldoa en uskalla nyt kyllä katsoa. Katson yliylihuomenna, kun palkka tulee. Oikein sumeaa, hivelevää, sensaatiomaista viikkoa kaikille!

Sunnuntain kirkkaita laskumaisemia!

8 kommenttia:

  1. Ihanan reipasta ja raikasta, hyvää viikkoa itsellesi myös!

    VastaaPoista
  2. Uskon kyllä että nautit koko rahan edestä, Maaria.♥♥

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kyllä superhyvältä viikonlopulta:)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalta! Pelkästään tätä lukiessa jo reipastuu :-)
    Inspiraationtäyteistä alkuviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa oli, todella, suosittelen, ja vaikka ette välittäisikään laskettelusta, suosittelen poikkeamista talvi-Alpeille!

    VastaaPoista
  6. Minä olen nyt riekaleina monesta jutusta. Siitä, etten osaa lasketella en tippaakaan. Tosin tätä lukiessa tuntui kuin olisin viilettänyt rinteitä alas jalat maitohapoilla, niin hyvin taas kuvailit. Olen riekaleina myös siitä, että täällä ei enää ole lunta eikä pakkasta, joten hiihtämisestäkin voi vain haaveilla. Tuolla päin maailmaa on niin ihanaa, kun alhaalla laaksoissa on kevät, mutta ylhäällä vuorilla talvi - se on aika luksusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja on kyllä aika outoakin, että menee hissillä talveen ja laskee suksilla alas kevääseen... :) Tosin Etelä-Tirolissa oli ainakin Toblachin seudulla myös laaksoissa talvi..täällä Baijerissa kevät on jo pitkällä.

      Poista