perjantai 21. helmikuuta 2014

Onnen maa

 P. S. Rakastan kirjoja -blogissa heitettiin ilmoille taannoin runohaaste. Minäpä osallistun, nyt kun kerran olen muuttunut runoilijaksikin, ja haluan toki nostaa esille runouden iloista hekumaa! Täällä blogissani aion nostaa esille sellaisia runoteoksia, jotka tekevät minuun positiivisen vaikutuksen. Sen sijaan ne, joista en niin välitä tai syty, aion jättää huomiotta kokonaan. Tähän mennessä tosin kaikista viime aikoina lukemistani runoteoksista on löytynyt huomionarvoiset puolensa.

Viimeisimmäksi tutustuin kirjailijakollegani Teemu Helteen neljänteen runoteokseen nimeltään Onnen maa (Robustos, 2014) - ja täytyy jo nyt sanoa, että täytyy tutustua hänen aiempaankin tuotantoonsa tämän perusteella. Kirjan ensivaikutelma on jokseenkin miehinen - mikä ei suinkaan ole huono juttu. Lisäksi tunnelma on kiivas, kieli hallittua ja ajatukset tiiviitä, paikoin hyvin mehukkaita rypäleitä, joita voi noukkia sieltä täältä ja maistella.


Kuva: www.robustos.fi

"Väliimme on pysähtynyt maalaus liikkeestä -
ihmiset ostavat pumpulia
järvien täytteeksi

että olisi pehmeämpi hukkua pimeän pihaan"

Liikutaan Helsingissä, Riihimäellä, junassa. Rytmi on melko nopea. Kielikuvat ovat selkeitä, hyvin konkreettisia: "Öinen Helsinki on vierasvenesataman nuokkuva vartija." Hyvin usein ollaan yössä; yö on ajatuksissa tai tapahtuma-ajankohta, mikä tuo koko kirjaan hieman hämyisen tunnelman.

"Ne huutavat minua ikkunaan
                       kun olen lähtenyt
polttavat puistonsa minusta
pois, vain antamalla anteeksi
jokaisen hutsun
               jonka alennuksella sain"

Kautta koko teoksen runoissa vilahtelee nimiä - joko ihmisten, paikkojen tai tuotteiden - jotka eivät kaikki avautuneet minulle ensilukemalta. Sen takia yllätyinkin positiivisesti lopun osiosta "Valitut sanat", jossa selitellään nimien merkitystä hauskalla tavalla.

Onnen maa kestää useammankin lukukerran, ja koska osa sen runoista vaatii sulattelua, jotta ne ymmärtäisi kauttaaltaan, pääsee tämä teos hyllyyni odottelemaan seuraavaa lukukertaansa. Kirjan kansi on minun mielestäni muutes veikeä - ja sisältöä avaava.

6 kommenttia:

  1. Tuo kNasikuva kertoo jo kokoelman sisällön..:)
    Kiitos, Maaria; kaunista jatkoa sinulle ♥♥

    VastaaPoista
  2. Jos kirja kestää useamman lukukerran, sehän on silloin hyvä. Tai ainakin minulle se merkitsee sitä. Varsinkin runoihin palaan usein uudelleen, jos ne ovat puhutelleet.

    En ole lukenut Teemu Helteeltä mitään, mutta nyt kiinnostuin. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Ja totta, etenkin runokirjojen kohdalla uudelleen palaaminen on hyvän merkki!

      Poista